Tammikuu on pakkaskuu. Helmikuu on hiihtokuu. Maaliskuussa sulaa jää jää jää... Ihanaa, kevät on täälä! Huomaatteko sen? Mä ainaki huomaan. Päivät on selevästi pitempiä, aurinko paistaa, vesi tippuu räystäistä ja sen tuntee myös tuoksusta. Ja siittä, että huvittaa siivota kaappeja ja pölysiä nurkkapieliä. Atshih, vaan täältä pölypilivien keskeltä. Tottuus tullee essiin valon ja auringon myötä, mutta ei se haittaa. Tervetuloa kevät!!!
Me ollaan oltu lomalla koko perhe tällä viikolla. Aika palijon on aikaa vietetty ihan kotosalla ku jostaki kumman syystä aina lomaviikolle ossuu sairastelukierre. Onneks koko porukka ei oo ollu kuumeessa, joten osaporukalla on touhuttu sitte jotaki pientä. Isommat on saanu nauttia mm. laskettelusta ja uimisesta. Reissua HopLoppiin on toivottu kovasti ja se tehhään huomenna, jos sakki on kunnossa. Tärkeintä kuitenki, että on saatu olla kaikki yhessä. Mies lähti aamupäivällä käymään kotonaan 3:n vanhimman kans ja mä jäin pienten puolikuntosten kans kottiin. Sain käskyn levätä ja tämähän on sitä, eikö? Noh, pyykkikone on pyörittäny jo pari konneellista puhasta pyykkiä, kuivausrumpu kuivattanu saman verran, pari huonetta on järjestelty ja imuroitu... nyt on päikkäriaika, joten en voi touhuta mittään ettei pienet herrää *virn*.
Kotona ja lomalla on ollu mukavaa. Syän vuotaa verta ku käyn töissä ja lapset tarvis aikaa ja huomiota. Oon huomannu, että en ratkia joka suuntaan ja lapset on ensimmäisenä kärsiny. Lasken jo viikkoja huhtikuun loppuun, jollon jatkan kotiäitin urraa. En varmaan hypi maanantaiaamuna riemusta ku herätyskello soi, et töihin! Liian vaativa tehtävä käyä töissä haasteellisessa työpaikassa ja pyörittää suurperhettä samalla. Jään kottiin ilomielin...
Asiaan. Tämähän yrittää olla käsityöblogi. Aika monta työtä on valamistunu, vaan en oo joutanu blogata niitä. (Koiran karvat ei kuulu kuvioon, pahoittelen niitä huonolaatusissa kuvissa...)
Tunika oottaa yhä kuvvaamista, koska en voi kuvata ja olla mallina yhtä aikaa. Toiveissa on, että se tän kevvään aikana ilimaantuu tänne. Tässä sen sijjaan pieni pläjjäys pienempiä töitä, jotka oon teheny ns. välitöinä helemikuussa. Säärystimet itelle on ollu tillauksessa aika kauan. Edelliset oon teheny noin 15vuotta sitte (yläasteella) ja ne on yhä hyvässä iskussa. Ärsyttää, ku ne ei älyä hajota. Näin Villasukkia ja muuta elämää-blogissa säärystimet ja apinoin kylymästi. Tein samanlaiset. Oon tyytyväinen. Näitä uusia oon pitäny palijon. Harmittava tosiasia on se, että nykyset 7veikat on surkiata laatua. Vennyy ja vannuu eikä taho kestää juuri mittään. Ne 15v sitte tehyt on kans 7veikkaa ja niitten laatu on pikkusen erilainen. Tyttö näki mun tekevän säärystimiä ja tottakai hänen piti saaha samanlaiset. Värikriteeri sen sijjaan oli tiukka: niitten täytyy olla joulunpunaset! Neitin kaverilla on joulunpunaset säärystimet ja pittäähän sitä olla 6veenä jo samis kaverin kans. Lupasin toki tehä ne, mutta mulla ei ollu tuota haviteltua väriä. Tai niin luulin... siivottuani lankakaappia löysin justiin oikiaa sävyä liki kerän. Sehän riitti ja vielä jäiki. Nyt on hienot säärystimet molemmilla.
Ohje: Novita syksy 2007 ekstra, malli nro 3 villasukkien mallikerrasta muokattu säärystimiks
Lanka: 7veikka
Puikot: 4mm omissa ja 3,5mm tytön
Muuta: omissa 4 x 18 s. ja tytön 3 x 18s.
Toiseks nuorin poika on tullu äitiinsä ja omistaa suuren jalan jo nyt alle 3vuotiaana. Niinpä edelliset villasukat oli jääny pieneks. Pistinpä nallea puikoille ja tekasin sukkaset lapselle. Nallen laatu on huonontunu myös roimasti, mutta päätin että tikuttelen noita varastojani pienemmäks ja teen sitte uuet ku meneävt rikki.
Ohje: perussukka 4 x 12 s.
Lanka: Novita nalle kesä
Puikot: 3mm
Huovutusta piti kokkeilla myös. Ei vaiskaan, ei se ihan noin menny. Halusin puikoille jotaki sellasta, joka valamistuu äkkiä. Siis paksut puikot ja sitä rattaa. Oikeen mittään muuta sopivaa ei ollu ku huopasta, joten otin sen. Langan vyötteessä oli ohojeen tynkää ja siittäpä sitte etteenpäin. Illassa oli lapaset tehty ja huovutettukki. Tein tietysti sellasen virheen, tunnollinen ku oon, että ompelin muovit lapasten sissään vähän turhan hyvin kiinni. Oli hiukka hankalaa saaha ne irti sieltä. Meinas jäähä ottamatta. Ne ois varmaan hyvä irrottaa heti ku ne saa konneesta ulos, mutta joku pölövästi anto lapasten kuivaa rauhassa ja alako sitte irrottamaan muoveja. Pääasia että sain ne pois ja lopputulos oli toivotunmukanen. En usko kovin palijon huovutusta jatkossa harrastavani, vaikka ihan hyvin tuo ekalla kerralla meni.
Ohje: Huopasen vyötteestä, 4 x 10s.
Lanka: Novita huopanen
Puikot: 7mm
Tämmöstä tällä kertaa. Pysykäähän linjoilla. Arvontaan voi osallistua vielä hetken. Uutta postausta on luvassa piakkoin... Kunhan jään kotia, ehin toivottavasti vierailemaan teiän käsityöystävien ja muittenki blogeissa hieman usiammin ku nyt. En oo unohtanu teitä! Kevättä, kevättä oikeen mukavaa sellaista ihan jokaiselle täälä kävijälle.
