Palamikonkiertoja

Yks pojistamme on erittäin tarkka pukkeutumisestaan. Loppysyksystä poika esitti toiveen neulotusta piposta. Hän sellaili novitan lehtiä ja tuli viimein luokseni: mä haluan tällasen pipon ja tuossa värissä. Selevä. Mulla ei oo kaapissa sellasta lankaa, joka ei kutittais (ihan oikiasti), joten mun pittää ostaa ensin lankaa. Tuon tuosta poika kyseli, joko langat on ostettu. Jossain vaiheessa (oli jo talavi ennen joulua) mentiin prismaan ja poika sano heti ovella: täältä voijaan kahtoa sitä lankaa. Ostettiin Novitan luxus alpacaa, ehkei se kutittais ja siittä löyty just se sopiva harmaa väri. :) Langat ostettuna siis. Ei muuta ku puikoille...

Vaan ei jostain syystä huvittanu. Mentiin jo maaliskuussa ja yhtenä päivänä poika oli kuulolla, ku mietin ääneen, että tekis mieli tikata jotaki. Sähän voit alottaa sen mun pipon, tuli heti pojan vastaus. Ennään en kehannu siirtää alotusta ja laitoin pipon tulille. Ohojeen lanka oli 7veikkaa, joten jou'uin säätämään. Alpaca on nallen vahavusta suunnilleen eli ohuempaa. Kahtelin sopivia silimukkamääriä nallelle tehhyistä pipomalleista. Silimukkamäärä oli kerrasta sopiva, mutta mulleppa ei tullu mieleen, että ehkä resoriaki pitäs säätää mallineuleeseen sopivaks, jos silimukoita on 45 enemmän. Mun tavaramerkki on vissiin jo "neulo, pura, neulo uuestaan ja onnistu". Olin neulonu jonku matkaa, ku silimään pisti yks pikku juttu. Ei muuta ku pura ja lähe alusta...

Mallineule on 1 silimukan verran sivussa...

En tykänny ohojeen palamikonkierroista, ne tehtiin niin monimutkasella tavalla, mutta en jaksanu ehtiä vastaavaa ohojetta mistään, koska palamikot tehtiin joka 4:s krs ja per kierros 5 krt. Palamikoissa piti siirtää silimukoita kahella apupuikolle. Oon neulonu palijon palamikoita, mutta tällanen tyyli oli eka laatuaan. Alakuvaikeuksien jäläkeen työ eteni joutusasti. Onneks, sillä poika oli oottanu valamista jo aaaiiiiika monta kuukautta. 

Ohojeessa palamikoittenkierrot lopetetaan kesken eli palamikot jätetään "auki". En halunnut tehä noin ja mulla oli mielessä ajatus apinoia hieman Tikrun Chevalierlapasten kaaviota yhestä kohtaa. Niin teinki. Tykkään piposta, vaikka laskelmat meni hiukan pieleen ja alotin liian aikasin palamikoitten "sulukemisen". Päätin etten pura. Poika tykkää ja se on pääasia. Lopulta tupsuun tuli uusi toive: värikkäästä langasta. Niin tein. Kun pipo oli tupsun kiinnitystä vaille valamis (iltamyöhällä), sai poika raivarin: hän haluais pipon kouluun seuraavana päivänä. Ei auttanu ku kiinnittää tupsu paikalleen. Poika ei rauhottunu nukkumaan ennen ku pipo oli valamis. Tulipahan tehtyä, viimeinki.

Nyt jos pipo jää pitämättä, en tee kyllä yhtään pipoa hälle ennää. Nimittäin oon teheny pipoja aikasemminki ja pitämättä ne on jääny... Tietenki sain uuen pipotillauksen heti vanhimmalta pojalta. Ei oikeen innosta. Oli tuota lankaa ihan kiva neuloa, mutta siitä irtos tosi palijon sellasta irtokarvaa. Toivottavasti pipo kestää, eikä venaha heti pilalle.

Ohje: Novita syksy 2011, malli 61 omin muokkauksin, 125 s. 

Lanka: Novita Luxus Alpaca vajaa 50g ja tupsuun NalleKesää

Puikot: 3,25 mm ja 3,75 mm

Valamis: 15.3.2012
Muuta: Raverlryssa

PS. Arvatkaa oliko pipo päässä pojalla kun tuli koulusta kottiin??? Ei!!! Kyssyin syytä, oli vastaus: piän sitä kotona......................... just joo.
PPS. Tervetuloa uuet lukijat! Ja kiitos kaikille kommenteista. :)