Neulojan masennus

Mummo oli kaivannu (mukava!), joten sain raahustettua ihteni konneen äärelle. Mua ottaa pannuun ja aika raskaasti. Oon suunnitellu siirtyväni uuteen lajjiin, kuten virkkaukseen tai ompelukonneella surrailuun. Kuulostaako vakavalta? Sitä se on. Ai mikskö? Kiinnostaisko teitä? Haluaisitteko lohuttaa rypevää neulojaa? Oisin sen tarpeessa. Moni vakilukija varmaan muistaa, miten tässä blogissa on valamistunu vähän enemmän epäonnistuneita teoksia viime syksyn jäläkeen. En tiiä missä oikeen vika piilee.

Muistaako joku tämän pöllötakin, jossa oli mm. liian iso kaulus?

Tässä se on kaiken pahan alaku ja juuri. Sain sillon kommentteja, ettei kannata purkaa. Kuka usko, mä en ainakaan ja kärsin sen seurauksia nyt kovimman kautta. Menin siis ja purin tähän pisteeseen.

Sitte alako neulominen, tiuhaan sovittaminen, neulominen ja tiuhaan sovittaminen. Hyvin piti mennä, eikö? Mitäkö tein väärin? Hihat istuu nyt hyvin,

hyvä juttu, mutta jotaki unohtu. Tunnustan. Oon tyhymä, t-y-h-y-m-ä!!! En hoksannu, että jos kaarrokkeen ja hiojen pittuus kasvaa muutaman sentin se vaikuttaa myös "alaspäin". Unohin kahtoa miten pöllöparkojen käy. Nyt ne on aivan liian alhaalla (muutaman sentin). Mä en ala. Mä en tajua mistään mittään. Mä vaan luulen ossaavani jotaki. Nyt se on todistettu taas kerran. En ossaa ja piste. Mikä pahinta samos vennyy... Yhyy yhyyy. :(

Maailma on murjonu kyllä liianki kans. Mulle iski tuon pöllöjen "tipahtamisen" jäläkeen varsinainen meganeuleblääh. Siis ihan totaalinen. En kahtonukkaan neuleita, puikkoja, lankoja, lehtiä, BLOGEJA tms. aiheeseen liittyvää kolomeen viikkoon, siis yli 21 päivään. Pitkä aika mulle. Kerran aattelin kurkata paria blogia ja ihan pikkusen alako kiinnostaa, aivan vähän vaan. Piiaan muistin taas, etten mä ossaa neuloa. Meni päiviä ja sitte kaivoin yhet langat kaapista. Jos mä jotaki ossaisin. Ossaisinko mä? Aina oikeaa! Sen verran mä vielä ossaan. Ja virkata. Juu. Mä o-s-s-a-a-n virkata! Ainaki ketjusilimukaa, kiinteääsilimukkaa ja piilosilimukkaa, onhan seki jotaki. Nuista langoista piti tulla jotaki aivan muuta, nimittäin neuletakki vauvalle, mutta ku mä en ossaa. Alotinki ja huomasin heti, että lanka nyppyynty tosi äkkiä. Olin teheny molemmat hiansuut ja purkuun meni. Eli Tinttamari kiitos langoista, mutta tällanen pikkupeitto (turvakaukaloon sopiva) niistä nyt tuli. *Huokaa syvvään* Kaiken huipuks mulla on kesäflunssa. Nii-in, kuumettaki oli. (Tuo yks kuva meni ylösalasin, mutta olokoon.)


Ohje: Novita kevät 2010, mallinro 85
Lanka: Pehmovauva 200g
Puikot: 5 mm
Muuta: Kukka virkattu oman pään mukkaan Novita bambusta 3 mm koukulla
Koko: n. 57 x 57 cm

Tämmöstä tää mun elämä on ollu viimesen kuukauen. Aika masentavaa. 30:sen elämä oli ihanaa hetken ja sitte lyötiin kanvaasiin. Synttärit oli huomioitu raverlynki puolella, olin ihan että TÄH? Mukava ku muistitte ja onnittelitte. Kiitos ihan jokkaiselle yhessä ja erikseen. Kyllä mä vielä nousen tästä. Nyt vietän kessää, lommaa ja neulon, jos jaksan ja ossaan ja silleen. Bloggaan sitte ku on jotaki valamista. :D

Kai tää valitusvirsi riittäis jo ja ois aika terästäytyä. Huomasin vaan että on joo neulominen turhan tärkiää mulle, ku se noin saa masentumaan ku ei ossaa. Tsempatkaa mua, please.

Oon kolomekymppinen

Näin on närreet, risut ja männynkävyt jotta tämä akka on vajjaa tunti sitte täyttännä kolomekymmentä! Kyllä sitä tuntee ihtesä niin vanahaks että! Ei vaiskaan ihan hyvältä tuntuu, sillä oon oikeen oottanu tuota maagista lukua. On kivempi sanua olevansa 30 ku jotaki 20.... Heh. Ehkä mulla on ollu jonku sortin itentiteettiriisi siittä, että mulla on 6 lasta ja oon vielä ihan "kersa". Nyt ei tunnu ennää kakaramaiselta, oonhan jo 30. ;) Vhiiiii. Joo ja saa onnitella. Kiitos.

Aamu alako oikeen tosi terveellisellä aamupalalla sänkyyn tarjoiltuna: jäätelöä 2 isoa palasta ja 2 valakosuklaalla kuorrutettua kakunpalasta. Niin se terveellinen ossuus, se oli iso muki teetä. Virn*. Mä oon taas sellasella tuulella, että tästä kirjotuksesta ei voi oottaa mittään järkevää. Oon varottanu. Lahajaa mä tässä vielä oottelen... Krhöhöm kröhöm vaan ukkoseni. On se tulossa, kai... En oo koskaan jääny iliman lahajaa, enkä jää nytkään. Ei oo vara jäähä tai sitte on maaliman kirjat sekasin tässä pikku mökissä.

Äitienpäivälahajasta sen verran, että se oli Moda-lehen tillaus. Ei mulla tietenkään ollu sormia pelissä tuossa, ei ossaa eikä arpaa. Ihan omin suurin kätösin näpyttelin tillauksen ja sitte viattomana miehelle, että tämä varmaan kävis äitienpäivälahajasta. Eka kerta ku menin hommaamaan itelle lahajan...

Pitäskö mennä jo asiaan eli käsitöihin. Tytön tunika kirvotti runsaasti kehuja. Suurempaaki suuremmat kiitokset niistä. On se ihana edelleen ja päällä ollu jatkuvasti. On nähty jos jonninmoista kerrospukkeutumista: tunika alla ja tunika päällä, tunika hammeen ja housujen kans samalla kerralla, tunika pitkähiasen paian alla jne. Täälä ois muotitoimittajille töitä. Oli mukava saaha kehuja, tuntu että ossaa tehäkki jotaki eikä vaan purkaa.

Jälleen on valamistunu pikkutyö, välityö taas. Ei se mohhairtunikan teko innostanu ennää ja ku muutama pikkusen yllytti jättämään sen kesätauolle, en muuta kehotusta tarvinu. (Kiitos kannustuksesta.) Sinne se jäi itkemään, ku sannoin sille että sua mä katon seuraavan kerran vasta syksyllä. Kyllä muaki vähän itketti mutta yritin olla karski. Niin se välityö. Kaipasin taas jotaki heleppoa neulottavaa. Olin ostanu 3 vuotta sitte langat nuken makkuupussiin, novitan palmaa. Muistiin itelle: elä osta PALMA lankaa ennää koskaan. Se on ihan kauhiaa neulottavaa. Ohojeessa neulotaan suorapala ja sitte yhistellään. No en takkuulla teheny niin! Pyörönä heti alusta lähtien ja sitte ees taas ku tuli vetoketjun paikka vastaan. Olokapäät yhteen kolomen puikon päättelyllä ja siittä taas etteenpäin suoraa ja huppu yhteen kolomen puikon päättelyllä. Tarvi ommella vaan alasauma. Käsin ompelin vetoketjun kiinni, mutta poikkeuksellisesti ommella surrautin sen vielä ompelukonneellaki ettei heti ratkia.

Ohje: Novita kevät 2007, malli 72
Lanka: Novita palma (hirrrrveä lanka)
Puikot: 4,5 mm
Muuta: Taas tyttö tykkää :)


Tein tuota makkuupussia keskussairaalassa vauvan maitoaltistuksessa (ei ollu maitoproteiiniallergiaa, onneks). Sielä yks rouva ihimetteli ku neuloin pyöröillä. Kerroin neulovani aina pyöröillä. Hän sitte ihimetteli, että miten sitä voi ku ohojeet on kappale kerrallaan? Sannoin muuttelevani ohojeita hieman. Kerroin välttäväni saumojen ompelua aina ku se on mahhollista. Näytin kuinka hyvä mä oon, heh heh (kuulittako ku taas henkiset henkselit paukkuu?). Ohojasin rouvaa mm. nettineulelehti Ullan sivvuille ja ylösalasin neuleen parriin, jne. Rouva oli ihan ymmyrkäisenä kaikesta. Ei se rouva ollu mikkään vasta-alakaja, hän virkkas sängynpeittoa... Tuli ihan ne ajat mieleen ku ite en ollu kuullukkaan mistään tällasesta. Rouva oli noin 40v eli ei mikkään ikäloppu, hirnhirn. :D Mä oon varrestani irti mutta ei kannata välittää. Ei oo tarkotus loukata kettään. Mä lähen kohta shoppailemaan, ou jee. Lämpötila huitelee 30 paremmalla puolella ja mä raxtan sitä! Jee jee. En nyt enempää pitkästytä teitä näillä mun päättömillä jorinoilla. Eläkää ottako liian tosissaan, mä oon vaan kolomekymppinen joka on onnellinen siittä. Hellurei!

Ps. Ei puhuta mistään fufoilusta mittään, eikös se menny jo?! ;)

Tytön kesätunika

Kuluneella viikolla alako oman mohairtunikan teko maistua puulta kirjaimellisesti. Käet hikos, eikä mohair luistanu mihinkään. Aaarrrggghhh. Kesälangat tuntu palijon houkuttelevimmilta. Halusin jotaki oikeen nopiatekosta puikoille. Mallia ei heti löytyny. Selasin puolen metrin pinon lehtiä. No, 30 lehteä on varmaan lähempänä tottuutta. ;) Sitte muistin Helmiksen samostunikan ohojeen, oonhan teheny Helmiksen ohojeilla ennenki. Kiitos Helmikselle ohojeesta! Lanka oli tiiossa, mutta eppäilin jotta riittääkö se 200g mihinkään. Onneks ohoje oli ylhäältä alaspäin. Tein eka siihen asti vartaloa, että pystyin tehä hiat ja sen jäläkeen annoin mennä. Viimesen kerän (nelijästä kerästä) aattelin neuloa jotaki pitsiä. Mietin neuloessani mikä malli ois kiva ja heleppo. Tuo pitsi muistu mieleen, vaikka sen sopivuus aika paksulle langalle eppäilyttiki. Ihan hyvä tuli. Ja tyttö tykkää. Ei ois malttanu millään oottaa millon saa tunikan päälleen. "Saanko sovittaa taas?", kyselyjä sateli tuon tuosta. Tyttö oli varsinainen kirittäjä koko ajan. Nopiaa työ valamistuki: tiistaina loin silimukat ja perjantaina valamistu. (Täytyy kyllä tunnustaa että en hirveästi muuta tällä viikolla tehenykkään, pakolliset vaan.) Meni lauantaille ennen ku sain langat pääteltyä ja neuleen pestyä, sillä langat pölisi siihen malliin että koin paremmaks pestä neuleen samantien. Kunnia langoista lankiaa äitille, jonka kätköistä oon langat joskus saanu. Lanka meni tasan niin kaikki, että metri jäi jälelle. Ei jääny jämäkerrää. ;)

Oon tyytyväinen muuten, mutta nappilista jäi rumasti lörpöttämään vaikka yritin sitä kursia kokkoon ompelemalla "piilotikkejä", mutta saa olla. En jaksa panostaa tuohon enempää. Onpahan käsintehyn näkönen.

Ohje: Helmiksen samostunika nappilistalla koon 104 mukaan ja omia modauksia hieman, pitsi: Novita muksuextra 2008, mallista 7 kerrokset 41-44
Lanka: Pirta natura 200g
Puikot: Resori 4mm, vartalo-osa 4,5mm ja helemapitsi 5mm

Menin Helmiksen ohojeessa eka mehtään, sillä tulostin jekutti mua ja jätti tulostamatta violetilla kirjotetut tekstit. Alloin ihimettelemään aikani neulottuani, että miten tämän oikeen saa jaettua hihhoiks ja vartaloks, ei riitä silimukat. Menin konneelle tarkistamaan asiaa, koska oli joku muistikuva, että nappilistan teossa oli jotaki erikoista. Ei muuta ku alota alusta.... Mitä tästä opin? LUE ohoje AINA läpi ennen alotusta! Mutta ku oli niin kiire alottaa... Niin tyypillistä mulle. Hih.

Huomena pitäs taas tarttua siihen mohairtunikaan, bläääääh. Yritän saaha sen valamiiks ennen ufoilu-töitä.... Niistä sitte seuraavalla kerralla tai mohairtunikasta, jos se valamistuu. Toivossa on hyvä ellää. Nyt pihalle! Täälä aurinko pistää parastaan, on iiiiihana kevätpäivä ja lämmin jo ihan hormooneittenki puolesta, virn* ;)
PS: Tyttö meinas mennä tunika päällä päikkäreille ;) Onkohan se mieluisa? :D

Ahkeraliisan tuotokset

Tuhannet kiitokset kaikille revontulihuivia kehuneille. Niistä jokkainen lämmitti mieltä valtavasti. Huivi on ihana, vaikka ite sanonki.

Täälä on pistetty puikot viuhumaan oikeen urakalla. Kahtokaa ja ihhailkaa mun kätten tuotoksia tän viikon ajalta. Esittelyssä tunika itelle, kesäpaita tytölle ja muutama kesäpipo. Ensin oma tunika. Mallin otin yhestä sokoksen mainoksesta viime syksynä. Totteutus vaan ootti hetken. Nuo palamikot jou'uin ehtiä taas kiven takkaa, mutta kyllä kannatti. On ne upeat. En halunnu palamikoita muuta ku tuohon kappeleitten sivulle, koska ne on sen verran isot ja näyttävät. Shaalikaulus oli uus juttu, mutta eihän tuo niin vaikia ollukkaan. Oon sata prosenttisen tyytyväinen tähän. Väriki on niin mua. Mohhair tuppaa vaan hiukka kutittamaan, se on tietty miinusta. Mutta kokonaisuus on upea. Hihat on neulottu poimimalla silimukat suoraan käenteitten aukkoista. Hyvä tuli vai mitä sanotte?

Tytön kesäpaita on neulottu ylhäältä alaspäin. Tuo tekniikka on siittä mainio että voi sovittaa samalla. Tyttö oli toivonu paitaa jo pitkään ja viimein sai sen. Pitsi ja palmikot soppii hyvin pikkuneitille. Pitsikuvion etin vanhoista lehistä, joita jemmaan tuola kaapin perällä. Tyttö sai ite katella palamikot millaset tehhään. Hyvin nuo passaa yhteen. Paita on niin kesänen het että ja väri niin karkki! Nam.

Tässä mustikkapipo, pitsinen pipo Ullaneuleen sivuilta tytölle ja tuollanen päähänpinttymä. Tuon viimesen päähänpinttymän ohoje on ollu englanniks, mutta ku mä en enkkua neulo, ni sovelsin juu. Mitäs muutakaan sitä sillon tehhään. ;)

Vielä yks kerä niitten aikasempien seuraks. Pelastin sen ku oli sammaa värierrää vielä ainokainen. Se oli niin surullisen näkönen, että hellyin ottamaan senki mukkaan, olinhan vieny sen lajitoverit jo aikasemmin. Nyt tästä sais tehtyä vaikka mekon.... Suuruuenhullu minäkö? Eeeeen.

Joo on huono... Mutta ku ois ollu niiiiin tylsää esitellä vaan pelekkiä lankoja. Tähän tyyliin siis: ostin lankaa, ostin lissää lankaa ja vielä lissää. Ku halavalla sai. Mielikuvitus lähti liitämään ja tässä tulos. Tuollasia niistä pitäs syntyä. Aika näyttää. ;)

Lopuks arpavoitto, jonka sain viime viikonloppuna. Kiitos Suvi! Oli ihana nähä ja tutustua paremmin. Paketissa oli vaikka mitä. Oli herkkuja, jotka annoin lapsille (mä karkkilakossa 3,5kk!), rairuohon siemeniä ens vuojeks valamiiks, hammasharja pikkuselle (heti piti repiä se auki), servettejä, Rakas äiti-kirjanen, neuleohojeita, kortti ja lankaa, lankaa, lankaa... Omat arpavoitot vallan kalapeni tän rinnalla. Tyttö varraili jo itelleen vaaleanpunasta kerrää nuken vaatteisiin. Kiitos kaikesta vielä kerran Suvi! :)

Viikonloppuja kaikille! Tännään 10v. kihilapäivä.

Revontulihuivi

Keskiviikkona saapu arvontavoitto Annen blogista. Onni oli suosiollinen kerranki sopivaan aikaan. Voittona oli vyyhti vironvillaa ja värin sain ite valita. Oon ollu onneni kukkuloilla. Vyyhti oli paremman värinen livenä, mitä kuvassa. Kiitos Anne tosi palijon arvontavoitosta! Tuo vyyhti ei jää nurkkiin kummittelemaan sen luppaan, sillä eka revontuli on esittelyssä alempana. Toisen voiski laittaa samantien tulille. :D

Revontulihuivin ohoje on ollu olemassa jo kaaaauan kauan, mutta mä tuun tunnetusti jäläkijunassa kaikessa. Näitä huiveja oon ihastellu monessa bogissa. Joskus aikoja sitte olin alottamassa huivia, mutta sillon en tajunnu ohojetta ja se tuntu vaikialta. Nyt tuli viimein se hetki, jollon aattelin, että nyt tai ei koskaan. Tulostin ohojeen ja luin sen läpi. Etin netistä ohojeen lissäyksiin, tulostin nekin. Seuraavaks kerittiin vyyhti armaani kanssa. Ja lopuks alotin neulomaan. Aina ku oli mahollista, tein huivia. Pääsiäistä ennen olin toiveikas huivin valamistumisen suhteen, mutta eipä valamistunu ei. Eilen tein puolitoista viimestä kerrosta ja laitoin huivin kylypyyn moneks tunniks. Iltasella pähkäilin pingotuksen kans. Olihan se mittailua ja tuumailua. Neuloja irrotin ja lissäilin kerran jos toisenki. Ihan tyytyväinen en oo suoraan reunaan, mutta muuten huivi on I-H-A-N-A!!! Aivan mainio. Tälläki hetkellä se on harteilla. Ja mikä parasta huivi on mun. Kiitos Anne selevästä ja heleposta ohojeesta. Nyt tajusin sen kerrasta. Huivista tuli näyttävä. Joko sannoin että tykkään?!

Ohje: Revontulihuivi
Lanka: Virolainen liukuvärjätty villa
Puikot: 5 mm pitsiaddit
Koko: n. 160cm x 75cm




Kohta lähen reissuun vauvan kans. En taia ehtiä kerimään tuota saatua vyyhteä, muuten se ois lähteny mukkaan ehottomasti. Näihin huivitunnelmiin... Hyvvää viikonloppua kaikille!

Koiruuksia

Hengissä ollaan ja neulotaan, mutta mittään valamista ei vielä oo. Revontulihuivi tipahtaa kyllä puikoilta piakkoin. Tällä kertaa kuvia koirista ja yks kuva yhestä mörvelöstä lopussa eli jos et oo koiraimmeinen, klikkaa äkkiä jollekki toiselle sivustolle. Kuvat on älyttömän huonoja, pahottelen.

Tässä mä nyt sitte oon, mun emännän lellikki. Tottelen nimeä Dana, ainaki toisinaan. Ikkää 4 kuukautta just tännään. Enkö oo sulonen neiti?

Ossaan istua näin hienosti. Tämän taion emäntä opetti mulle heti ekalla viikolla ku tulin. En saanu yhtään levätä ja totutella talonväkkeen vaan heti se pisti mut töihin. Ossaan lisäks antaa tassua, mennä maahan ja pyytää kauniisti ruoka-annokseni. Enkö ookki jo taitava? Emäntä höpöttää, että pittää opetella muka vielä lissää eri taitoja, mua ei kyllä kiinnosta, oon sellanen jääräpää.

Mä oon puolestaan Roki, sellanen arka nuoriherra. Ikkää puoli vuotta. Luonteeltani säyseä ja miellyttämishalunen. Nopia oppimaanki. Taitoja enemmän ku Danalla. Kröhöm. Opin kahessa viikossa täysin sisäsiistiks, yölläkin. Dana puolestaa lirkkii vieläki, en oikeen taho ymmärtää miks se ei taho ulos niinku mä. Oon yrittäny kouluttaa sitä parhaani mukkaan, ku se tahtois hyppiä mun silimille.

Me ollaan aika erottamattomat, kylyki kylessä koko ajan.

Roki vahtii mua, etten tee ilikeyksiä, vaikka sehän on mun työtä ku oon vielä niin pieni kummiski. Nuo matonhapsut kiinnostaa mua kovasti, mutta emäntä ei siittä kyllä tykkää jos järsin niitä. Aina sallaa yritän ihan vähän vain haukata niistä...

Emäntä lupas että jos me ollaan kiltisti ni ehkä se kertoo meiän tempauksista joskus toistekki. Ollaanhan me kuitenki aika palijon tärkiämpiä ku ne sen lankakerät joita se jatkuvasti hiplaa ja niitä puikkoja niin tärkiänä heiluttaa. Ja se on kumma ku se tekkee jotaki ni sitte se purkaa. Me kyllä osattas purkaa palijon nopiampaa, mutta ku se ei anna auttaa, mokomaki nirppanokka tuo emäntä. ;)

Käsityöossuus...
Jaa että mikä mörvelö? Tää ootti esittelyä semmoset puoli vuotta, vain. Nyt ku sain viimein kiinnitettyä napit ja ommeltua vetoketjun, ni kahtokaa tuota kaulusta. Ärrinmurrin, aaaarrrrggghhhhhh. En huomannu neulonta- ja sovitusvaiheessa mittään tuollasta. Kaulus on liian leviä ja alakaa liian aikasin. Nyt tää varmaan oottaa toiset puoli vuotta, että saan purettua puolet takista ja irrotettua vetoketjun, jonka ompelin käsin oikeen kunnolla kiinni. Syvääki syvempi huokaus*. Malli on omani, mutta ohojetta en julukase ku en oo oikiastaan mittään ylöskirjottanu, eikä se ois julukasukeleponenkaan tuon kauluksen takia. Lähen tikkaamaan revontulta valamiiks, jos se hiukan lohuttais.

Hyvä kiertää tääläki

Tää on pyöriny netissä jo vaikka kuinka kauan ja aina oon sen kiertänu sujuvasti, mutta nyt sitte aattelin että pittääkö munki ottaa tuo mukkaan...

Mummo tekee mulle jotakin ihan itse, ja minäkin sitten lupaan tehdä jotakin kolmelle onnelliselle, jotka ennättävät kommenttilootaan ensimmäisinä hihkaista halukkuutensa tähän tempaukseen osallistua, ja jättävät mulle yhteystietonsa :) Anonyymit ei saa osallistua; vain blogilliset, sillä Hyvä Pitää Laittaa Kiertämään sitten omissa blogeissaan eteenpäin.

Ja sitäpäs ei sitten tiedä, että milloinkas jotakin mukavaa postilaatikkoon tupsahtaa, sillä aikaa miettiä & tehdä yllätykset on peräti vuoden loppuun! ;)

Sen lisäksi, että minä teen kolmelle ihmiselle jotain, niin sitten pitää myöskin niiden kolmen ihmisen laittaa omalta osaltaan Hyvä Kiertämään, ja tehdä joku juttu kolmelle ihmiselle:)