Ihan ekaks suuremmoiset kiitokset kaikista ihanista kommenteista ja onnitteluista! Niitä on luettu monneen kertaan ja ajatuksella. Vaikka vain muutaman teistä tunnen oikiasti, on ollu jotenki liikuttavaa saaha onnitteluja ja kauniita toivotuksia ventovierailta. Kiitos ku ootte sielä ruu'un takana olemassa. :)
Mistähän sitä lähtis... Tinttamari (salasanasuojattublogi) paiskas mua (auts) jo aikoja sitte tämmösellä.
Jos tottuus sanotaan, ni en oo hirviän ihastunu kiertojuttuihin, joissa on meemintynkää. Siks oon niin tylsä ja listaan vaan mulle 5 tärkiää asiaa. Tuo lista vois olla toisenlainenki, mutta olokoon nyt tuommonen.1. Perhe
2. Koti
3. Terveys
4. Ystävät
5. Harrastukset eli käsityöt
Tää on pyöriny netissä jo hyvän aikaa, siks en haasta tähän kettään. En jaksa rueta ehtimään kuka ei oo tätä vielä saanu. Jos joku haluaa tän viiä, ni siittä vaan. Jätä kommenttia, ni tuun vilikuilemaan mitkä asiat on muille tärkeitä.
Snyyltäni tuli muistaminen vauvalle seuraavalla viikolla ku olin kottiutunu sairaalasta. Lähetys sisälsi kortin ja sukat vauvalle. Kiitokset niistä. Hävettää oikeen kunnolla, ku en oo saanu aikaseks niitä tänne postata. Korvat punasena tässä istun ja mietin mitä mahat aatella tämmösestä kiittämättömästä lurjuksesta. Anteeks, sny.
Seuraavaks jottain valamista. Sukat, joitten vartta esittelin eellisessä kirjotuksessa on saanu lopullisen muotonsa. Ihastuin fabeliin ihan täysillä. En ollu aikasemmin sitä neulonu. Sukka neuloutu ihan itestään lähestulukoon, ku piti niin malttamattomana tikata menemään että minkälainen väriraita seuraavaks tullee. Savu nousi puikoista ku niin kuumenivat. No onneks ei menny puikot sentään pilalle, ois itku tullu. :) Aina ku tartuin puikkoihin, niin poika tuli käet ojossa mun luo. Oikeen nauratti. Raukka joutunu vissiin liikaa sovittamaan lapasia, koska luulee että aina ku äiti tikkaa ni pittää sovittaa jotaki. No hyvä, ettei tarvi pakottaa, virn*. Sukat on ihanat, raiat on kohillaan, ne on samankokoset ja sopivat. :)
Ohje: Perussukka
Lanka: Fabel
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Koko noin 22
Mun pitäs varmaan kehitellä joku systeemi tähän miten "puhuttelen" lapsia täälä blogissa. Omilla nimillä en halua heistä kertoa, sillä haluan säilyttää tietyn rajan mitä kaikkia tuon itestäni ja perheestäni juluki. Oisko hyviä ehotuksia? Tympii puhua vaan pojasta ja pojasta, ku poikia sattuu olemaan jo 5 kappaletta! ;)
Koittakaa jaksaa lukia, ei tää tähän loppunu.... vielä.
Tiistaina vauvaa imetellessä kuulin maitohuurujen läpi miehen puhuvan puhelimessa. Yks lause pomppas korvaani jotenki kummasti. Mies sano: 4 kerrää lankaa. Mietin mitä ihimettä se oikeen höpisee tuola puhelimessa. Aattelin, liekö seonnu niinku mäki. (Hirnuntaa tähän välliin.) Sain syötön hoiettua kunnialla loppuun, mies lopetti yhtä aikaa puhelunsa ja tuli huoneeseen. (Joo en mä mieheltä piilossa syötä, jos joku niin luulee, mutta olin vauvan kans päikkäreillä ja siks huoneesssa. Mies ojensi mulle hopiavajilla postin tuomiset mm. ne 4 lankakerrää. Sain paketin Tinttamarilta, vaikken kyllä ymmärrä mitä oon teheny sen etteen. En yhtään mittään tietenkään! Ollaan ystävystytty blogien kautta ja Tinttamari laitto "pienet" vauvaonnittelut. Paketissa oli vauvalle potkupuku, hammasharja, aivan ihana kortti (ite tehty), 4 kerrää pehmovauva-lankaa ja fazerin piparminttusuklaalevy. Olin kyllä ihan äimänkäkenä. Kiitos vielä tätäki kautta ihan hirviästi. Langat pääsee puikoille varmaan aika pian, sillä nyt ei ehi/jaksa tehä mittään vaativia neulesuorituksia. Aattelin tehä näistä jonku simppelin neuletakin vauvalle. Hallaus, kiitos ja kumarrus. Mun pittää rueta miettimään, että millä "maksan" tämän takasin. Tinttamari, jos lapsilta uupuu jotaki esim. sukkia tai lapasia, ni tikuttelen ilomielin niitä. :) Vinkkaa vaan reilusti.
Herätys! Jaksoko joku tänne asti? Ei varmaan. Nämä asiat on omalla tavallaan pieniä, mutta ne on tuntunu suurilta asioilta hormonimyllerryksen keskellä. Mulla on ihania ystäviä, jotka on muistanu. Oon saanu jotaki valamista aikaan. Jne jne. Entäs nyt? Puikot suihkii hiljalleen jotaki pientä tai isompaa. Se yks suuremmoinen työ on yhä vailla nappeja. Taas korvat punottaa, mutta ku meiän paikallisessa ei ollu sopivia nappeja. Selityksen makua, eikö? Pittää lähtiä kaupunkikierrokselle, eikä sellaseen riitä nyt energiaa. Huoks*. Vauva-arki on ihanaa, mutta silti niiiiiin kuluttavaa.
