Tietysti soiteltiin miehen kans pitkin viikkoa ja kyselin, onko mulle tullu postia. "Ei oo tullu ku yks kelan kirje." Uskoin ukkokultaani. Perjantai-iltana kottiin tultuani mietin söisinkö jottain ennen nukkumaanmenoa. Katoin ruokakomeroon, mitä syömistä siellä ois. Ihimettelin aikani miks lehti on pantu ruokakomeroon. (Kyllä luit aivan oikein.) Otin lehen kätteeni ja kas kummaa mikäs se olikaan. Postia mulle, jota ei siis ollu tullut. :) virn* Voihan se muisti joskus pettää. ("Lehti" on tuossa pilttipurkkien päällä.)
Kiireesti aukasin paketin ja voi aahhhh! Siellä oli ihanaa Ilun värjäämää Ystävänlaulu -lankaa, jota kuolaisin vaikka kuinka monta kertaa sillon ku tarjous tuli sny-rinkiläisille. Päätin kuitenki, että en mää tuota lankaa tarvi. Eikä mulle tullu mieleenkään, että mullaki on sny, joka vois ostaa langan mulle. Lanka oli todella mieluista ja ihanaa. Ja kyllä siittä tullee huivi, toivottavasti piankin. Suuret kiitokset snylleni! Sanoinko jo, että lanka on ihanaa ja pehmeää ja suloista ja ja ja... Tää poistuu kuolaamaan lankaa... Trallalalallallaa.....
Nyt vasta huomasin että lankahan on sukkalankaa. Kait siitä sitte tullee jotku ihanat sukat. Ehotuksia otetaan vastaan.
Ediittiä: kuvat lisätty, tekstiä muokattu hieman.
