Ollakko vaiko ei olla?

Palijon oon pyöritelly blogia mielessä, pitäs kirjottaa, mutta aika ei riitä. Suuren perheen äitinä se on luonnollista. Aikaa neulomiseen ja bloggaamiseen ei jää, koska liikun niin palijon nykyään. Liikkuminen on tietenki hyvä asia. Monta kertaa oon mielessäni luonnostellu jäähyväiskirjettä tänne blogiin, mutta mutta... En tiiä mikä tässä pittää vielä kiinni, vaikkakin löyhästi. Ennen nautin bloggaamisesta, mutta nykyään tunnen ennemmin huonoa ommaatuntoa netissä roikkumisesta. Koska aika on joltakin pois, niin tietysti lapsilta. Kaikesta huolimatta, aattelin että yritän vielä kerran ja jos nyt näyttää siltä, että päivitykset tyssää lyhyeen, niin sitten teen lopetuspäätöksen ja piste.

Alakujorinoitten jäläkeen neuleisiin. Tällaiselle tuli tarvetta tammikuussa, kun meille saapu koira, brasilianterrieri, jolla ei oo alusvillaa. Koira tarvii takin pakkasilla. Netissä surfailu osotti sen, että valamiit takit on tyyriitä, niin mies pyysi, voisinko neuloa koiralle takin. Neuloinhan mä, vaikka oli aika pakkopullaa. Toinen hoputti ja hoputti ja se toi pakon työhön, tuntu ettei valamista tuu, vaikka kuinka sutkutti menemään. Olin tyytyväinen kun koira sai palttoonsa päälle ja mies pääsi sen kans lenkille. Koira on enemmän mieheni, ite hoian mieluummin kissoja. ;) Mutta voin tällasissa avustaa. Ens talaveks joutuu neulomaan uuen isomman takin. Ohoje oli simppeli ja palamikot on mun lemppareita edelleen, jotaki jou'uin kuitenki säätämään, koska neuloin eri langalla. Neuloin selekäosasta pitemmän, mutta nyt se on jo hiukan lyhyt, koira on kasvanu sen verran.

Koiran palmikollinen pusero (klik)
Lanka: Novita 7veljestä
Puikot: 3,5 mm ja 4 mm
Koko: S
4.2.2014

Sukat itelle on valamistunu aika päiviä sitte. Joululomareissulle lähtiessä nappasin kerän lankaa ja puikot mukkaan, vaikka aattelin etten varmaan neulo yhtään. Toinen sukka valamistu reissulla, mutta paria saatiin ootella tovi. Perussukka, ranskalainen kantapää, ei ihimeitä. Käytössä ovat olleet jonku verran. Näissä uusissa novitan langoissa on mun kohalla ollu poikkeuksetta se ongelma, että lanka nyppyyntyy tosi äkkiä. Käsialani on tiukka, mutta se ei auta asiaa. Tympäsee, mutta oon vakaasti päättäny neuloa kaikki 7veikat ja nallet pois varastosta ensin, joten siinä pysytään. Onko muilla ongelmaa novitan lankojen kans?

Sukat 52 s
Lanka: 7veljestä raita
Puikot: 3,5 mm
3.1-20.1.2014

Pakkasilla tuli tarve uusille lapasille, jotka ei sitte kuitenkaan päässy käyttöön. Väärä väri. Muissa lapasissa oli reiät ja lopulta neuloin uuet peukut raidallisiin lapasiin, joten nämä jäivät kaappiin pyörimään. Toinen syy oli tämä: kissat löysivät pussin, jossa valamiit lapaset oli ja purivat lapasista lankoja poikki. Vaikka tykkään kissoista, oisin tuollon voinu laittaa ne intokiinaan. Ne on pelemuuttanu mun lankakorin langat muutamaan otteeseen, ku oon unohtanu sen yöks olohuoneeseen... Nämä ei taia ommaan käyttöön päästä, jos joku sattus haluamaan pitkävartiset lapaset, voi huutaa hep, pistän postiin.

Lapaset 28s
Palmikko Novita talvi 2010, mallista 83
Lanka: Novita mambo
Puikot: 6 mm
7.-8.2.2014

Nämä on oottanu postausta. Muutama vuojen 2012 kyh on esittelemättä vielä. Oisko niitten vuoro seuraavaks? Sen jäläkeen on toivottavasti jo uutta puonnu puikoilta. Mukavaa kevvään jatkoa kaikille. Jättäkää kommenttia, jos tänne vielä jaksatte kurkkia, tuun vastavierailulle mieluusti. :)

PS: Huomena ja su eli 5.-6.4 on käjentaitomessut Jyväskylässä. Aion mennä pyörähtämään niissä äitini kans ja ehkä sisko saahaan kans seuraks. Ei oo suunnitelmissa ostaa mittään isompaa, mutta katotaan kuinka käy.

Hyvvää mieltä ehtimässä? ;)

Mukavaa aprillipäivän iltaa ja palamusunnuntaita. En aio aprillata teitä ennää, eläkää pelätkö. Tämä postaus käsittelee hyvvää mieltä tuovia asioita ja on aika pitkä... Joten jos tuntuu siltä, että haluat skipata tän tekstin, niin son moro, mutta harkitsepa vielä kannattaako skipata? ;) 

Sain Nillalta haasteen, jossa sanotaan näin: "Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)." Ylleensä mä skippaan nää haasteet, mutta tän päätin ottaa vastaan. 

Luonto: Oon vasta viime aikoina huomannu miten iso voimavara luonto voi olla. Oon kaivannu ens kertaa elämässäni kiikareita, jotta voisin tarkkailla muuttolintuja ja muuta luonnon elämää. Takapihaltamme pääsee suoraan ns. luontopolulle, mutta en oo sitä liikaa kuluttanu. Metässä on rauhallista, tyyntä ja hilijasta. Sielä mieli leppää ja akut lattautuu. Mikäs sen mukavampaa ku istua nuotiolla luonnon helemassa tai patikoia pitkin mehtiä.

Neulominen: Neulomista oon harrastanu aktiivisesti noin 12 vuotta, enkä mistään hinnasta antais sitä pois. Se tunne, kun saa viimein jonku työn valamiiks, mahollisesti monen purkamisen jäläkeen. Tai kun laps pyytää uutta pipoa, lapasia ym. ettei muilla ei oo ihan samanlaista. Kyllähän tuollaseen pyyntöön on pakko vastata. Eikö? Neulomiseen liittyy lähheisesti langat, se on suuri osa neulomisnautintoa, kuten myös hyvät neulontavälineet.

Oma rauha: Asumme kaupungissa. Kotimme on omakotitaloalueella, jossa on naapureita vieri vieressä kuin sillit purkissa. Enpä voi sanoa nauttivani tällasesta asumisesta. Haluaisin asua "korvessa", jossa ommaa rauhaa ei tarvi hakia muualta. Ei tarvis välittää siittä minkälaisissa kamppeissa kulukee jne. Täälä on aina pakko laittaa "ykköset" päälle vaikka menis vain kauppaan. No ei oo pakko, mutta tuntuu että katotaan kieroon, jos meet collegehousuissa asioille. Oma rauha löytyy metästä ja maalta. Oma rauha on nautinto, josta tällä hetkellä lähinnä vain haaveilen.

Laulaminen/musiikki: Alotin lauluharrastuksen noin 2v sitte ja se on sellanen asia, josta piän tällä hetkellä kiinni kynsin ja hampain. On mahtava huomata, että vanhempanakin oppii. Onnistuminen tuo kokonaisvaltasen hyvän olon. Musiikilla on aina ollu iso merkitys elämässäni.

Perhe ja mies: Suurperheellisenä olis yllätys jos tämä asia ei tästä listasta löytyis. Mulla on maailman paras aviomies. Myötä ja vastamäessä tahon rakastaa vain häntä! Elämä suuren lapskatraan kans ei oo aina ruusuilla tanssimista, vaan tuntuu että päivät mennee erotuomarina sääntöviidakkossa taistellen. "Tuo teki sitä, tuo teki tätä, äiti tuo kiusaa" jne. Iso perhe tuo haasteensa, eikä kalliita ulukomaanmatkoja oo vara tehä, mutta en valita. Kesäsin tehhään ylleensä 1-2 kotimaan reissua ja retkiä sekä osalla porukalla käyään huvipuistoissa jne. Halavimmat reissut ja retket on ollu lasten mielestä niitä parhaimpia.

Ystävyys: En kuulu niihin ihimisiin, joilla on ystäviä joka oksalla. Mulla on vain muutama ystävä, mutta ne on sitäki arvokkaampia. En oo erakko, mutten kaipaa ympärilleni valtavaa ihmismassaa ja viihyn yksiksenikin. 

Kotieläimet: Meillä on koira ja 2 kattenmiauskista eli kissaa. :) Niistä on työtä ja ovat ns. ylimääräsiä lapsia tässä meiän "pienessä" perheessä. On ne silti hellyttäviä. Pakko niitä on paijata ja silitellä mennen tullen. Lapset ne vasta niistä nauttivatkin!

Sisko: Mulla on (myös) maailman paras sisko! Sisaruksia on usiampiaki, mutta yhen kans puhutaan kaikki asiat maan ja taivaan välillä. Joskus on otettu yhteen, mutta kärhämät on selevitetty ja jatkettu entistä tiiviimmin yhessä. Tällainen sisko pittäis jokkaisella ihimisellä olla.

  

Oma aika: Tää mennee osittain yhteen tuon oman rauhan ja laulamisen kans. Ku mulla on ommaa aikaa käyn laulutunnilla tai oon yksin. En kiertele kaupoilla tai missään ihimisvilinässä, ennemminki mua ahistaa sellanen. Meen lenkille yksin ja nautin siittä, ettei mun tarvi jakkaa ihtiäni kenenkään muun kanssa juuri sillon.

Terveys: Sen arvon huomaa vasta kun sen menettää. Itellä on ollu ongelmia ja sen myötä on huomannu, miten kiitolllinen hyvästä terveyestä saa ja pittää olla. Kun on terveenä, se tuo hyvvää mieltä! 

Laitetaanpa haastetta seuraaville: 

• Mummo
• Heidi
• Riikka
• Niina
• Suvi 

Jos että jaksa vastailla ni jättäkää välliin. Jos joku muu haluaa tän viiä, niin vinkatkaa, käyn kurkkaamassa. :) Tällanen postaus tällä kertaa. Toivottavasti jaksoitta lukia loppuun asti. Mukavaa huhtikuuta teille kaikille! Kiitos vielä kommenteista. Oli hienoa huomata, että perussukkien ystäviä on monia. Kommentit piristää kummasti tätä bloggausarkea.

Koiruuksia

Hengissä ollaan ja neulotaan, mutta mittään valamista ei vielä oo. Revontulihuivi tipahtaa kyllä puikoilta piakkoin. Tällä kertaa kuvia koirista ja yks kuva yhestä mörvelöstä lopussa eli jos et oo koiraimmeinen, klikkaa äkkiä jollekki toiselle sivustolle. Kuvat on älyttömän huonoja, pahottelen.

Tässä mä nyt sitte oon, mun emännän lellikki. Tottelen nimeä Dana, ainaki toisinaan. Ikkää 4 kuukautta just tännään. Enkö oo sulonen neiti?

Ossaan istua näin hienosti. Tämän taion emäntä opetti mulle heti ekalla viikolla ku tulin. En saanu yhtään levätä ja totutella talonväkkeen vaan heti se pisti mut töihin. Ossaan lisäks antaa tassua, mennä maahan ja pyytää kauniisti ruoka-annokseni. Enkö ookki jo taitava? Emäntä höpöttää, että pittää opetella muka vielä lissää eri taitoja, mua ei kyllä kiinnosta, oon sellanen jääräpää.

Mä oon puolestaan Roki, sellanen arka nuoriherra. Ikkää puoli vuotta. Luonteeltani säyseä ja miellyttämishalunen. Nopia oppimaanki. Taitoja enemmän ku Danalla. Kröhöm. Opin kahessa viikossa täysin sisäsiistiks, yölläkin. Dana puolestaa lirkkii vieläki, en oikeen taho ymmärtää miks se ei taho ulos niinku mä. Oon yrittäny kouluttaa sitä parhaani mukkaan, ku se tahtois hyppiä mun silimille.

Me ollaan aika erottamattomat, kylyki kylessä koko ajan.

Roki vahtii mua, etten tee ilikeyksiä, vaikka sehän on mun työtä ku oon vielä niin pieni kummiski. Nuo matonhapsut kiinnostaa mua kovasti, mutta emäntä ei siittä kyllä tykkää jos järsin niitä. Aina sallaa yritän ihan vähän vain haukata niistä...

Emäntä lupas että jos me ollaan kiltisti ni ehkä se kertoo meiän tempauksista joskus toistekki. Ollaanhan me kuitenki aika palijon tärkiämpiä ku ne sen lankakerät joita se jatkuvasti hiplaa ja niitä puikkoja niin tärkiänä heiluttaa. Ja se on kumma ku se tekkee jotaki ni sitte se purkaa. Me kyllä osattas purkaa palijon nopiampaa, mutta ku se ei anna auttaa, mokomaki nirppanokka tuo emäntä. ;)

Käsityöossuus...
Jaa että mikä mörvelö? Tää ootti esittelyä semmoset puoli vuotta, vain. Nyt ku sain viimein kiinnitettyä napit ja ommeltua vetoketjun, ni kahtokaa tuota kaulusta. Ärrinmurrin, aaaarrrrggghhhhhh. En huomannu neulonta- ja sovitusvaiheessa mittään tuollasta. Kaulus on liian leviä ja alakaa liian aikasin. Nyt tää varmaan oottaa toiset puoli vuotta, että saan purettua puolet takista ja irrotettua vetoketjun, jonka ompelin käsin oikeen kunnolla kiinni. Syvääki syvempi huokaus*. Malli on omani, mutta ohojetta en julukase ku en oo oikiastaan mittään ylöskirjottanu, eikä se ois julukasukeleponenkaan tuon kauluksen takia. Lähen tikkaamaan revontulta valamiiks, jos se hiukan lohuttais.