Tapahtuipa tässä taannoin... Neuloja vietti unetonta yötä sängyssä pyörien. Huolestuneena neuloja mietti, että taaaas tässä valavotaan. Mielessä pyöri silimukoita, puikkoja, lankoja, kaavioita, langankiertoja... ties mitä kaikkea. Neuloja koitti olla aattelematta, mutta silimukat ei jättäny rauhaan. Yö kulu verkalleen ja niinhän sitä valamistu yks jos toinenki neule yön pimmeinä tunteina. Neulojaa asia vaivas yhä enemmän, tässä on takkuulla jostaki vakavasta tauista kyse, ku se vie yöunetki. Täytyy mennä tohtorin pakkeille, josko sais jotaki troppia tähän vaivaan.
Seuraavana aamuna: Arvaus... eiku terveyskeskuksessa hoitaja kuunteli langan... eiku puhelimenpäässä hilijasena kertomusta oireistani. Syvvään huokasten hän anto mulle ajan jo samalle päivälle. Sen täytyy olla tosi vakavaa, enhän ois saanu muuten aikaa niin äkkiä, tuumiskelin.
Iltapäivällä: Tohtori kutsuu potilaan sisälle. Hyvää päivää.
Mä: Hyvvää päivää (oikeen heiveröisellä äänellä).
Tohtori: Mikäs teitä vaivaa?
Mä: Mistähän tuota alottais, ku päässä pyörii.
Tohtori: Mitä sielä pyörii? Osaatteko kuvailla tarkemmin?
Mä: No silimukoita, lankoja, puikkoja ja sen sellasta.
Tohtori: (näyttää hämmästyneeltä) Kertoisitteko vielä lisää oireista?
Mä: Niin, tuota en saa öisin unta ku päässä pyörii niin mahoton erilaisia neuleasioita. Teen yön aikana valamiiks vinot pinot neuleita. Tai siis luulen tekeväni... Ois niin tärkiä saaha nukuttua ku mulla on noita mukuloitaki lapsia aika monta kappaletta. Onko mulle iskeny joku vakava tauti? Oon kuullu semmosesta neuloosista. Oisko siihen jotaki tehokasta lääkettä, joka parantas sen?
Tohtori: (näyttää tympääntyneeltä, taas tällanen ite diagnoosin teheny tyyppi) Eipäs mennä asioiden edelle. Ensin täytyy tutkia. Sanokaa A.
Mä: aaaaaaaaa
Tohtori: Hyvä. Sitten testataan kuulo. Kilisyttää ja helisyttää, kuuletteko?
Mä: Mitä? Joo.
Tohtori: Kuulo hyvä, mutta ilmeisen valikoiva. Kuunnellaanpas sitten keuhkoja ja sydäntä. Ei kuulu mitään.
Mä: Ei mittään? Oonko mä sitte hengissäkään???
Tohtori: Kyllä te olette, uskokaa pois. Luulen, ettei teitä vaivaa mikään muu kuin vilkas mielikuvitus ja laiskamato.
Mä: Siis luulette? Eikö teiän pitäis tietää? Ja mato!!!! (Kilijasee erittäin kovvaa.) Herran jestas sentään. Pittääkö mun syyä nyt sitte matokuuri niinku kissojen ja koirien?
Tohtori: Ei ei ei.
Mä: No milläs sen saa hääjettyä?
Tohtori: Tekemällä oikein kovasti töitä, ettei ehdi ajatella mitään, mikä se nyt oli, sitä neuloosia tai muutakaan joutavia. Ja yöt on nukkumista varten. Joten silmät vain kiinni ja alatte nukkumaan. Eikä teitä mikään neuloosi vaivaa, korkeintaan valeneuloosi. Koska jos teillä olisi neuloosi, te todella saisitte aikaan niitä neuleita ja paljon. Hyvää päivänjatkoa rouvalle, älkääkä enää vaivatko tohtoria tämmösillä turhilla jorinoilla. Te olette terve kuin pukki.
Mä: Vai Pukki? No hyvvää joulua vaan tohtorille, muistakaa olla kiltisti. ;)
Tälle tarinalle ei oo ossaa eikä arpaa unettomilla öillä, joita oon valavonu allergisen vauvan kans. Eikä tietenkään täysikuulla, joka sekottaa säännöllisin väliajjoin neulojan pään ;) ja mikä lie valetohtori tuoki oli?? :D
Teemaan sopivasti valeneuloosista kärsivän neulojan pari virkkaamalla tehtyä korintekelettä. Nää on valamistunu kevväällä jo, mutta esittelemättä nämäki. Jotaki koviketta korit kaipais, oisko ideoita, millä saa parhaimman lopputuloksen? Oon kuullu mm. liimavesiseoksesta ja sokeriliisteristä.
Lanka: Novita flip flop, saatu arpavoittona kevväällä 2010
Koukku: 6 mm
Valamiit: 7.5.2011
