Kiitos kommenteista. Niistä sai miettimisen aihetta liittyen lehtiasiaan, jota viimeks pohiskelin. Punasen neuletakin kohtaloa oli joku miettiny. Sille ei oo tapahtunu sitte viime kirjotuksen juuri mittään. Sen kohalle iski BLÄÄÄÄÄÄHHHHH ku jou'uin purkamaan hihaviritelmän kolomannen kerran. Aattelin sitte, että olokoon ja jäähtyköön rauhassa jonku aikaa. No se on jäähtyny ihan kunnolla varmasti jo, mutta antaa vielä hetken jäähytellä. Tavotteeks laitoin joskus, että jos se valamistuis ennen vauvan syntymää. Toivon tuon tavotteen sentään täyttyvän. Eli punanen on kesken, lähes samassa pisteessä ku viimeks. Toista hihhaa on tehtynä ehkä 5 senttiä.
Tällä viikolla tiistaina iski semmonen ahistus että! Aloko ottamaan päästä ku punanen neuletakki ei etene, eikä mulla ollu muuta neuletyötä kesken. Ei tietenkään ku oon aina teheny yhtä työtä kerrallaan. Kaivoin lankakaapista pari lankapussukkaa. Ei vois vähempää kiinnostaa oli eka ajatus. Oikeen säikähin. Hui. Oon kaikki lanka-aletki kiertäny edelleen kaukaa. Mistähän nyt kiikastaa? Meni siinä muutama tunti ja yhtäkkiä bingo! Ajatus tuli ku salama kirkkaalta taivaalta. Muistin yhen novitan neuletakinohojeen naiselle. Kaivoin lehen esille. Tarkotus siis tehä pienimmälle neule. No muutama sivu etteenpäin tuosta naisen neuletakin ohojeesta oli sovellus lapsen neuleelle. En tykänny siittä jostain syystä niinkään, eikä sopivaa kokoa ollu. Eiku säätämään, sillä lankaaki oli vaan ruhtinaalliset 250g. Muistin että neulenuoteissa oli ylösalasinneuleen ohoje. En ollu semmosta ennen teheny, mutta saa kai sitä kokkeilla jottain uuttaki joskus. Tuumasta toimeen. Laskeskelin vähän silimukoita ja opiskelin miten ylösalasinneule tehhään. Kokkeilen ainaki, eri asia on onnistunko.
Meni pari päivää ja takki valamistu. Kiva yllätys oli ku siirsin kuvia konneelle, ni just muutama kuva joitten varraan olin jo mielessä hahamotellu tekstiä, puuttu. Ne ois ollu hyviä kuvia. Sain pienimmän pysymään rauhassa ku kuvasin häntä pöyällä. Lapsella oli huisin hauskaa. No niitä kuvia ei ollu, nyyh :( Villautan pari kuvvaa (takin väri on ihan päin seiniä, mutta ku tää bloggaaja ei oo edelleenkään opetellu kuvankäsittelyä). Oikia väri on semmonen ihanan kirpeä vihreä. Syksyn omenat tullee mieleen. Luppaan lissää kuvia sitte ku vetoketju on kiinnitetty.
Ohje/inspiraatiota: novita kevät 2006 mallit numero 43 ja 51, ohojetta otettu myös täältä.
Lanka: Samos
Puikot: 4,5mm ja 4mm resoreissa
Takki valamistu nopiasti ku oli niin yksinkertanen. Tällä kertaa en jaksanu väkertää palamikoita. Neuletakin koko 86 tai jottain siinä main. Lankaa jäi reilu 50g eli riitti hyvin. Lauantaina oisin hakeny takkiin vetoketjun. Ajjoin paikallisen putiikin pihhaan, ovessa oli lappu Suljettu 1.8. Kiitti vaan. Just mun tuuria eli vetoketju puuttuu, muuten on valamista.
Pikkunen meinas vähän verran hermostua aina ku sovitin neuletta. Vartalo-osan valamistuttua, se sai kunnon hepulin ku otin takin pois. Ois halunnu sen päälleen. Varmaan siks ku mulla oli yhtenä "mittatikkuna" yks neuletakki, jota on pietty ulukona. Luuli pääsevänsä ulos koska puetaan takkia päälle. :)
Valitin viimeks etten oo saanu uutta novitaa. Lehti ei tullu mulle, ennenko soitin sinne etten oo saanu lehteä. Mihin lie posti lehen hukannu. Uusimmassa lehessä oli toisaalta jottain ajattelemisen aihetta, mutta saa nähä päätyykö puikoille mittään. Eilen illalla selasin lehtiä miettien seuraavaa neuletta. En löytäny kivvaa ohojetta. Täytyy varmaan taas soveltaa, sillä himo neuloa iski taas tän neuleen myötä. Oon helepottunu. :)
