Vihdoin ja viimein saan esitellä “mytyn“, joka on ollu parissa tekstissä esillä. Sain huivin pois puikoilta eilen. Yö oltiin pingottumassa ja tännään päättelin langanpäät. Raverlystä katoin, että semmoset reilun 3 viikkoa huivi oli neulonnan alla. Lopussa meinas kyllä usko loppua. Kolomas eli viimenen kaavio oli hyvällä alulla ku huomasin, että kappas sielä on virhe. Purin ja
luulin saaneeni virheen pois. Mutta... sitte muutaman rivin päästä huomasin, että sielä se virhe yhä luuraa. Joo, ois sen voinu sinne jättää muuten, mutta ku lähes koko toisen puolen reunuspitsi meni kieroon virheen takia. Reunuspitsi siirty yhen silimukan vasemmalle virheen johosta. Tein sitten radikaalin ratkasun ja nykäsin puikot toisen puolen reunapitsistä pois ja purin
muutaman kerroksen (8 kerrosta). Ihime ja kumma, sain poimittua silimukat takasin iliman suurta hammasten kiristelyä ja vaikeuttta. Sitte vaan tikuttelin kerrokset uuestaan ja hyvä tuli.
Tein huiviin 4 kakkoskaaviota. Ohojeessa oli tehty se 5 kertaa. Huivilla on kokoa noin 120 x 55 cm. Tämä oli elämäni ensimmäinen kolomiohuivi, eikä taatusti viimenen. On se vaan ihana. Kahtokaa ja ihhailkaa!
Ohje: Aura, Punokset puikoille -kirjasta
Lanka: Dropsin alpacaa 2 kerää
Puikot: 4 mm, päättelyssä 7 mm
Nyt oon ufon kimpussa aktiivisesti. Alaku aina pahin ja se on jo selätettynä. :) Koska liityin tuohon fufoiluun, tuntuu että on “pakko” tehä tätä. No valamistuupahan ainaki joskus. virn* Pienimmäinen on aivan mahoton lankojen perrään. Jos istun alas tikkaamaan, on taattu, ettei langat saa olla sekunttiakaan rauhassa. Kuvvaukseenki pieni assistentti halus välttämättä mukkaan, ku yritin kuvata missä vaiheessa ufo on.
Lopuksi haluan toivottaa hyvvää äitienpäivää kaikille äiteille!
