Mummo oli kaivannu (mukava!), joten sain raahustettua ihteni konneen äärelle. Mua ottaa pannuun ja aika raskaasti. Oon suunnitellu siirtyväni uuteen lajjiin, kuten virkkaukseen tai ompelukonneella surrailuun. Kuulostaako vakavalta? Sitä se on. Ai mikskö? Kiinnostaisko teitä? Haluaisitteko lohuttaa rypevää neulojaa? Oisin sen tarpeessa. Moni vakilukija varmaan muistaa, miten tässä blogissa on valamistunu vähän enemmän epäonnistuneita teoksia viime syksyn jäläkeen. En tiiä missä oikeen vika piilee.
Muistaako joku tämän pöllötakin, jossa oli mm. liian iso kaulus?
Tässä se on kaiken pahan alaku ja juuri. Sain sillon kommentteja, ettei kannata purkaa. Kuka usko, mä en ainakaan ja kärsin sen seurauksia nyt kovimman kautta. Menin siis ja purin tähän pisteeseen.
Sitte alako neulominen, tiuhaan sovittaminen, neulominen ja tiuhaan sovittaminen. Hyvin piti mennä, eikö? Mitäkö tein väärin? Hihat istuu nyt hyvin,
hyvä juttu, mutta jotaki unohtu. Tunnustan. Oon tyhymä, t-y-h-y-m-ä!!! En hoksannu, että jos kaarrokkeen ja hiojen pittuus kasvaa muutaman sentin se vaikuttaa myös "alaspäin". Unohin kahtoa miten pöllöparkojen käy. Nyt ne on aivan liian alhaalla (muutaman sentin). Mä en ala. Mä en tajua mistään mittään. Mä vaan luulen ossaavani jotaki. Nyt se on todistettu taas kerran. En ossaa ja piste. Mikä pahinta samos vennyy... Yhyy yhyyy. :(
Maailma on murjonu kyllä liianki kans. Mulle iski tuon pöllöjen "tipahtamisen" jäläkeen varsinainen meganeuleblääh. Siis ihan totaalinen. En kahtonukkaan neuleita, puikkoja, lankoja, lehtiä, BLOGEJA tms. aiheeseen liittyvää kolomeen viikkoon, siis yli 21 päivään. Pitkä aika mulle. Kerran aattelin kurkata paria blogia ja ihan pikkusen alako kiinnostaa, aivan vähän vaan. Piiaan muistin taas, etten mä ossaa neuloa. Meni päiviä ja sitte kaivoin yhet langat kaapista. Jos mä jotaki ossaisin. Ossaisinko mä? Aina oikeaa! Sen verran mä vielä ossaan. Ja virkata. Juu. Mä o-s-s-a-a-n virkata! Ainaki ketjusilimukaa, kiinteääsilimukkaa ja piilosilimukkaa, onhan seki jotaki. Nuista langoista piti tulla jotaki aivan muuta, nimittäin neuletakki vauvalle, mutta ku mä en ossaa. Alotinki ja huomasin heti, että lanka nyppyynty tosi äkkiä. Olin teheny molemmat hiansuut ja purkuun meni. Eli Tinttamari kiitos langoista, mutta tällanen pikkupeitto (turvakaukaloon sopiva) niistä nyt tuli. *Huokaa syvvään* Kaiken huipuks mulla on kesäflunssa. Nii-in, kuumettaki oli. (Tuo yks kuva meni ylösalasin, mutta olokoon.)
Ohje: Novita kevät 2010, mallinro 85
Lanka: Pehmovauva 200g
Puikot: 5 mm
Muuta: Kukka virkattu oman pään mukkaan Novita bambusta 3 mm koukulla
Koko: n. 57 x 57 cm
Tämmöstä tää mun elämä on ollu viimesen kuukauen. Aika masentavaa. 30:sen elämä oli ihanaa hetken ja sitte lyötiin kanvaasiin. Synttärit oli huomioitu raverlynki puolella, olin ihan että TÄH? Mukava ku muistitte ja onnittelitte. Kiitos ihan jokkaiselle yhessä ja erikseen. Kyllä mä vielä nousen tästä. Nyt vietän kessää, lommaa ja neulon, jos jaksan ja ossaan ja silleen. Bloggaan sitte ku on jotaki valamista. :D
Kai tää valitusvirsi riittäis jo ja ois aika terästäytyä. Huomasin vaan että on joo neulominen turhan tärkiää mulle, ku se noin saa masentumaan ku ei ossaa. Tsempatkaa mua, please.
perjantai 18. kesäkuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)