Hän on täällä

Palijastetaan vihdoin tännekki lopputulos. :)

Pikku prinssi näki päivänvalon 18.9.2009 klo 23.34. Paino 3415g ja pittuus 50cm. Kaikki meni hyvin. Pojan aattelin ite tulevan, vaikka kaikki lähes tulukoon veikkas meille tyttöä. Paula arvas oikeen ja perustelutki oli osuvia:
Paula kirjoitti...

Miksi tehä monensorttisia lapsia ;) Pääsee vähemmällä, ku kaikki on yhtäsorttia ;) Eli poika taitaa olla edelleen ja syntyä vois 18.9. Onnea tulevaisuuteen!

Paulalle lähtee jossaki vaiheessa jotaki palakintoa, mutta voi kestää hetken ennen ku saan paketin matkaan. Ymmärrystä... :)

Synnytys oli nopia ja löi ällikällä mut, vaikka jo "konkari" oonki. Iltapäivällä olin klo 17-19.30 kansalaisopiston Ekologinen kangasvaippa -kurssilla eikä sillon ollu vielä merkkejä synnytyksestä. Kotia ajellessa klo 19.55 tuli ensimmäinen supistus ja siittä noin 3,5tuntia ni poika oli maalimassa. Sairaalassa ehittiin olla vajjaa tunti ku vauva jo synty. Hyvä näin.

Kätilön kysyessä minkä väriset martta-sukat haluan vauvalle, olin tietysti heti perillä asiasta. Vihreät valihin.

Tikkaus oli mukana, vaikkei sitä juurikaan tullu tehtyä. Sukantekele eteni tämän verran mitä puikoilla nyt on. Tarkotus oli ottaa mukkaan revontulihuivin ohoje ja lanka, mutta jostaki syystä joku jätti langan kerihtemisen viimetinkaan ja niin se jäi kotia.

Nyt keskityn vauvan nuuhkimiseen ja hoitamiseen. Tietysti myös toipumiseen. Palaan kun aika on kypsä.

Pakettisatteessa

Ei valamista vaikka niin viimeks luppailin. Kenellä se päättelykeiju luuraa? Voisko sen lähettää välillä meille? Tuola on oottanu pojan neuletakki jo viikon, että joku viimeistelis sen. Tällä kertaa pakettisadetta...

Alakuviikosta mua on hellitty oikeen kunnolla. Anteeks etten oo paketteja täälä esitelly aiemmin, *häpiää*. No tottuuen nimissä en oo ehtiny koko viikolla konneelle kertaakaan. Ohojelmaa on ollu, sovittuja menoja ja sairaan lapsen hoitoa (enterorokko iski kera korvatulehuksen, silimätulehuksen ja kuumeen). Keskiviikkona oisin ehtiny päiväuniaikana kirjottamaan, ni oli sähköt poikki. Uskokaa tai äläkää, totta se on! Pitemmittä puhheitta esittelen mitä postinkantaja on mulle selekävääränä kantanu. Oon tosi kiitollinen kaikesta saamastani. Tämmösiä lahajuksia en saanu ennen, siis ajalla ennen blogia.

Maanantaina sain ensimmäisen lähetyksen, jonka lähettäjäks palijastu kevvään sny Suona, jolle lähettelin paketteja. Suona halus kiittää mua mukavasta sny-kierroksesta. Olin vallan hämmentyny. En mittään kiitoksia osannu oottaa ennää ja ilostuin tästä lähetyksestä. Paketista palijastu juna-sukat vauvalle, 2 kerrää mohairlankaa ja minttuhuulirasva. Nuo juna-sukat on ollu tekolistalla jo kauan, mutta nytpä mun ei tarvihtekkaan tehä niitä. Huulirasva loppu justiin, joten se tuli tarpeeseen. Langat on uusia tuttavuuksia ja niistä syntynee joskus hamassa tulevaisuudessa huivi, ehkä. Kaunis kiitos Suonalle mukavasta paketista. :D

Tiistaina tuli paketti snyltä. Tätä lähetystä olinki jo oottanu... Tiesin sitä oottaa sillä snyni siittä vihjaili blogissa. Olin ihan täpinöissäni ku pakettia avasin. Tietenki ihan rauhallisesti sen avasin, virn*. Ensimmäisenä paketista sain kouraani ihanan vauva-kortin. Aivan lutunen, eikö ookki? Kirjasen *Käsineitä* otin seuraavaks hyppysiini. Vielä ei puikoille hypänny mittään, mutta kunhan on aikaa tutkailla kirjaa tarkemmin, niin ehkäpä sitte puikot saa kyytiä. Lisäks paketti sisälsi ihanan monivärisen Fame trend-lankakerän, uusi tuttavuus tämäkin. Lanka on tosi mielenkiintosen näköstä, kiinnostas tietää miltä se näyttää puikoilla… Mitähän tästä tekis itelle, pohtii*. Suklaata, jonka kanssa olin kerranki tooosi maltillinen ja söin sen vasta seuraavana päivänä, ku olin kuvannu paketin. Kuulakärkikynät snyni oli laittanu mukkaan, koska kerrään mainoskuulakärkikyniä. Kiitos kiitos kovasti, niin paljon että riittää! Paketti oli mielunen todellakin. :D


Keskiviikkona sain vielä yhen muistamisen. Aattelin tiistaina ettei kaks iliman kolomatta ja näin käviki. Voitin fufoilu-tempauksessa kesällä ja palakinto tuli eilen. Täytyy tunnustaa, etten kyllä ihan oo varma mikä tuo on. Avvaimenperältä se vaikuttaa, mutta onko sillä joku muuki käyttötarkotus? Kuten neulatyyny tms? Luulisin, että sieni on käsintehty… Kiitos Marelolle muistamisesta.

Raskausviikot alakaa täyttyä (39+5), mutta ei oo supistellu tai ollu muitakaan oireita. Kyllähän tuota aavistelinki aikaisempien kokemuksien perusteella, mutta silti toivoin, että josko tällä kertaa pääsisin lähölle aiemmin. Nyt on nakit sen verran turvoksissa ettei neulominen oikeen onnistu. :( Outo olotila. No ehkä saan sen takin viimeisteltyä. Se on hieno vaikka ite sanonki. Oottakaa niin näette.

(pssssst. arvailla voi vielä pari päivää....)
Arvontaan ei voi ennää osallistua!

Ystävyyttä

Joko oot osallistunu(klik)? Muutin arvonnan osallistumisaikaa hieman.

Eilen sain bloggiini kommentin: Irina kirjoitti... Kurkistapa blogiimme! Siellä olis jotain sulle! Tein työtä käskettyä ja mitä sielä olikaan? Ystävyyden sydän! Olin aivan mykistyny ja vähän jopa herkistyin. Onkohan tuo kumma sillä nuo hormoonit hyrskyttää nyt oikeen kunnolla, virn*. Irinan ja kumppaneiden blogi on yks niistä, joita oon seurannu alusta asti, ennen ku itellä oli haisuakaan omasta blogista. Tavallaan on ystävystyny kommenttien kautta ja aina pittää käyä kurkaamassa mitähän heille kuuluu. Tämän sydämen annan takasin Irinalle. Lisäksi haluan antaa sen Mummolle (salasanasuojattu blogi) ja Tinttamarille (salasanasuojattu blogi). Tutustuttiin kesän aikana ja yhteyttä on pietty enemmänki. On jotenki erillaista käyä blogissa ku sen pitäjällä on kasvot. Mukavia tämmöset, antaa kummasti intoa blogin pittoon taas jatkossa. Kiitos kiitos. :D

Tiistaina postipoika toi kortin snyltä. Kiitos siitä. :) Heti tuli joku ajatus ku kortissa luki "terveisiä Lapista", mutta en, en kiusallakaan harrasta salapolliisin työtä. Sitä en teheny eellisen kierroksen aikanakaan vasta ku lopussa, sillä snyni ei palijastanu ihtiään. Haluan ehottomasti säilyttää sallaisuuen loppuun asti. Kortti piristi päivää, harvoin sitä oikeita postikortteja ennää nykyään saa. Mitähän kivvaa sny onkaan keksiny siihen ensimmäiseen pakettiin, *oottaa malttamattomana*...


Seuraavalla kerralla jottain valamista...

Arvonta

ARVONTAAN EI VOI ENNÄÄ OSALLISTUA!! Lopputulos seleviää aikanaan. :D

Ediittiä siihen, mihin asti voi arvailla...

Lupasin eellisessä tekstissä, että piiaan saa veikata kumpi tullee ja millon. Jätä kommenttiin kumpaa veikkaat tyttöä vai poikaa ja päivämäärä millon tulokas näkkee päivänvalon ekan kerran. Lisäks toivosin, että jättäsit jonkulaisen tieon, mistä saan sitte kiinni eli joko blogin osotteen tai sähköpostin. Jos oot varma, että tiiän mistä tavottaa ni sitte ei oo pakko. :)

Laskettu aika on 12.9 eli viikot on nyt 37+5. Jos multa kysyttäs, lähtisin pian synnyttämään, mutta varmaan saan kykkiä tässä vielä piiiitkän tovin... Joo ei tarvi antaa hyviä neuvoja, kaikki on jo kokkeiltu ku oon nuo 5 lasta maalimaan saattanu. :) ;D
Laitetaanpa vähän avuks miten on eellisten kans menny.
1)poika 39+5
2)poika 41+4
3)tyttö 41+0
4)poika 41+1
5)poika 40+5
6)???

Arvailla saa laskettuunaikaan asti (12.9) tai jos syntyy ennemmin niin siihen asti kunnes kerron lopputuloksen. ;) Jonkunnäköstä palakintoa on luvassa, mutta vielä ei oo hajuakaan mitä se mahollisesti on, virn*.

Lopuks... ei tullu puron loppuista tumppuja vauvalle, mutta lapaset kumminki. Nämä on varsinaiset jämälapaset, sillä lankojen loppuja on käytetty vähän enemmänki. Nämä ei hivele ainakaan mun esteettistä silimää, mutta kyllä ne sielä hanskojen alla mennee. Pitäjä näille löytynee omasta sakista. Tuskin nämä kovin kestävät on, sillä perusteella että näissä on puroa ja hahtuvaista. Jos lapaset ei kestä, täytyy huovuttaa ne nukelle sopiviks ;)

Ohje: Tavislapaset kiilapeukulla, 32 silimukkaa
Langat: Puro, nalle ja hahtuvainen
Puikot: 4,5 mm

Ruska saapuu hiljalleen

Eihän siinä menny ku reilu 2 viikkoa että sain hommattua vetoketjun "kirpeän vihreään takkiin". Kiinnitin sen äskön. Noh, vetoketju kyllä hieman ajelutti. Sitä ei löytyny ihan ekasta eikä tokastakaan kaupasta. Jou'uin jättämään vetoketjun hommaamisen kaupunkireissulle ja tännään oli viimein muutaki asiaa sinne, joten samalla hain vetoketjun. Kannatti oottaa, sillä ketju on just samanvärinen ku takki. Jes. Kerranki näin. Tein tarkkaa työtä vetoketjun kiinnittämisessä. Joku ihimeen ...nisti mussa ei antanu periks tehä "huonommin". Vetoketju on tietenki neulottu käsin ja muutamaan kertaan, ettei varmaan purkaannu. Hih. Mä oon jotenki... no se siittä. Kuvat kertokoot.
On laitettu neuloilla kiinni...
On harsittukki...

Takista tuli kyllä hyvä, oon tyytyväinen. Toivoa soppii että vetoketju kestää, sillä se on neulottu niiiin hyvin kiinni. Oma hommansa oli yrittää saaha kunnon kuvia tuommosesta elohopiasta, joka ei oo sekunttia kauempaa samalla kohtaa. Oottahan te jo takin nähäny, joten olokoot. Napsin kuvia reilusti, mutta... laatu on hävyttömän huono. Täytyy vissiin kirjottaa joulupukille, jos se tois mulle oikian kameran.






Novitan puroa on hehkutettu sielä sun täälä ja calorimetrystaki puhetta on riittäny. En panneu'u niihin sen enempää. Ostin sitte yhen(!) kerän puroa, ruskan värisenä ja aattelin neuloa tuon palijon puhutun calorimetryn. En siis novita-lehessä ollutta pantaa. No enhän mä sitä engelmannia edelleenkään ossaa, mutta löysin suomennoksen tuolta netin syövereistä. Mielipitteeni purosta: ihan kiva neuloa, mutta nyppyynty tosi nopiaa. En varmaan kovin isoa työtä tästä langasta tuu neulomaan. Piin vajjaan päivän sitte tuota "pantaa" päässäni ja positiivista oli ehottomasti se, ettei lanka kutittanu herkkää hipiääni. Mutta eihän se pysyny mun liukkaassa päänupissani (tai hiukset ne liukkaat on) koko päivää vaan iltapäivällä se sano sopimuksen irti ja tippu lattialle. No kyllä tuota varmaan tullee piettyä. Pittää laittaa vaan vanhanpiianpinneillä kiinni jotta pyssyy. Tykkäsin ruskan väreistä, kävi kyllä niin, että parhaat värit jäi vielä kerälle. Tyypillistä.


Ohje: Calorimetry
Lanka: Puro, väri ruska
Puikot: 5 mm
Muuta: 100 silimukkaa, koko just passeli mulle

Oliskos mulla sitte niitä keskeneräsiä muita? Ehei. Ei tietenkään. Joo, en tiiä miten tässä oikeen näin kävi. Puroa jäi ja siittä alako kehkeytyä uus calorimetry, mutta se mennee purkuun ja teen luultavasti tumput vauvalle. Ehkä. Sinivalakonen samos hyppäs puikoille ja aikoo tulla isona villatakiks pojalle. Punanen neule etenee hittaalla tahilla. Se ryökäle pani mut kyykkyyn oikeen pahemman kerran. Sain huomata, että "suutari pysyköön lestissään". Ei mun omista hihaviritelmistä tullu yhtään mittään. Ei harmita ku aikalailla. :( Kyllä mä tämän pahuksen vielä tän vuojen puolella selätän, vannon kautta kiven ja kannon. Menossa on siis hihat numero 5 ja 6! Teen niitä yhtä aikaa magic loop-tekniikalla, jospa ne valamistuis joskus. Ei muuta puikoilla, mutta enemmän varmaan ku ikinä, eikä ees tunnu pahalta, virn*.

Sokerina pohojalla... Liityin piiitkällisen pohinnan jäläkeen syksyn sny-kierrokselle. Ilimottau'uin toisiks viimesenä päivänä, mietin ja mietin osallistunko vai en. Syitä on monia miks niin mietin, mutta jääköön ne sallaisuueks tällä kertaa. Innolla ootan kierrosta. Mulle oli tullukki jo eka kommentti snyltä, jännää, niinku pikkulapsella jouluna, virn*. Mukava saaha kommentteja kaikilta ylleensäkki, ne piristää silleen kivasti. :)

Mitäs muuten ootte mieltä siittä ku syksy tullee? Mut se saa jotenki romattiselle tuulelle. Tullee halu polttaa kynttilöitä, kuunnella "itkettävää" musiikkia (enkö oo pöllö?) ja istua takkatulen loimussa. Ihana on istua sisällä ja kuunnella satteen ropinaa ikkunaa vasten. Aahhh.... Noh, tänä syksynä ei tarvi palijon tuommosesta haaveilla, luulisin, sannoo pikku pessimisti sisälläni... Ennää 3 viikkoa h-hetkeen, mutta sehän on sitte eri asia, millon syntyy oikiasti. Voisinki laittaa pikku kisan pystyyn tuosta syntymäpäivästä tässä piakkoin. Pysykää linjoilla. Kuulemiin tältä errää.

Vihreä pikatakki

Vihdoin ehin tätä blogiparkaani päivittämään, niin huonolle hoiolle on tämä jääny. Oon istuskellu ja touhunnu pihalla lasten kans. Tosin mittään näkyvää en oo sieläkään saanu aikaseks. Mitä nyt vähän siivoillu loppuja raksaroskia nurkista ja semmosta pientä. Täytyy kyllä sanoa että ootan koulun alakua jo. Tuntuu ettei lapsilla oo ennää tekemistä ja aika kulluu keskenään nahistellessa. Mun hermot ei oikeen riitä tuommoseen näillä helteillä. Joo, tykkään edelleenki kesähelteistä, mutta tää hikkoilu joka tullee kaupantekijäisinä tämän raskauen myötä alakas riittämään... :)

Kiitos kommenteista. Niistä sai miettimisen aihetta liittyen lehtiasiaan, jota viimeks pohiskelin. Punasen neuletakin kohtaloa oli joku miettiny. Sille ei oo tapahtunu sitte viime kirjotuksen juuri mittään. Sen kohalle iski BLÄÄÄÄÄÄHHHHH ku jou'uin purkamaan hihaviritelmän kolomannen kerran. Aattelin sitte, että olokoon ja jäähtyköön rauhassa jonku aikaa. No se on jäähtyny ihan kunnolla varmasti jo, mutta antaa vielä hetken jäähytellä. Tavotteeks laitoin joskus, että jos se valamistuis ennen vauvan syntymää. Toivon tuon tavotteen sentään täyttyvän. Eli punanen on kesken, lähes samassa pisteessä ku viimeks. Toista hihhaa on tehtynä ehkä 5 senttiä.

Tällä viikolla tiistaina iski semmonen ahistus että! Aloko ottamaan päästä ku punanen neuletakki ei etene, eikä mulla ollu muuta neuletyötä kesken. Ei tietenkään ku oon aina teheny yhtä työtä kerrallaan. Kaivoin lankakaapista pari lankapussukkaa. Ei vois vähempää kiinnostaa oli eka ajatus. Oikeen säikähin. Hui. Oon kaikki lanka-aletki kiertäny edelleen kaukaa. Mistähän nyt kiikastaa? Meni siinä muutama tunti ja yhtäkkiä bingo! Ajatus tuli ku salama kirkkaalta taivaalta. Muistin yhen novitan neuletakinohojeen naiselle. Kaivoin lehen esille. Tarkotus siis tehä pienimmälle neule. No muutama sivu etteenpäin tuosta naisen neuletakin ohojeesta oli sovellus lapsen neuleelle. En tykänny siittä jostain syystä niinkään, eikä sopivaa kokoa ollu. Eiku säätämään, sillä lankaaki oli vaan ruhtinaalliset 250g. Muistin että neulenuoteissa oli ylösalasinneuleen ohoje. En ollu semmosta ennen teheny, mutta saa kai sitä kokkeilla jottain uuttaki joskus. Tuumasta toimeen. Laskeskelin vähän silimukoita ja opiskelin miten ylösalasinneule tehhään. Kokkeilen ainaki, eri asia on onnistunko.

Meni pari päivää ja takki valamistu. Kiva yllätys oli ku siirsin kuvia konneelle, ni just muutama kuva joitten varraan olin jo mielessä hahamotellu tekstiä, puuttu. Ne ois ollu hyviä kuvia. Sain pienimmän pysymään rauhassa ku kuvasin häntä pöyällä. Lapsella oli huisin hauskaa. No niitä kuvia ei ollu, nyyh :( Villautan pari kuvvaa (takin väri on ihan päin seiniä, mutta ku tää bloggaaja ei oo edelleenkään opetellu kuvankäsittelyä). Oikia väri on semmonen ihanan kirpeä vihreä. Syksyn omenat tullee mieleen. Luppaan lissää kuvia sitte ku vetoketju on kiinnitetty.


Ohje/inspiraatiota: novita kevät 2006 mallit numero 43 ja 51, ohojetta otettu myös täältä.
Lanka: Samos
Puikot: 4,5mm ja 4mm resoreissa

Takki valamistu nopiasti ku oli niin yksinkertanen. Tällä kertaa en jaksanu väkertää palamikoita. Neuletakin koko 86 tai jottain siinä main. Lankaa jäi reilu 50g eli riitti hyvin. Lauantaina oisin hakeny takkiin vetoketjun. Ajjoin paikallisen putiikin pihhaan, ovessa oli lappu Suljettu 1.8. Kiitti vaan. Just mun tuuria eli vetoketju puuttuu, muuten on valamista.

Pikkunen meinas vähän verran hermostua aina ku sovitin neuletta. Vartalo-osan valamistuttua, se sai kunnon hepulin ku otin takin pois. Ois halunnu sen päälleen. Varmaan siks ku mulla oli yhtenä "mittatikkuna" yks neuletakki, jota on pietty ulukona. Luuli pääsevänsä ulos koska puetaan takkia päälle. :)

Valitin viimeks etten oo saanu uutta novitaa. Lehti ei tullu mulle, ennenko soitin sinne etten oo saanu lehteä. Mihin lie posti lehen hukannu. Uusimmassa lehessä oli toisaalta jottain ajattelemisen aihetta, mutta saa nähä päätyykö puikoille mittään. Eilen illalla selasin lehtiä miettien seuraavaa neuletta. En löytäny kivvaa ohojetta. Täytyy varmaan taas soveltaa, sillä himo neuloa iski taas tän neuleen myötä. Oon helepottunu. :)

Kesän ihanuuksia

Kiitos kaikille kommentoijille onnentoivotuksista liittyen uuteen kottiin ja vauvelin loppuootukseen. En oo niihin vastaillu, sillä oon ollu konneen ulottumattomissa. Kiva, että kävijöitä on riittäny, vaikka harvakseltaan oon tänne kirjotellu. Luvassa piiitkä postaus. Rentou'u ja ota vaikka joku kiva neule viereen ennen ku alotat lukemisen tai kuppi kahavia. Valamista? Sitte menoks...

Dippaadai dippaadai, postipa toi mulle tännään jottain tosi kivvaa. Bongasin Elämää -blogissa 30 000 ja sain siittä hyvästä mahtavan palakinnon. Riikkis oli taannoin aarrevaihossa parini. Alloin jo eppäillä, että onko hän säilyttäny tietoni ku paketti oli niin osuva. Se oli kasattu ajatuksella ja lämmöllä ihan takkuulla. Ensikski sain itelleni Regian sukkalankaa. Onkohan Riikkis käyny vakkoilemassa missä kunnossa mun villasukat on? Varmaan. Ne on aivan nyppyyntyneet ja lörpähtäny, joten saa hyvällä syyllä tehä uuet sukat. Langan värit on ainaki kerällä pirtsakat, toivottavasti valamiinaki. Sukkien teossa vois nyt sitte samalla vihdoin ja viimein kokkeilla niitä minipyöröjä. Paketissa oli muutaki... Rentouttavaa jalakageeliä, joka tuli tarpeeseen ku oon seissu tolopillaan monta päivää purkaen muuttolaatikoita. Saunaan kiva pesulapanen tai kuorintakinnas (en oo varma kumpi tuo on). Suklaata, joka oli hyvvää. No on sitä vielä vähän jälellä. Ja persolaukku ku oon, ni tietysti oon syöny sitä yksikseni. ;) Suklaa oli lemppariani minttusuklaata ja sattumoisin laktoositonta eli massu kiittää ja kumartaa. Mukana oli myös pieni saatekirje. Kiitos Riikkis kivasta ja sopevasta paketista. Varmasti langat tullee neulottua jossain vaiheessa. Rentouttavan jalakageelin käytän jo tänä iltana saunan jäläkeen. Uutta saunakinnasta vois testata saunareissulla myös. Hemmottelua tiedossa. Kyllä mun nyt kelepaa. Jee. Kiitos niin palijon että riittää. :) :)

Pakettikuori oli Marimekon vihkiruusu -kuosia. Meillä on tännään sattumoisin hääpäivä eli sopi hyvin tähän päivään. Ei olla juhulittu mitenkään, tässä kotona päivä on menny. Mies teki lapsille hiekkalaatikon ja ite oon tuskaillu nuitten purkamattomien laatikoitten kans ja koittanu saaha niitä vähemmälle. Aaarrrggghhhh. Ei huvittais kahtoa nuita laatikoita koko kessää, joten pakko purkaa. No onneks ne loppuu aikanaan.

Reissussa on oltu kuten viime postauksessa vihijailin. Mummuloissa ja Vaasassa käytiin ja oltiin, mukavaa oli. Yli viikon mittanen reissaaminen alako ottaa silti voimille. Oli suorastaan huippusiistiä tulla kottiin. Vaasassa käytiin Wasalandiassa ja Edvininpuistossa. Tuo Edvininpuisto oli kyllä hauska. Pittää laittaa joitaki kuvia sieltä.

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma

Oi sanoi siili, olen tunteellinen siili

Tämä töpselikärsä oli vallan hurmaava

Saisko olla kahavia?

Wasalandia-todisteita


Neuleaikaa oli ihan kivasti, sillä olin laiskajaakko koko reissun ajan. Istuin vain ahterini päällä ja tikkasin. Mahtuu yhteen kätteen ne kerrat ku laitoin ruokaa ja tiskasin tms. Siskoni välillä jopa patisti mua: sä et oo vielä neulonu yhtään tännään, ni pakkohan sitä oli uhrautua ja mennä neulomaan. ;) Kyllä neule eteniki aika palijon. Etu-takakappale on kainalossa asti. Alloin sitte säveltämään ohojeen kans, saa nähä menneekö purkuun. Toivotaan ettei kokonaan ainakaan. Mikähän vimma siinä oikeen on, ku aina pittää yrittää tehä enemmän ku ossaa. No ei palijasteta enempää, on jottain jännitystäki.


Onko muuten teille tullu jo uusi Novita? Mulle ei oo. Tein osotteenmuutoksen ajallaan eli syy ei oo ainakaan siinä. Olin aatellu, että lopetan Novitan tähän numeroon. Nyt ainaki tuo ajatus vaan vahavistuu ko lehti on tullu niin ussein myöhässä. Novita on tullu mulle 4 vuotta ja oon teheny ainoastaan 2 neuletta lehistä. Koko ajan oon neulonu, mutta ohojeet oon katellu pääasiassa netistä. Jonku toisen lehen voisin tilata. Hmmm... minkälaisia kokemuksia teillä on esimerkiks Suuresta käsityölehestä, Taito-lehestä, Modasta ym.? Luen aika vähän nuita. Muitaki harkihtemisenarvosia lehtiä saa vinkata.

Bloggailua on takana jo yli puoli vuotta, mutta puolivuotispäivä mennä hujahti ohi tuossa muuttohulinassa. Nyt kesällä ei oo ollu aikaa kirjotella, mutta jospa sitte talaven pimmeinä iltoina ehtis taas enemmän. Mua huvittaa jotenki ku en ite kertonu ku parille tyypille, että mulla on tämmönen blogiviritelmä. Mieski sai tietää vahingossa, että mulla on blogi. Joo, oon omituinen otus. Mies oli kertonu muutamalle tutulle ja sukulaiselle. Nyt on ollu joku kumma ketjureaktio vissiin, ku tuntuu että "kaikki" tietää tästä. Tullee paineita. Vaikka ei pittäis, mutta mutta... Ois kyllä ihan kiva tietää ketä kaikkia täälä käy, vink vink vaan. Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille tasapuolisesti. Hymmyillään ko tavataan. :)