Blogi aiheuttaa pohintaa yhä. Oon tosi epävarma itestäni, blogista ja aattelen liikaa mitä muut aattelee musta. En ehkä arvosta tarpeeksi sitä, että neulon "vain tavallisia sukkia". Kuulostaa hullunkuriselta. Nyt mulle jotenki loksahti se, että jos mä en kelepaa tällasena, niin entä sitte??? Eihän tänne oo pakko kenenkään tulla. Pikkuhilijaa alan oppia sen, että oon hyvä tällasena, riitän omana ihtenäni ja saan olla erilainen. Ei kaikkien tarvi kulukia valtavirran mukana. Tämä ajatus helepottaa, kunpa muistasin tämän myöhemminki. :) Blogi jatkunee näillä näkymin. Ehkä laajennan vähän kerrontaa, katotaan mihin tää muotoutuu.
Näpin neuleet pysynee nimenä, sillä neulominen mun päälajini on ja tullee varmaan aina olemaan. Puikot on heilunu verkkaan. Syksyä kohen huomaan aina, että kiinnostus lankoihin, ohjeisiin ja blogeihin alakaa käyä taas porisevan padan lailla kuumana. Tämän illan oon viettäny konneella selaillen blogeja ja oon löytäny uusia tuttavuuksia. Aivan mahtavaa. Mulla on pariki työtä esiteltävänä. Ihankohan totta mä meinasin saaha blogattuakki ne?! Kyllä uskon niin, mutta en vain tiiä millon. Noh, nyt on fiilis katossa ja uutta intoa täynnä. Pysytään langoilla, tosin langat voi olla pitkiä... ;)
 |
| Pohjanneito |
 |
| Väinämöinen |
Kuvissa viime kesältä Lappeenrannan hiekkaveistoksia. Aiheena oli Kalevala.
