Olipa kerran neulova perheenäiti. Perheenäiti eli pitkää ja kuumaa kessää ja otti aurinkoa. Puikkoihin hän ei koskenukkaan ennen ku kesä alako olla loppuillaan ja kallistumassa syksyyn. Sillon neuloja heräs, että lapsillehan piti tehä kesäpipoja. Neulova perheenäiti koki syyllisyyen tunteita, että lapset olivat iliman pipoja. Onneks lapsille oli toisenlaisia päähineitä helteillä, ettei niitten päänupit vallan kärventyny.
Neulova perheenäiti tarttu puikkoihin. Langat hän oli ostanu aikapäiviä sitte. Ensimmäiseks pipomalliks valikoitu pipo tyttärelle. Neuloja neulo kerros toisensa jäläkeen. Hän neulo pippoon kauniita ajatuksia kauniista kasvavasta tyttärestään. Hän toivoi suojelusenkeleitä eskaritielle. Hän toivoi hyviä käytöstapoja ja onnea. Ennenkaikkea neuloja neulo pippoon palijon rakkautta. Ku pipo valamistu, laitto tytärlaps sen onnellisena päähänsä ja meni heti esittelemään naapurin äitille "mitä mun äiti on mulle teheny". Naapuri tietysti ylisti pipoa ja sen tekijää hienoin sanakääntein. Sai neuloja itekki tuosta osansa seuraavan kerran lasten kans pihalla ollessaan. Tätä neulova perheenäiti kaipaski ja hänen itsetuntonsa kohos lähes piliviin. Hetimmiten neuloja otti seuraavan pipon puikoille...
 |
 |
| Tytöllä ponnari takaraivolla... |
Lanka: Tennesee vajjaa kerä
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Valamis: 24.8.2010
Välillä neulova perheenäiti joutu haaveitten valtaan. Hän toivoi, että hällä ois vielä joskus pienen pieni suloinen tyttövauva. Neuloja oli alottanu tuolle haaveenkohteelle jo piponki, joka oli jääny kesken, koska ei ollu sopivaa lankaa. Haaveitten syvimmillä hetkilllä neuloja sai oivalluksen. Hänellä on ympärillään loistava yhteisö, miksei hän pyytäis apua sieltä. Lausuttuaan ääneen toiveen vihreästä lankanöttösestä, hän sai nähä, miten toive kuultiin ainaki kahella taholla. Neuloja oli aivan liikuttunut. Hän sai sähköpostiin viestin, jossa oli kuva langoista. Postilaatikko kolisi jo parin päivän päästä ja neulova perheenäiti sai saattaa puikoilta pienen vaaleanpunasen pipon. Piposta tuli ihana. Neuloja sulki sen haaveisiinsa ja talletti työn visusti. Neuloja kiittää Irinaa jälleen kerran. Kiitos myös Riikkikselle tarjouksesta, jota ei tarvinu käyttää. Pipo valamistu ja ehkä hamassa tulevaisuuessa se saa käyttäjänki. (Ei, neuloja ei ole raskaana tällä hetkellä.)
Ohje: Rose-pipo Ullaneuleesta
Lanka: Tennesee ja tuntematon lankanöttönen Irinalta
Puikot: 3,5 mm
Valamis: 27.8.2010
Tämän jäläkeen neulova perheenäiti jatko aikasemmin alotettua työtä. Pipo tuli lämmikkeeksi koululaiselle, joka kiitollisena pitää kaikkia neulovan perheenäitin hälle tekemiä tuotoksia. Neuloja neulo, neulo ja neulo vieläki ahkerammin. Hän ajatteli kovin arkaa ja herkkää poikaansa. Tunsi pistoksia sydämessään pienen poikansa vuoksi, miten hän pärjääkään koulussa. Poika on niin kiltti. Tähän pippoon neuloja neulo erityisesti rakkautta, suojelusenkeleitä, rohkeutta, reippautta ja hyviä kavereita. Toivottavasti pipo tois kantajalleen monenlaista hyvvää. Silimät loistaen pieni koululainen laitto pipon päähänsä ja siittä hetkestä alakaen se on sielä ollu lähes koko ajan. Paras kiitos neulojalle.
Ohje: Aatos-pipo Ullaneuleesta
Lanka: Tennesee vajjaa kerä
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Muuta: Silimukoita 110
Valamis: 27.8.2010
Vielä oli jälellä vanhempi koulupoika. Hänelle oli tehty pipo muutama vuosi sitte. Tämän vuoks piti hänenki saaha uusi. Koulupoika on jo kovin iso ja rohkea, ainaki hän yrittää näyttää siltä. Tähän pippoon neuloja neulo intoa oppia uutta, kärsivällisyyttä kestää virheitä, joita sattuu aika monesti. Toivoin halua lähteä kouluun ja suojelusenkeleitä myöskin. Pipo on ollu päässä, mutta hieman eri tavalla ku pienemmillä. Poika tuumas mulle: "näin yläasteelaiset pittää pipoja" eli takaraivolla. Neulova perheenäiti ei oikeen tiiä, mitä hänen pitäs aatella tuosta asiasta, sillä poika ei oo yläasteikänen vielä hetkeen.
Ohje: Aatos-pipo Ullaneuleesta
Lanka: Tennesee vajjaa kerä
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Muuta: Silimukoita 110
Valamis: 28.8.2010
Näin neulova perheenäiti osotti rakkautta lapsilleen niinku hän parhaiten taisi. Hänen sydämensä oli aivan pakahtua: hän on saanut lapsia, vaikka hän ihtensä niin vajavaiseks tunteeki. Hän on ylypiä saadessaan laittaa lapset koulutielle uuet hienot pipot päässä. Ne olis pitäny tehä jo kauan sitte, mutta onneks ne ehti tehä nytki. Pipot synnytettiin äidin rakkautta rinnassa. Syksy saa neulojan tuntemaan kaiken erityisen voimakkaasti. Neuloessaan hän tunsi, miten hän rakastaa lapsiaan, miten paljon hän rakastaakaan. Onneks pipoja (tai jotaki muuta) voi tehä lissää ja niihin saa purkaa sitä rakkautta, jota ei ossaa sanoiks pukia. Pipojen puottua puikoilta neulova perheenäiti sai vienoja toiveita kynsikkäistä, joita neuloja ei oo koskaan aikasemmin vielä neulonu. Ehkä tarina neulovasta perheenäidistä saa jatko-osia , katotaan...
 |
| Ei voi muuta sanoa ku että soppii täyellisesti! |
Kaunis kiitos Pialle ja Kristellille uppeista, kauniista ja hyvin selekeistä pipo-ohojeista!
Loppukevennykseks lankaa, jotka neulova perheenäiti sai. Mies oli työn takia reissussa ja jostain kumman syystä neulojalla meinas tunteet kuumeta sairastelevien lasten kans. Jotenki armas "haisto" sen ja osas tuua tuliaisia neulojallekki. Ylleensä tuliaisia on saanu vaan lapset. Kauniin värisiä nämä on ainaki kerällä, jospa valamiinaki. Näihin mukaviin tunnelmiin, hyvvää viikonloppua tasapuolisesti kaikille.
