perjantai 5. marraskuuta 2010

Laa laa lapasia

Tässä se mitä lupasin eli ajastettu postaus lopppuviikolle. Posti on vieny perille ne, mitä sen kuuluuki. Laitoin Anna hyvän kiertää -tempaukseen liittyen postia matkaan Nillalle ja Suville. Kysellessäni toiveita, molemmat toivo lapasia. Aattelin sitte tietenki tehä ne lapaset, että sais ees vähän yhtenäisyyttä paketteihin. Ku työelämään siirtymiseni koitti, lapaset oli valamiit peukaloita lukkuunottamatta. Niitä peukkuja en meinannu saaha tehtyä ollenkaan. Ei muka ikinä ollu aikaa. Lopputuloksiin oon erittäin tyytyväinen.

Nillalla oli toiveena pehemoset lapaset ja lankakaupassa konsultoin myyjää asian tiimoilta. Hän ehotti Dropsin Merino extra fine -lankaa ja kyllä se pehemosta onki. Kestävyyestä en ossaa sanoa mittään, omat merinolapaset (eri lankamerkki) kesti 1,5 v ja sitte tuli ekat reiät. Rrrrakastan palamikoita ja ne mielessäni lähin metästämään lapasmalleja. Eka aattelin Karismalapasia ja alotinki niitä. Pienet ois tullu. Google appuun ja johan löyty malli, tosin sormikkaille, mutta äkkiäkös näin taitava *kröhöm* neuloja ne muokkaa lapasiks. Sytteen tai savveen, meni miten meni, nuo mä teen. Ja teinki. Oon aivan raxtunu näihin, voisin tehä itelle samanlaiset ku ne omat otti ja teki reiän, viheliäiset. Tässä Nillan postaus lapasista.



Lanka: Drops Merino extra fine 100g
Puikot: 3,5 mm

Toisiin lapasiin lankatoiveita ei ollu, mutta sinistä väriä toivottiin. Oon teheny muutamat Tikrun Chevalier-lapaset ja nehän on oivalliset Suville, mun mielestä.  Siispä toimeks. Malli on kiva tehä ja nopiaan valamistuva. Mitä ne peukalot tässäki ootatti, mutta muuten. (Mun rikkimenneet lapaset on tällä samalla mallilla tehty.)



Ohje: Chevalier-lapaset
Lanka: 7veikka
Puikot: 4 mm

Eikö oo ihania? Kuvat on vaan ihan ällön surkeita, melekeen tekis mieli itkiä niitten takia. Mun tekemiä, kerranki onnistuneita, ihania kauniita lapasia ja palamikoita. Kyllä ihtiä saa kehua, saapas! Eikä naureta sielä yhtään. Pelottelin Suvia ja Nillaa että perästä kuuluu, eli ei ollu anna hyvän kiertää tempaus tässä, ehei. Mutta ehkä mittään näin ihanaa ei oo luvassa seuraavassa paketissa. Hei hei, tää lähtee neulomaan ku on kerranki hyvä fiiilis päällä. Määki ossaan jotaki!

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lokakuun loppu

Heipä hei pitkästä aikaa! Tämä mamma on siirtyny työelämään syyskuun lopussa ja bloggailu on sen myötä jääny lähes kokonaan. Aamulla kuuen aikaan lähen kävelemään bussille ja iltapäivällä nelijän maissa oon takasin kotona. Pitkiä päiviä. Oisin halunnu olla kotona, mutta ei ollu tällä kertaa oikein muuta vaihtoehtoa. Uus työ, perehytys hommaan... Oon iltasella niin naatti, että meen nukkumaan jo yheksän aikaan. Ei siinä palijon ehi puikkoja heilutella. En silti laita blogin kansia kiinni, sillä toivon mukkaan ehin jossain vaiheessa taas neulomaan enemmän.

Muistaessani tähän alakuun kiitän "neulova perheenäiti" -postausken kommenteista. Oli aivan huikea huomata miten kommentteja sateli ja miten ihania ne kommentit oli. Pipojen teossa oli jotaki erityistä, ehkä siks, ku tiesin lähteväni töihin. Neulominen oli jotenki haikeaa ja surullistaki. Kai siinä oli hormooneilla osasyynsä. ;) Eihän tuo kommenttimäärä mikkään mahoton oo, mutta blogissani ei kovin monesti oo saavutettu samanlaista määrää kommentteja. Työhönmenon jäläkeen, oon blogeissa käyny pikasesti, mutta en oo kommentoinu. Tiiätte, että kyllä Näppi täälä käy, vaikkei mittään näy.

Jeps mutta asiaan... Miehelle on valamistunu sukat, joita alotin sillon kummisetän sukkien aikaan. Aattelin etten saa niitä ikinä valamiiks, ku en ollu nuin ohuesta langasta neulonu sukkia, mutta hittaasti ja varmasti valamista tuli. Nämä on ollu valamiina jo ennen syyskuun puoliväliä. Sukat on ollu niin tiiviisti miehellä jalassa, että ku oon muistanu kuvvaamisen, sukat on ollu jossain muualla. Hyvät kuulema on ja lissääki sais tehä. Aattelin näitä eka issäinpäivälahajaks, mutta ku ne oli valamiina pöyällä, ni ne hävis siittä parempiin jalakoihin alta aika yksikön.

Ohje: perussukka, 72 silimukkaa (tiukka käsiala)
Lanka: Austermann step
Puikot: 2.5mm

Sukista pääsen yhteen kommenttiin joka on jääny kaihertamaan mieltäni. Sen jätti anonyymi-Outi Sukkia sotilaille -postaukseen ja kuuluu näin: Hieno idea sukkien neulominen, mutta toivoa sopii - että ne ovat hyvästä materiaalista ja hyvin neulottuja. Niin, että käyttäjälle ei tule harmia. Kysykää rohkeasti neuvoa jos oppi on hukassa, auttajia kyllä löytyy... Terveisiä Outille, oliko viesti tarkotettu kaikille ylleisesti vai vain mulle? Josko sukkien kutomistaitoni häntä eppäilyttivät, niin en oo vielä teheny ainoitakaan epäonnistuneita sukkia 7veikasta. Tuossa kampanjassahan toivottiin sukkien olevan 7veikan vahavusesta langasta tehtyjä. Jos Outi oli käyny lukemassa tämän postauksen ja sen perusteella jätti tuon kommentin, niin muistutan että purkamisen ja säätämisen jäläkeen lasten sukista tuli käyttökeleposia ja molemmat sukat on tälläki hetkellä lapsilla aina ekana jalassa, jos eivät oo pyykissä tai hukassa. Vauvan sukista tuli liian pienet ja niitä en pura, piste. En voi vastata muitten puolesta siittä, minkälaisia sukkia hyväntekeväisyyteen tekevät, mutta itelläni tämä on ensimmäinen kerta ku neulon yhtään mittään hyväntekeväisyyteen. Haluan uskoa, että hyväntekeväisyyttä harrastavat tekkee vain ja ainoastaan hyviä tuotteita, eikä sellasia mitkä ei kelepaa kenellekään. Yhet sukat, jotka oon teheny tuohon kampanjaan, onnistu hyvin. Toiset on parhaillaan puikoilla.

Posti on tuonu aikapäiviä sitte arpajaisvoiton Suvilta. Sain 3 kerrää purolankaa värissä, jota olin katellu kaupassa sillä silimällä. Niinhän siinä sitte kävi, että kävin hakemassa vielä vähän lissää tuota sammaa lankaa. Ohops. Mitähän näistä tekis? Ehotuksia? En yhtään tiiä, huoks* Mun ei pitäny ostaa tätä lankaa, mutta ku halavalla sai, jotenki lankesin. Enpä oo viime aikoina hirveästi lankoja ostanu, parit puikot kyllä ja yhen kaapelin knit pro-puikkoihin. Kaunis kiitos Suville mukavasta arvontavoitosta.




Tällä kertaa tämmönen pikapostaus. On mulla muutaki valamista, mutta ne on vasta lähössä postiin... Vilikutuksia sinne jonnekki ;) Lupasin joskus, etten alota uusia töitä ennen ku ne vanhat alotetut on tehty. Jotenki ehkä unohin sen ja oon alottanu 5! uutta työtä. Niistä 2 on valamiina (seuraava postaus) ja 3 ihan kesken. Hukun kohta nuihin valamiihin siis keskeneräsiin... Seuraava postaus on ajastettu loppuviikolle, uskokaa tai äläkää. Pysykää linjoilla, eläkää aivan unohtako mua. Mukavaa talaven ootusta kaikille. Oottako muistanu siirtää kelloja? Heissulivei taas.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Neulova perheenäiti

Olipa kerran neulova perheenäiti. Perheenäiti eli pitkää ja kuumaa kessää ja otti aurinkoa. Puikkoihin hän ei koskenukkaan ennen ku kesä alako olla loppuillaan ja kallistumassa syksyyn. Sillon neuloja heräs, että lapsillehan piti tehä kesäpipoja. Neulova perheenäiti koki syyllisyyen tunteita, että lapset olivat iliman pipoja. Onneks lapsille oli toisenlaisia päähineitä helteillä, ettei niitten päänupit vallan kärventyny.
Neulova perheenäiti tarttu puikkoihin. Langat hän oli ostanu aikapäiviä sitte. Ensimmäiseks pipomalliks valikoitu pipo tyttärelle. Neuloja neulo kerros toisensa jäläkeen. Hän neulo pippoon kauniita ajatuksia kauniista kasvavasta tyttärestään. Hän toivoi suojelusenkeleitä eskaritielle. Hän toivoi hyviä käytöstapoja ja onnea. Ennenkaikkea neuloja neulo pippoon palijon rakkautta. Ku pipo valamistu, laitto tytärlaps sen onnellisena päähänsä ja meni heti esittelemään naapurin äitille "mitä mun äiti on mulle teheny". Naapuri tietysti ylisti pipoa ja sen tekijää hienoin sanakääntein. Sai neuloja itekki tuosta osansa seuraavan kerran lasten kans pihalla ollessaan. Tätä neulova perheenäiti kaipaski ja hänen itsetuntonsa kohos lähes piliviin. Hetimmiten neuloja otti seuraavan pipon puikoille...
Tytöllä ponnari takaraivolla...
                                   
Lanka: Tennesee vajjaa kerä
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Valamis: 24.8.2010

Välillä neulova perheenäiti joutu haaveitten valtaan. Hän toivoi, että hällä ois vielä joskus pienen pieni suloinen tyttövauva. Neuloja oli alottanu tuolle haaveenkohteelle jo piponki, joka oli jääny kesken, koska ei ollu sopivaa lankaa. Haaveitten syvimmillä hetkilllä neuloja sai oivalluksen. Hänellä on ympärillään loistava yhteisö, miksei hän pyytäis apua sieltä. Lausuttuaan ääneen toiveen vihreästä lankanöttösestä, hän sai nähä, miten toive kuultiin ainaki kahella taholla. Neuloja oli aivan liikuttunut. Hän sai sähköpostiin viestin, jossa oli kuva langoista. Postilaatikko kolisi jo parin päivän päästä ja neulova perheenäiti sai saattaa puikoilta pienen vaaleanpunasen pipon. Piposta tuli ihana. Neuloja sulki sen haaveisiinsa ja talletti työn visusti. Neuloja kiittää Irinaa jälleen kerran. Kiitos myös Riikkikselle tarjouksesta, jota ei tarvinu käyttää. Pipo valamistu ja ehkä hamassa tulevaisuuessa se saa käyttäjänki. (Ei, neuloja ei ole raskaana tällä hetkellä.)
                                    
Lanka: Tennesee ja tuntematon lankanöttönen Irinalta
Puikot: 3,5 mm
Valamis: 27.8.2010

Tämän jäläkeen neulova perheenäiti jatko aikasemmin alotettua työtä. Pipo tuli lämmikkeeksi koululaiselle, joka kiitollisena pitää kaikkia neulovan perheenäitin hälle tekemiä tuotoksia. Neuloja neulo, neulo ja neulo vieläki ahkerammin. Hän ajatteli kovin arkaa ja herkkää poikaansa. Tunsi pistoksia sydämessään pienen poikansa vuoksi, miten hän pärjääkään koulussa. Poika on niin kiltti. Tähän pippoon neuloja neulo erityisesti rakkautta, suojelusenkeleitä, rohkeutta, reippautta ja hyviä kavereita. Toivottavasti pipo tois kantajalleen monenlaista hyvvää. Silimät loistaen pieni koululainen laitto pipon päähänsä ja siittä hetkestä alakaen se on sielä ollu lähes koko ajan. Paras kiitos neulojalle.
                                        
Lanka: Tennesee vajjaa kerä
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Muuta: Silimukoita 110
Valamis: 27.8.2010

Vielä oli jälellä vanhempi koulupoika. Hänelle oli tehty pipo muutama vuosi sitte. Tämän vuoks piti hänenki saaha uusi. Koulupoika on jo kovin iso ja rohkea, ainaki hän yrittää näyttää siltä. Tähän pippoon neuloja neulo intoa oppia uutta, kärsivällisyyttä kestää virheitä, joita sattuu aika monesti. Toivoin halua lähteä kouluun ja suojelusenkeleitä myöskin. Pipo on ollu päässä, mutta hieman eri tavalla ku pienemmillä. Poika tuumas mulle: "näin yläasteelaiset pittää pipoja" eli takaraivolla. Neulova perheenäiti ei oikeen tiiä, mitä hänen pitäs aatella tuosta asiasta, sillä poika ei oo yläasteikänen vielä hetkeen.
                                   
Lanka: Tennesee vajjaa kerä
Puikot: 3 ja 3,5 mm
Muuta: Silimukoita 110
Valamis: 28.8.2010
Näin neulova perheenäiti osotti rakkautta lapsilleen niinku hän parhaiten taisi. Hänen sydämensä oli aivan pakahtua: hän on saanut lapsia, vaikka hän ihtensä niin vajavaiseks tunteeki. Hän on ylypiä saadessaan laittaa lapset koulutielle uuet hienot pipot päässä. Ne olis pitäny tehä jo kauan sitte, mutta onneks ne ehti tehä nytki. Pipot synnytettiin äidin rakkautta rinnassa. Syksy saa neulojan tuntemaan kaiken erityisen voimakkaasti. Neuloessaan hän tunsi, miten hän rakastaa lapsiaan, miten paljon hän rakastaakaan. Onneks pipoja (tai jotaki muuta) voi tehä lissää ja niihin saa purkaa sitä rakkautta, jota ei ossaa sanoiks pukia. Pipojen puottua puikoilta neulova perheenäiti sai vienoja toiveita kynsikkäistä, joita neuloja ei oo koskaan aikasemmin vielä neulonu. Ehkä tarina neulovasta perheenäidistä saa jatko-osia , katotaan...
Ei voi muuta sanoa ku  että soppii täyellisesti!
Kaunis kiitos Pialle ja Kristellille uppeista, kauniista ja hyvin selekeistä pipo-ohojeista!

Loppukevennykseks lankaa, jotka neulova perheenäiti sai. Mies oli työn takia reissussa ja jostain kumman syystä neulojalla meinas tunteet kuumeta sairastelevien lasten kans. Jotenki armas "haisto" sen ja osas tuua tuliaisia neulojallekki. Ylleensä tuliaisia on saanu vaan lapset. Kauniin värisiä nämä on ainaki kerällä, jospa valamiinaki. Näihin mukaviin tunnelmiin, hyvvää viikonloppua tasapuolisesti kaikille.

tiistai 24. elokuuta 2010

Tunnustus ym. höpinää

Muoks. Lankaa saatu jo. Kiitos Irinalle!
Hellurei ja hellät tunteet kaikille tasapuolisesti! Mitäs teille kuuluu? Kiitän ja kumarran jokkaiselle täälä kävijälle, mutta erityisesti niille, jotka jaksavat kommenteillaan ilahuttaa päiviäni. Ootte kivoja ihimisiä. Kommentit on tärkeitä mulle. Iliman niitä en viihtis blogata. Tällä kertaa tunnustus. Pyyntö pienestä lankanöttösestä. Sukkasadosta. Ei valamiita töitä, mutta pian niitäki. Kuvat ei liity postaukseen, mutta kuvaton on tylsä...

Täyttä elämää -blogin Hannele anto mulle tunnustuksen:

Kiitos Hannele! Tähän kuuluu jakkaa tämä 7:lle muulle ja lisäks pittää palijastaa itestään 7 asiaa. Annan tämän
Mitä sitä kertois? On kyllä vaikiaa, ku oon aika anonyymisti pitäny tätä blogia. Tehhäänkö negatiivisia ja noloja palijastuksia tällä kertaa? Tuon puolen taian tietää itestäni parhaiten. No ei nyt sentään. :)

1. Rakastan syksyä. Kauniin värikkäitä lehtiä. Satteen ropinaa kattoon. Syksyn tunnelma on jotenki erityislaatunen. Takkatulen loimussa on ihana istua ja neuloa. Kuunnella rauhallista musiikkia. Nauttia olostaan ja ajatuksistaan.
2. Olin ennen varsinainen sokerihiiri. Viikossa meni 2 x megapussi ja suklaalevy, vähintään. Nyt oon ollu kohta 8 kk karkkilakossa, joka toivottavasti jatkuu hammaan tulevaisuuteen.
3. Oon yrittäny välttää hiilareita noin 1,5kk ja olo on kohentunu huomattavasti (karppaus). Energiaa on ihan oikiasti! Esimerkiks siivosin viime viikolla vappaaehtosesti 4 päivää lähes aamusta iltaan = uusi suursiivous ja edellisen tein juhannukseks. Elämä maistuu hyvältä!!!

Eilen leivoin sämpylöitä lapsille
4. Kaapissa ei oo koskaan mittään päälle pantavaa ku pitäs lähtiä jonnekki. (tyypillinen nainen?) Äsken lähti tillaus ellokselle...
5. Oon täydellisyyen tavottelija. Tästä ku pääsis erroon. Hyviä vinkkejä?
6. Viihyn liian hyvin kotona. Voisin olla sielä oikiastaan aina.
7. Oon oppinu elämästä palijon kantapään kautta. Tiiän, että kaikissa asioissa on jotaki hyvvää. Tiiän, että elämä hymmyilee kaikille ainaki välillä. Tiiän, että mussa on PALIJON hyvvää. :)
Meiän vauva 11 kk oppi kävelemään

Sukkasato starttaa syyskuussa ja mä ilimottau'uin mukkaan ekkaa kertaa. Tarkotus on siis neuloa sukkia syys-lokakuussa. Tämä on sellasta mukavaa yhessä neulomista. Tuolla blogissa ite kukin esitteleen tekeleensä, saa kannustusta toisilta neulojilta ja apua ongelmatilanteissa jne. Vielä on aikaa ilimottautua 27.8 asti. Blogia ei tarvi olla, joten mukkaan vaan jos sukkia ossaa tehä!

Apua kaipaisin, sillä hukassa on pieni nöttönen vihreää tenneseetä. Rose-pipo jäi kesken. Mulla ei oo ku sellasta myrkynvihreää tenneseetä, eikä se sopinu alakuunkaan vaalianpunasen kans yhteen. Jos kaappis kätköissä on jotaki sopivamman vihreää pistäppä kommettia tai mailia napinneuleet@suomi24.fi Korvaan langan jotenki, miten sitte sovitaanki. Oisin tosi kiitollinen jos saisin pipon tehtyä loppuun. Ohojeessa vihreän tenneseen värikoodi on  354, löytyiskö esim. tuota joltaki...? Eli ei tarvi ennää...


Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Ilun kirja

Tärkein unohtu tietenki, sama pää kesät talavet. Eli Ilun neulekirja tuli tiistaina. Tykkään tykkään. Monta kivvaa mallia, jotka vois tehä vaikka heti jos ois aikaa ja rahhaa ostaa lankaa.

Sukkia ja höpinätä

Hirviä hinku blogata. Ei juuri mittään valamista, vain parit hikiset perussukat. Hikiset siks, että niitä on väännetty kirjaimellisesti käet hikisinä helteillä. Helteellä villaa? Joo oon seko, ollu jo kauan. Noo, jos totta puhutaan, oon tikannu iltasin kiikkutuolissa kodarinoven eessä istuen, ovi auki siis. Ihanan viliposta ja syksystä ku alakaa hämärtää! Mä nautin. Kummisetä sai sukkansa 7veikasta kuinkas muutenkaan. Kiitos teille, jotka puotitte mut maan pinnalle. En ois ohuemmasta langasta niitä ehtiny valamiiks tehä. Alotin austermann stepistä 2,5mm:n puikoilla... Sukat sai kiitosta ja sehän on pääasia, toivottavasti tulevat käyttöön. Askartelin mukkaan kortin, jota en kuvannu. Korttiin leikkelin lehistä lauseita ja muuta mukavaa kuten 50:lle hyvin soppii: esim. "virkku vanhus vielä vuosia" virn* Mulla oli hauskaa, voitte uskoa. Kummisettää on siunattu huumorinkukilla silleen sopivasti, ni pitihän mun tehä kortti huumorinkukka suupielessä, onnistuin ihan kohtuullisesti: "kortti joka toi aimoannoksen hyvää mieltä huokuu ajatustenne aitoutta". Näin kummisetän tekstarissa. :)

Ohje: Perussukka
Lanka: 7veikkaa
Puikot: 3,5 mm
Muuta: koko 43 kummisetä

Nämä toiset mennee sukkia sotilaille -kampanjaan. Kumpiinki sukkiin uppos kivasti lankaa ja keränloppujaki sain tuhottua! Jes, häipyy joutavat kerät nurkista pyörimästä.

Ohje: Perussukka
Lanka: 7veikkaa
Puikot: 3,5 mm

Seuraavaks keskeneräsiä töitä. Niitä on jostain kumman syystä kertyny aikamoinen kasa. Ja kaikki vielä tyyyyylsiä neuleita. Ei vois vähempää kiinnostaa, mutta yritän tehä nää valamiiks ennen ku alotan uusia... reps* uskoo ken tahtoo. :) Kesken sukat kokoa mies, kynsikkäät pojalle, mohhairtunika kokoa mä, punanen pitsineuletakki kokoa mä, rosepipo, pöllötakki pojalle...

Yhtenä iltana ei ollu muuta tekemistä, ni huvittelin kerimällä vyyhtejä iliman vyyhinpuita ja apulaista. Hauskaa oli, uskottako? Ei menny ku pikku hetki vyyhtien ollessa jo perinjuurin sotkussa, kissanviikset ja moponsarvet sentään! "Rakas Joulupukki, kirjotan näin etuajassa, koska en kuitenkaan sitte joulun alla oo ennää tarpeeks kiltti... voisinko saaha vyyhinpuut, ettei mun hermojen tarvis mennä joka kerta ku kerin lankoja?" Ei mulla oo innokasta apulaista tuohon hommaan, sillä kaikilla on aina jotaki muuta hauskempaa tekemistä. Mies avustaa, jos oikeen kauniisti pyyän, mutta mutta....

Sukkasatoa korjataan tänä syksynä. Aattelin osallistua ekkaa kertaa, koska pitäs saaha sukkia tehtyä usiammat tänä syksynä. Tulisko niitä tehtyä, jos osallistuu? Uskoo tuonki joka tahtoo.

Kesä on menny kohta. Täälä starttaa koulut ens viikolla. Huoks* Ihanaa ku tullee jonkulainen rytmi päivään äiskällekki virn* Mä oon varsinainen unikeko, ollu aina. Oon aamuntorkku, vaikka toivosin olevani aamuvirkku niin ku ukkokulta. Riittää varmaan nää joutavat löpinät, eikö... Mukavan helteistä loppukessää, riittäs ainaki mulle jo.

PS: Äiti joko huivin väri on selevinny?

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Hyvä sukkalanka?

Nyt on kiire! Pitäs saaha äkkiä tietoon mikä ois hyvä sukkalanka. Nimittäin kummisetä täyttää tän viikon torstaina 50vee ja sain kuningasidean neuloa hälle sukat. Sukat pitäs postittaa eli valamista pitäs olla viimestään ke-iltapäivällä. Joo ei tuu kiire. Mun sukkalanka kokemukset rajottuu lähinnä 7veikkaan ja nalleen. Haluaisin kokemuksia langan neulottavuuesta ja kestävyyestä. Lankakauppaan on aika haasteellista päästä ku mies on reissussa, mutta... Tosin huomena lähetään luultavasti äitin lihapatojen äärelle ja matkanvarrella on yks lankakauppa.

Millanen on novitan Tico tico? Entä Marks & Kattens'in Fame trend? Zitron Trekking Hand art? Nuita em. löytys kotoa. Eli hyviä sukkalankoja kommenttiboxiin, kiitos! Ja pian!!!!

Meinaan kyllä keritä, vai eppäilettäkö? Eppäilen kyllä itekki... näitä oon tikutellu 4tuntia ja molemmat varret on valamiina sekä kantalappua pikkusen molemmista. Nää menossa sinne sukkia sotilaille-kampanjaan ja lankana 7veikkaa.

Tässä vielä yks linkki liittyen sukkakampanjaan. Muutama on ilimottanu tekevänsä sukkia, kiitos heille, mutta lissää mahtuu vielä. :)
LINKKI KAMPANJAN VIRALLISILLE SIVUILLE.

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Ohoje kommentointiin

Muutama sukulainen on kertonu ettei ossaa/saa kommentoitua blogiin. Otetaan asiaan pikakurssi. Yritän saaha tänne sellasen sepustuksen ettei kommentoinnin pitäs tuottaa tämän jäläkeen ongelmia kenellekkään. Oottako valamiina?

Tekstin jäläkeen lukkee X KOMMENTTIA TAI KOMMENTOI, klikkaa jompaakumpaa.

Tullee näkyviin loota, johon saat rustata ihanat terveisesi mulle. Kiitos jo etukätteen. ;)

Sitte se ongelmia aiheuttanu ossuus, eli lootan alla lukkee KOMMENTTI NIMELLÄ ja alavalikko: valitse profiili. Klikkaa VALITSE PROFIILI. Näkyviin tullee moooonta vaihtoehtoa. Klikkaa joko 1.)NIMETÖN tai 2.)NIMI/URL-OSOITE.

1.) Jos valihtet NIMETÖN, kirjoita terveisesi kenttään ja sitte voit klikata suoraan LÄHETÄ KOMMENTTI. Näkyviin tullee laatikko ESIKATSELU. Voit vielä muokata tekstiä jos haluat. Samassa kentässä näkkyy epämääränen määrä kirjaimia (eri kirjaimet joka kerralla) JA teksti SANOJEN VAHVISTAMINEN. KIRJOITA NUO KIRJAIMET SIIHEN TARKOITETTUUN KENTTÄÄN. Lopuksi paina LÄHETÄ KOMMENTTI.

2.) Jos valihtet NIMI/URL-OSOITE näkyviin tullee laatikko, jossa lukkee MUOKKAA PROFIILIA ja sen alla NIMI ja nimen alla URL-OSOITE. Nimen kohalle kirjotat tietysti nimes ja URL-osotteen voit jättä tyhyjäks, jos sulla ei oo kotisivua. Sen jäläkeen painat laatikossa olevaa JATKA. Pysyttäkö kärryillä? Sen jälkeen paina LÄHETÄ KOMMENTTI. Näkyviin tullee laatikko ESIKATSELU. Voit vielä muokata tekstiä jos haluat. Samassa kentässä näkkyy epämääränen määrä kirjaimia (eri kirjaimet joka kerralla) JA teksti SANOJEN VAHVISTAMINEN. KIRJOITA NUO KIRJAIMET SIIHEN TARKOITETTUUN KENTTÄÄN. Lopuksi paina LÄHETÄ KOMMENTTI.

Kokkeilkaapa onnistuuko? Aina kommentti ei lähe ekalla kerralla, joten painat vaan heti uuestaan lähetä kommentti,se ylleensä auttaa. En osannu laittaa kuvia avuks tähän, yritettiin kyllä. Jos tässä on virheitä, korjatkaa kommenttiboxiin. Kommentoimisiin. :)

Sukkia sotilaille

Helteisiä, ihania kesäpäiviä on vietetty eikä puikot oo heilunu kovin paljoa. Vähän vain. Tämä Bluebell-myssy valamistu jo liki kuukausi sitte, mutta enpä oo jaksanu blogata. Tein samanlaisen vuosi sitte ja se kävi liian pieneks. Teimpä uuen, koska malli on kaunis. Toinen erivärinen on melekeen valamis, puuttuu vihreäossuus ennää. Lissääki vois tehä.


Ohje: Bluebell
Lanka: Tennesee
Puikot: 3,5mm

Uuessa Novitassa oli mainostettu villasukkakampanjaa varusmiehille. Monenlaisia hyväntekeväisyyskampanjoita on pyöriny / pyörii netissä, enkä oo osallistunu mihinkään. Tää kolahti ja kovvaa (auts) ja otinki sitte puhelimen kauniiseen kätöseeni ja soitin Tikkakosken sotilaskotiin. prrrr prrrr... "Joo, kyllä meilläki on villasukkakampanja menossa ja mielellään otetaan villasukkia vastaan. Yhtiäkään sukkia ei oo vielä tullu. Tammikuun saapumiserälle pitäs saaha sukat." (eli noin 200 paria Tikkakoskelle siis) "Selvä, laitanpa mainosta blogiini." "Voi, se ois tosi hienoa." Tää täälä röyhistelee rintaansa... Jotenka seuraa haaste: jokkainen joka täälä käy ja ossaa neuloa villasukat saa luvan neuloa 1 villasukkaparin. Voin toimittaa niitä etteenpäin, jos ei ite siihen kykene. Jos otat haasteen vastaan, ilimineeraa ihtes vaikka kommenttilooraan. :) :D

Tässä ohoje villasukan tekkoon (klik) ja lissää tietoa ko. kampanjasta (löysin Pikkumyyn piiperryksiä-blogista):

Tervetuloa kutomaan villasukkia Tuntemattomille sotilaille!

Sotilaskotiliitto täyttää ensi vuonna 90 vuotta ja haastaa suomalaiset sukkatalkoisiin. Tarkoituksena on aikaansaada 25 000 sukkaparia, jotka jaetaan uusille alokkaille juhlavuoden aikana. Lähde mukaan talkoisiin. Voit koota myös oman sukkapiirin tai ottaa kutojakumppaniksi henkilön, jolle voit opettaa sukankutomisen jaloa taitoa. Sotilaskotiliitto toivoo, että villa- tai villasekoitelangasta kudotut sukat sopivat väriltään harmaa-, vihreä- ja ruskeasävyisen maastopuvun väritykseen.
Eniten tarvitaan kokoja 43 – 45. Asevelvollisissa on myös näitä suurempi- ja pienempijalkaisia sukankuluttajia.

Sukkaparin langat maksavat noin 4 -5 euroa, suunnilleen sen mikä on varusmiehen yhden päivän päiväraha on alimmillaan.

Sotilaskotiliitto toivoo sukkien mukana pientä viestiä, jossa on kutojan nimi ja tervehdys Tuntemattomalle sotilaalle. Lähetä sukkalahjasi Sotilaskotiliittoon, osoite: Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki.


Iloisin sukkaterveisin

Karoliina Hofmann
Sotilaskotiliiton pääsihteeri
www.sotilaskotiliitto.fi

Sukkia voi myös viiä lähimpään sotilaskottiin, ainaki Tikkakoskella sodessa ottavat sukkia vastaan suoraan. Mulla on kertyny muovikassillinen sopivan (tylsän) värisiä lankoja 7veikkaa: vaaleanharmaata, tummanharmaata, vihreää ja ruskeaa, joita aion tuhota sotilaitten sukkiin. On mulla army-nalleaki ;)

Ei muuta ku sukkapuikot suihkimaan!

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Neulojan masennus

Mummo oli kaivannu (mukava!), joten sain raahustettua ihteni konneen äärelle. Mua ottaa pannuun ja aika raskaasti. Oon suunnitellu siirtyväni uuteen lajjiin, kuten virkkaukseen tai ompelukonneella surrailuun. Kuulostaako vakavalta? Sitä se on. Ai mikskö? Kiinnostaisko teitä? Haluaisitteko lohuttaa rypevää neulojaa? Oisin sen tarpeessa. Moni vakilukija varmaan muistaa, miten tässä blogissa on valamistunu vähän enemmän epäonnistuneita teoksia viime syksyn jäläkeen. En tiiä missä oikeen vika piilee.

Muistaako joku tämän pöllötakin, jossa oli mm. liian iso kaulus?

Tässä se on kaiken pahan alaku ja juuri. Sain sillon kommentteja, ettei kannata purkaa. Kuka usko, mä en ainakaan ja kärsin sen seurauksia nyt kovimman kautta. Menin siis ja purin tähän pisteeseen.

Sitte alako neulominen, tiuhaan sovittaminen, neulominen ja tiuhaan sovittaminen. Hyvin piti mennä, eikö? Mitäkö tein väärin? Hihat istuu nyt hyvin,

hyvä juttu, mutta jotaki unohtu. Tunnustan. Oon tyhymä, t-y-h-y-m-ä!!! En hoksannu, että jos kaarrokkeen ja hiojen pittuus kasvaa muutaman sentin se vaikuttaa myös "alaspäin". Unohin kahtoa miten pöllöparkojen käy. Nyt ne on aivan liian alhaalla (muutaman sentin). Mä en ala. Mä en tajua mistään mittään. Mä vaan luulen ossaavani jotaki. Nyt se on todistettu taas kerran. En ossaa ja piste. Mikä pahinta samos vennyy... Yhyy yhyyy. :(

Maailma on murjonu kyllä liianki kans. Mulle iski tuon pöllöjen "tipahtamisen" jäläkeen varsinainen meganeuleblääh. Siis ihan totaalinen. En kahtonukkaan neuleita, puikkoja, lankoja, lehtiä, BLOGEJA tms. aiheeseen liittyvää kolomeen viikkoon, siis yli 21 päivään. Pitkä aika mulle. Kerran aattelin kurkata paria blogia ja ihan pikkusen alako kiinnostaa, aivan vähän vaan. Piiaan muistin taas, etten mä ossaa neuloa. Meni päiviä ja sitte kaivoin yhet langat kaapista. Jos mä jotaki ossaisin. Ossaisinko mä? Aina oikeaa! Sen verran mä vielä ossaan. Ja virkata. Juu. Mä o-s-s-a-a-n virkata! Ainaki ketjusilimukaa, kiinteääsilimukkaa ja piilosilimukkaa, onhan seki jotaki. Nuista langoista piti tulla jotaki aivan muuta, nimittäin neuletakki vauvalle, mutta ku mä en ossaa. Alotinki ja huomasin heti, että lanka nyppyynty tosi äkkiä. Olin teheny molemmat hiansuut ja purkuun meni. Eli Tinttamari kiitos langoista, mutta tällanen pikkupeitto (turvakaukaloon sopiva) niistä nyt tuli. *Huokaa syvvään* Kaiken huipuks mulla on kesäflunssa. Nii-in, kuumettaki oli. (Tuo yks kuva meni ylösalasin, mutta olokoon.)


Ohje: Novita kevät 2010, mallinro 85
Lanka: Pehmovauva 200g
Puikot: 5 mm
Muuta: Kukka virkattu oman pään mukkaan Novita bambusta 3 mm koukulla
Koko: n. 57 x 57 cm

Tämmöstä tää mun elämä on ollu viimesen kuukauen. Aika masentavaa. 30:sen elämä oli ihanaa hetken ja sitte lyötiin kanvaasiin. Synttärit oli huomioitu raverlynki puolella, olin ihan että TÄH? Mukava ku muistitte ja onnittelitte. Kiitos ihan jokkaiselle yhessä ja erikseen. Kyllä mä vielä nousen tästä. Nyt vietän kessää, lommaa ja neulon, jos jaksan ja ossaan ja silleen. Bloggaan sitte ku on jotaki valamista. :D

Kai tää valitusvirsi riittäis jo ja ois aika terästäytyä. Huomasin vaan että on joo neulominen turhan tärkiää mulle, ku se noin saa masentumaan ku ei ossaa. Tsempatkaa mua, please.

perjantai 14. toukokuuta 2010

Oon kolomekymppinen

Näin on närreet, risut ja männynkävyt jotta tämä akka on vajjaa tunti sitte täyttännä kolomekymmentä! Kyllä sitä tuntee ihtesä niin vanahaks että! Ei vaiskaan ihan hyvältä tuntuu, sillä oon oikeen oottanu tuota maagista lukua. On kivempi sanua olevansa 30 ku jotaki 20.... Heh. Ehkä mulla on ollu jonku sortin itentiteettiriisi siittä, että mulla on 6 lasta ja oon vielä ihan "kersa". Nyt ei tunnu ennää kakaramaiselta, oonhan jo 30. ;) Vhiiiii. Joo ja saa onnitella. Kiitos.

Aamu alako oikeen tosi terveellisellä aamupalalla sänkyyn tarjoiltuna: jäätelöä 2 isoa palasta ja 2 valakosuklaalla kuorrutettua kakunpalasta. Niin se terveellinen ossuus, se oli iso muki teetä. Virn*. Mä oon taas sellasella tuulella, että tästä kirjotuksesta ei voi oottaa mittään järkevää. Oon varottanu. Lahajaa mä tässä vielä oottelen... Krhöhöm kröhöm vaan ukkoseni. On se tulossa, kai... En oo koskaan jääny iliman lahajaa, enkä jää nytkään. Ei oo vara jäähä tai sitte on maaliman kirjat sekasin tässä pikku mökissä.

Äitienpäivälahajasta sen verran, että se oli Moda-lehen tillaus. Ei mulla tietenkään ollu sormia pelissä tuossa, ei ossaa eikä arpaa. Ihan omin suurin kätösin näpyttelin tillauksen ja sitte viattomana miehelle, että tämä varmaan kävis äitienpäivälahajasta. Eka kerta ku menin hommaamaan itelle lahajan...

Pitäskö mennä jo asiaan eli käsitöihin. Tytön tunika kirvotti runsaasti kehuja. Suurempaaki suuremmat kiitokset niistä. On se ihana edelleen ja päällä ollu jatkuvasti. On nähty jos jonninmoista kerrospukkeutumista: tunika alla ja tunika päällä, tunika hammeen ja housujen kans samalla kerralla, tunika pitkähiasen paian alla jne. Täälä ois muotitoimittajille töitä. Oli mukava saaha kehuja, tuntu että ossaa tehäkki jotaki eikä vaan purkaa.

Jälleen on valamistunu pikkutyö, välityö taas. Ei se mohhairtunikan teko innostanu ennää ja ku muutama pikkusen yllytti jättämään sen kesätauolle, en muuta kehotusta tarvinu. (Kiitos kannustuksesta.) Sinne se jäi itkemään, ku sannoin sille että sua mä katon seuraavan kerran vasta syksyllä. Kyllä muaki vähän itketti mutta yritin olla karski. Niin se välityö. Kaipasin taas jotaki heleppoa neulottavaa. Olin ostanu 3 vuotta sitte langat nuken makkuupussiin, novitan palmaa. Muistiin itelle: elä osta PALMA lankaa ennää koskaan. Se on ihan kauhiaa neulottavaa. Ohojeessa neulotaan suorapala ja sitte yhistellään. No en takkuulla teheny niin! Pyörönä heti alusta lähtien ja sitte ees taas ku tuli vetoketjun paikka vastaan. Olokapäät yhteen kolomen puikon päättelyllä ja siittä taas etteenpäin suoraa ja huppu yhteen kolomen puikon päättelyllä. Tarvi ommella vaan alasauma. Käsin ompelin vetoketjun kiinni, mutta poikkeuksellisesti ommella surrautin sen vielä ompelukonneellaki ettei heti ratkia.

Ohje: Novita kevät 2007, malli 72
Lanka: Novita palma (hirrrrveä lanka)
Puikot: 4,5 mm
Muuta: Taas tyttö tykkää :)


Tein tuota makkuupussia keskussairaalassa vauvan maitoaltistuksessa (ei ollu maitoproteiiniallergiaa, onneks). Sielä yks rouva ihimetteli ku neuloin pyöröillä. Kerroin neulovani aina pyöröillä. Hän sitte ihimetteli, että miten sitä voi ku ohojeet on kappale kerrallaan? Sannoin muuttelevani ohojeita hieman. Kerroin välttäväni saumojen ompelua aina ku se on mahhollista. Näytin kuinka hyvä mä oon, heh heh (kuulittako ku taas henkiset henkselit paukkuu?). Ohojasin rouvaa mm. nettineulelehti Ullan sivvuille ja ylösalasin neuleen parriin, jne. Rouva oli ihan ymmyrkäisenä kaikesta. Ei se rouva ollu mikkään vasta-alakaja, hän virkkas sängynpeittoa... Tuli ihan ne ajat mieleen ku ite en ollu kuullukkaan mistään tällasesta. Rouva oli noin 40v eli ei mikkään ikäloppu, hirnhirn. :D Mä oon varrestani irti mutta ei kannata välittää. Ei oo tarkotus loukata kettään. Mä lähen kohta shoppailemaan, ou jee. Lämpötila huitelee 30 paremmalla puolella ja mä raxtan sitä! Jee jee. En nyt enempää pitkästytä teitä näillä mun päättömillä jorinoilla. Eläkää ottako liian tosissaan, mä oon vaan kolomekymppinen joka on onnellinen siittä. Hellurei!

Ps. Ei puhuta mistään fufoilusta mittään, eikös se menny jo?! ;)

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tytön kesätunika


Kuluneella viikolla alako oman mohairtunikan teko maistua puulta kirjaimellisesti. Käet hikos, eikä mohair luistanu mihinkään. Aaarrrggghhh. Kesälangat tuntu palijon houkuttelevimmilta. Halusin jotaki oikeen nopiatekosta puikoille. Mallia ei heti löytyny. Selasin puolen metrin pinon lehtiä. No, 30 lehteä on varmaan lähempänä tottuutta. ;) Sitte muistin Helmiksen samostunikan ohojeen, oonhan teheny Helmiksen ohojeilla ennenki. Kiitos Helmikselle ohojeesta! Lanka oli tiiossa, mutta eppäilin jotta riittääkö se 200g mihinkään. Onneks ohoje oli ylhäältä alaspäin. Tein eka siihen asti vartaloa, että pystyin tehä hiat ja sen jäläkeen annoin mennä. Viimesen kerän (nelijästä kerästä) aattelin neuloa jotaki pitsiä. Mietin neuloessani mikä malli ois kiva ja heleppo. Tuo pitsi muistu mieleen, vaikka sen sopivuus aika paksulle langalle eppäilyttiki. Ihan hyvä tuli. Ja tyttö tykkää. Ei ois malttanu millään oottaa millon saa tunikan päälleen. "Saanko sovittaa taas?", kyselyjä sateli tuon tuosta. Tyttö oli varsinainen kirittäjä koko ajan. Nopiaa työ valamistuki: tiistaina loin silimukat ja perjantaina valamistu. (Täytyy kyllä tunnustaa että en hirveästi muuta tällä viikolla tehenykkään, pakolliset vaan.) Meni lauantaille ennen ku sain langat pääteltyä ja neuleen pestyä, sillä langat pölisi siihen malliin että koin paremmaks pestä neuleen samantien. Kunnia langoista lankiaa äitille, jonka kätköistä oon langat joskus saanu. Lanka meni tasan niin kaikki, että metri jäi jälelle. Ei jääny jämäkerrää. ;)

Oon tyytyväinen muuten, mutta nappilista jäi rumasti lörpöttämään vaikka yritin sitä kursia kokkoon ompelemalla "piilotikkejä", mutta saa olla. En jaksa panostaa tuohon enempää. Onpahan käsintehyn näkönen.

Ohje: Helmiksen samostunika nappilistalla koon 104 mukaan ja omia modauksia hieman, pitsi: Novita muksuextra 2008, mallista 7 kerrokset 41-44
Lanka: Pirta natura 200g
Puikot: Resori 4mm, vartalo-osa 4,5mm ja helemapitsi 5mm

Menin Helmiksen ohojeessa eka mehtään, sillä tulostin jekutti mua ja jätti tulostamatta violetilla kirjotetut tekstit. Alloin ihimettelemään aikani neulottuani, että miten tämän oikeen saa jaettua hihhoiks ja vartaloks, ei riitä silimukat. Menin konneelle tarkistamaan asiaa, koska oli joku muistikuva, että nappilistan teossa oli jotaki erikoista. Ei muuta ku alota alusta.... Mitä tästä opin? LUE ohoje AINA läpi ennen alotusta! Mutta ku oli niin kiire alottaa... Niin tyypillistä mulle. Hih.

Huomena pitäs taas tarttua siihen mohairtunikaan, bläääääh. Yritän saaha sen valamiiks ennen ufoilu-töitä.... Niistä sitte seuraavalla kerralla tai mohairtunikasta, jos se valamistuu. Toivossa on hyvä ellää. Nyt pihalle! Täälä aurinko pistää parastaan, on iiiiihana kevätpäivä ja lämmin jo ihan hormooneittenki puolesta, virn* ;)
PS: Tyttö meinas mennä tunika päällä päikkäreille ;) Onkohan se mieluisa? :D

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Ahkeraliisan tuotokset

Tuhannet kiitokset kaikille revontulihuivia kehuneille. Niistä jokkainen lämmitti mieltä valtavasti. Huivi on ihana, vaikka ite sanonki.

Täälä on pistetty puikot viuhumaan oikeen urakalla. Kahtokaa ja ihhailkaa mun kätten tuotoksia tän viikon ajalta. Esittelyssä tunika itelle, kesäpaita tytölle ja muutama kesäpipo. Ensin oma tunika. Mallin otin yhestä sokoksen mainoksesta viime syksynä. Totteutus vaan ootti hetken. Nuo palamikot jou'uin ehtiä taas kiven takkaa, mutta kyllä kannatti. On ne upeat. En halunnu palamikoita muuta ku tuohon kappeleitten sivulle, koska ne on sen verran isot ja näyttävät. Shaalikaulus oli uus juttu, mutta eihän tuo niin vaikia ollukkaan. Oon sata prosenttisen tyytyväinen tähän. Väriki on niin mua. Mohhair tuppaa vaan hiukka kutittamaan, se on tietty miinusta. Mutta kokonaisuus on upea. Hihat on neulottu poimimalla silimukat suoraan käenteitten aukkoista. Hyvä tuli vai mitä sanotte?

Tytön kesäpaita on neulottu ylhäältä alaspäin. Tuo tekniikka on siittä mainio että voi sovittaa samalla. Tyttö oli toivonu paitaa jo pitkään ja viimein sai sen. Pitsi ja palmikot soppii hyvin pikkuneitille. Pitsikuvion etin vanhoista lehistä, joita jemmaan tuola kaapin perällä. Tyttö sai ite katella palamikot millaset tehhään. Hyvin nuo passaa yhteen. Paita on niin kesänen het että ja väri niin karkki! Nam.

Tässä mustikkapipo, pitsinen pipo Ullaneuleen sivuilta tytölle ja tuollanen päähänpinttymä. Tuon viimesen päähänpinttymän ohoje on ollu englanniks, mutta ku mä en enkkua neulo, ni sovelsin juu. Mitäs muutakaan sitä sillon tehhään. ;)

Vielä yks kerä niitten aikasempien seuraks. Pelastin sen ku oli sammaa värierrää vielä ainokainen. Se oli niin surullisen näkönen, että hellyin ottamaan senki mukkaan, olinhan vieny sen lajitoverit jo aikasemmin. Nyt tästä sais tehtyä vaikka mekon.... Suuruuenhullu minäkö? Eeeeen.

Joo on huono... Mutta ku ois ollu niiiiin tylsää esitellä vaan pelekkiä lankoja. Tähän tyyliin siis: ostin lankaa, ostin lissää lankaa ja vielä lissää. Ku halavalla sai. Mielikuvitus lähti liitämään ja tässä tulos. Tuollasia niistä pitäs syntyä. Aika näyttää. ;)

Lopuks arpavoitto, jonka sain viime viikonloppuna. Kiitos Suvi! Oli ihana nähä ja tutustua paremmin. Paketissa oli vaikka mitä. Oli herkkuja, jotka annoin lapsille (mä karkkilakossa 3,5kk!), rairuohon siemeniä ens vuojeks valamiiks, hammasharja pikkuselle (heti piti repiä se auki), servettejä, Rakas äiti-kirjanen, neuleohojeita, kortti ja lankaa, lankaa, lankaa... Omat arpavoitot vallan kalapeni tän rinnalla. Tyttö varraili jo itelleen vaaleanpunasta kerrää nuken vaatteisiin. Kiitos kaikesta vielä kerran Suvi! :)

Viikonloppuja kaikille! Tännään 10v. kihilapäivä.