lauantai 4. heinäkuuta 2015

Työvoitto paraphernalioista

Jihhuu, nyt voin tuulettaa oikeen kunnolla. Oon alottanu ekkaa kertaa paraphernalioita jo vuonna 2010 helemikuussa (klik), toisista meinas tulla liian tiukat ja toisissa lanka läikitty rumasti. Molemmat jäi kesken, kunnes 2012 tammikuussa yritin uuestaan. Sama homma, liian tiukat sukat oli tulossa. Tarinaa täällä klik. Mulla on tosiaan tiukka käsiala. Sukat jäi kaihertamaan mieleen, on se kumma etten saa niitä onnistumaan. Pitkän ajan jäläkeen bongasin jostain blogista (nimi ei ennää muistu mieleen) nallesta neulotut paraphernaliat. Bingo! Siinä mulle vastaus miten saan sopivat sukat. Pää käy vissiin hittaalla pahemman kerran ku en tuota ollu hoksannu koittaa. Paksumpi lanka ja puikot, eikä menny säätämiseks ohojeen kans. Olin yrittäny lisätä sukkaan silimukoitaki, mutta ei sekkään onnistunu tietenkään.
Ohje: Paraphernaliat
Lanka: Novita nalle
Puikot: 3,0  mm
Valmiit: 8.4.2014

Nämä on tehty siis kevväällä 2014, mutta bloggausaika tuli vasta nyt. ;) Nallelanka pääsi puikoille näpäkästi kun vanhin poika tarvi sukkia ja sopivat sukat alako neuloutua viimeinki. En voi sanoa neulomisen olleen nautintoa, jotenki oli vain tarve näyttää itelle, että onnistun tekemään nämä sukat. Onnistuhan se, eikä menny ku 4 vuotta. ;)

Ohoje oli ihan ok, ei erikoista mainittavaa. Välillä jou'uin kuitenki "vähän" purkamaan. Nykyään harvon puran koko työtä, jos on mahollista tehä asia toisin. Joskus alakuaikoina purin aina kaikki virheeseen asti, mutta onneks jotaki oon oppinu tässä vuosien varrella. Epäonninen neuloja mä aika ussein oon, intoa liikaa taitoihin nähen.

Ainoa ongelma oli, etten saanu toisen sukan viimeistä riviä missä silimukat vähenee, tehtyä oikein peilikuvana tai niin luulen. Koitin kääntää sitä mielessäni ties miten, mutten tiiä jäikö se väärin silti. Noin se nyt on ja sillä hyvä. Poika tykkäs sukista ja se on pääasia. Ehkä neulon itellekki joskus tälläset, ehkä en, ken tietää.

Kait mun ois aika opetella neulomaan sukat kärestä alakaen, sillä tuo tiukka käsiala on ongelma monestikki. Perussukat onnistuu ylleensä aina, mutta kaikki ihanat palamikot jää tekemättä, koska aina mennee säätämiseks.

Viime syksyn jäläkeen en oo pystyny neulomaan ku ihan pikkusen. Joku neulelukko mulle tuli savuvahingon myötä. Halu ois neuloa, mutta silimukat ei vain lissäänny puikoilla. Mielessä kaihertaa ja tuntuu syyllisyyttä, josta en saa kiinni. Kovasti oon neulelehtiä koittanu selata, josko se auttais, mutta ei oo ainakaan vielä auennu. Surullinen mieli tästä ja oon jo ollu luovuttamassa koko blogin suhteen, mutta kiinni piän ja tiukasti. Tänne on tullu niin monta vuotta talletettua kaikki neulejutut, joten eiköhän jatkossaki hittaaseen ja harvaan tahtiin.

Tässä virtuaalikukat uusille kirjautuneille lukijoille. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte. :-) ♥