sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Chevalierit

Samospusero hyyty heti alaku metreillä. Ai ettäkö miks? No mää ja prymin / inoxin puikot ei sovita yhteen ennää millään. Nykyään tikkaan addeilla ja knit pro:lla, ni nuo inoxit, sun muut ei luista mun käsissä ollenkaa. Kiukkuttaa, murrrr. Tietenkää mulla ei oo vielä kaikkia kokoja nuita "parempia" puikkoja. Pittäis tehä tillaus jonnekki päin, mutta tallous ei oikeen salli sitä tällä hetkellä.

Molemmat välityöt (villapöpät ja nää lapaset) on valamiit, ni mitä mää nyt teen? Hmmmm. On mulla lankaa tuola kaapissa 7-8 muovipussillista, mutta kukkaan niistä ei hingu nyt puikoille. En omista punnitusvälinettä, enkä oo ihan tarkkaan selevillä langan määrästä. No, en halua ollakaan, on jottain jännitystä. Eikä isäntä pääse piikittelemään, ku mulla ei oo mittään lankaa... virn* Pittää vissiin haistella uuestaan nuita lankapusseja tuolta kaapista, jos joku lanka alakais puhumaa mulle.

Jou eli Chevalier-lapaset valamistu eilen illalla. Istuin nenä kiinni läppärissä ja tikkasin. Nää on toiset tällä ohojeella tekemäni, enkä kyllästyny viekäkään. Jännä, miten nopiatekoset nää on, vaikka koko ajan saa vääntää palamikkoa jos johonki suuntaan. Ihanaa nyt mulla on "paraatilapaset"! :) Ne on mun, eikä niitä vie kukkaan. Kiitos Tikrulle taas kerran iiihanasta ohojeesta! Näitä syntynee varmaa lissää vielä tässä elämässä.





Puikot: 4 mm knit pro
Lanka: Artyarns supermerino
Ohje: Tikrun Chevalier-lapaset

Vielä jäi yks vyyhti tätä ihanuutta eli 50g. Ostin langan viime huhtikuussa Secret woolin Katjalta Jyväskylän kädentaitomessuilta. Mitähän tuosta yhestä tekis? Ei siitä oikeen mittään saa, täytyy mietiskellä.


Millonkahan mä saan ne ohojeet takasin kotia. *Huokaa*. On jo kova ikävä.

Mukavaa lomaviikkoa niille, joilla ens viikko sellanen on. Hiihtäkää, laskekaa pulukalla, syökää laskiaispullia ja juokaa kuumaa kaakaota. Se on ihanaa se.

torstai 19. helmikuuta 2009

Villapöpät pois puikoilta

Vajjaassa viikossa valamistu villapöpät pikkuselle. Nyt ei kerinny mennä hermo pelekkään oikiaan ku välillä oli resoreissa nurjia silimukoita. virn* Hahtuva muhi kaapissa reilut puoli vuotta, voitin sen Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa -blogin Savi-Viljamin morsmaikun nimen arvauskilipailusta. Sillon oli kovasti suunnitelmia mitä hahtuvasta teen, mutta ne jäi suunnitelmiks. Nyt sitte todellisuus pakotti tarttumaa puikkoihin, meillä on vuokrakämpässä niin kylymät lattiat, että hirvittää laittaa pikkunen sinne mönkimään. Aattelin, äkkiä hahtuva puikoille ja pikkuselle pöpät. No ei se ihan nii menny. Alakuun me ei puhuttu hahtuvan kans ollenkaa sammaa kieltä: hahtuva katkeili ja minä tuskailin. Yritin olla varovainen mutta... Meinasin heittää pöpät nurkkaan häpiämää, mutta sitte päätin etten luovuta. Muistelin miten jotku tekkee villapöpiä ku liukuhihinalta. Aattelin etten voi olla nii surkia, etten saa yhtiä housuja tehtyä. Mulla ei ollu aikasempaa kokemusta hahtuvasta enkä tienny miten se "toimii". Parin päivän päästä hahtuva aivan ku kuivi ja ta-daa sitte se ei ennää katkeillukkaa. Yes! Valamista tuli tämän jäläkeen nopiaa. Kuveja, surkeita sellasia taas :(

Lissäyksistä tuli kivat reiät sivulle.


Kasvunvarraa on vähän.

Puikot: 7mm
Lanka: jottain hahtuvaa
Ohje: Villapöpät
Muuta: 3-kertanen lanka, silimukoita 62

Tännää olin pienimmän kans keskussairaalassa kontrolleissa ja tutkimuksissa. Sattu olemaan sama lääkäri joka oli tammikuussa osastojaksolla hoitavana lääkärinä. Tikkasin tuollon ruskea-vihreää tenneseepaitaa. Lääkäri kommentoi sillon siistiä käsiallaani ja kyseli mitä neulon. Nyt ku lääkäri saatto meitä takaisin huoneestaan avo-osastolle hän kysy multa: "Joko paita tuli valamiiks?" Huvitti, että lääkäri muisti tikkaamiseni. Jäi hyvä maku lääkäristä, tunsin ns. hengenheimolaisuutta. Lääkäri kerto tammikuussa harrastavansa neulontaa itekki, mutta arvakkaa vaan, hoksasinko kysyä joko hänen neulomansa kastemekot on valamistunu. No eihän sitä saa liikaa kaveerata lääkärin kans :) Tällasta tällä kertaa.

Ja arvakkaa mitä! Joku törkiä samospusero kiilas mun lapasten ohi puikoille. Ei niillä oo mittään käytöstapoja. Hmmph. Puhisee. No yks syy voi olla se, että unohin ohojeen lapasiin nukkumislomallani reilun 100km:n päähän. Tulostin ei suostu tekemään muuta ku suttua. Tulostappa siinä sitte uus ohoje. Ja mikrotukihenkilö on poies kotua... Epäreilua.

maanantai 16. helmikuuta 2009

Tammikuussa aikaansaatua

Vihdoin ja viimein ehin kirjottamaan tänne tammikuussa valamistuneet työt. Päätin että laitan neki työt tänne, vaikka alotin bloggaamisen helmikuussa. Saa ns. koko vuojen työt pakettiin. Ensimmäinen valamistunu työ oli baskeri itelle. Sen tarvis on ollu jo kauan, mutta aina muka löyty muuta mielenkiintosempaa neulottavaa. Tykkään baskerista, vaikka mies moittiki sitä aika kovin sanoin. Muilta oon saanu kehuja, joten purkamatta jäi, vaikka nii eka uhkasinki.

Ohje: Novitan syksy 2007 extra
Puikot: 4,5mm
Lanka: Artyarns supermerino

Toisena valamistu myös pääasia, pipo vanhimmalle pojalle. Piti saaha äkkiä valamiiks, ku pakkaset yllätti. Malliks valikoitu helppoa ja nopeaa.


Ohje: Novita kevät 2009, numero 23
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Nalle colori 2-kertaisena

Viimesimpänä vaan ei vähäsimpänä työnä valamistu paita vanhimmalle pojalle. Paita oli suuressa vaarassa ufoutua, koska oli suurimmaks osaks pelekkää oikiaa. Poika ite valihti mallin, ni mitä äiti ei tekis ku laps pyytää. Pakkohan paita oli tehä. Neulon ylleensä vaan palamikoita, ni suoran neulominen oli tuskaa. Poika oli oiva kirittäjä loppupeleissä, muisti kysellä "joko se kohta on valamis". Muokkasin paitaa alakuperäseen ohojeeseen verrattuna aika rankalla käellä. Paitaan ois tullu huppu ja etutaskut, mutta en jaksanu näprätä. Raidotin paitaa myös oman maun mukkaan. Lisäks tein kavennukset raglaneiks ja yhistin työn kainaloissa samalle puikolle. En rakasta saumoja ja jos voin välttää ne, ni a' vot sen teen. Oon ihan tyytyväinen, vaikka jou´unki suurentamaan kaula-aukkoa hieman. Paita mennee päälle, mutta on kurja ottaa pois tiukkuutensa vuoksi. Tässä surkeita kuvia olkaatten hyvä:



Ohje: Novita muksu-extra, numero 29 muokattuna
Puikot: 3 ja 4 mm
Lanka: Tennesee

Pahottelen kuvien huonoa laatua. Me ollaan vielä niin vanhanaikasia, että meillä on vaan vanhanmallinen kamera. Jokkainenhan tietää mitä kamerakännykällä otetut kuvat on. :(

Tällä hetkellä puikolla on villapöpät pikkuselle ja itelle baskerin kaveriks tikrun chevalier-lapaset.

lauantai 14. helmikuuta 2009

Snyn eka lähetys

Olin kuluneella viikolla rehellisesti sanottuna nukkumassa univelekoja pois ja lattaamassa akkuja maanantaista lähtien. Kottiin tulin eilen illalla likipuolen yön aikaan. Täytyy sanua, että teki terää olla pois kotua useampi päivä ja olla vaan itekseen. Nyt taas jaksaa. Ihana olla kotona.

Tietysti soiteltiin miehen kans pitkin viikkoa ja kyselin, onko mulle tullu postia. "Ei oo tullu ku yks kelan kirje." Uskoin ukkokultaani. Perjantai-iltana kottiin tultuani mietin söisinkö jottain ennen nukkumaanmenoa. Katoin ruokakomeroon, mitä syömistä siellä ois. Ihimettelin aikani miks lehti on pantu ruokakomeroon. (Kyllä luit aivan oikein.) Otin lehen kätteeni ja kas kummaa mikäs se olikaan. Postia mulle, jota ei siis ollu tullut. :) virn* Voihan se muisti joskus pettää. ("Lehti" on tuossa pilttipurkkien päällä.)



Kiireesti aukasin paketin ja voi aahhhh! Siellä oli ihanaa Ilun värjäämää Ystävänlaulu -lankaa, jota kuolaisin vaikka kuinka monta kertaa sillon ku tarjous tuli sny-rinkiläisille. Päätin kuitenki, että en mää tuota lankaa tarvi. Eikä mulle tullu mieleenkään, että mullaki on sny, joka vois ostaa langan mulle. Lanka oli todella mieluista ja ihanaa. Ja kyllä siittä tullee huivi, toivottavasti piankin. Suuret kiitokset snylleni! Sanoinko jo, että lanka on ihanaa ja pehmeää ja suloista ja ja ja... Tää poistuu kuolaamaan lankaa... Trallalalallallaa.....

Nyt vasta huomasin että lankahan on sukkalankaa. Kait siitä sitte tullee jotku ihanat sukat. Ehotuksia otetaan vastaan.





Ediittiä: kuvat lisätty, tekstiä muokattu hieman.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Kuinka musta tuli bloggaaja?

Elettiin vuojen 2007 alakua. Istuin lasten nukkumaanmenon jäläkeen tapanimukkaan netissä. Googlettelin seuraavaa neuletyötä, ku sitä ei tuntunu löytyvän aika mahtavasta neulelehti- valikoimastani. Etteeni avautu sivut Susannan käsityöt. Olin aivan haltioitunu että mihin mä oikeen tulin. Sellailin etteenpäin ja aina vain upeampia töitä tuli etteeni. Ei menny ku muutama ilta ja taas sama juttu. Koukkuun jäin ja nopiasti! Alun ihimettelyjen jäläkeen löysin muitaki blogeja, joissa käyn vieläki.


Tietysti ajatus omasta blogista jäi kaihertamaan. Mutta mistä sitä kuuluisaa aikaa?! Mulla ku on nykypäivän mittapuun suurperhe. Perheelle oikiastaan vaan neulonki. Joskus jottain saavat kummilapset ja sukulaiset.


Pikku hilijaa oon osallistunu monenmoisiin erillaisiin vaihtoihin ja niitten myötä blogittomuus on alakanu ottamaan päähän entistä enemmän. Nyt osallistun ensimmäistä kertaa sny-kierrokselle ja siinä pointti tälle blogille. Toivon kyllä, että blogittaminen jatkuisi snyn jäläkeenki.


Kuka mä sitte oon?


Ite oon tämmönen nuorehko eukko (-80 syntyny) ja käsitöistä neulominen eli tikkaaminen on se mun juttu. Omistan kyllä ompelukonneenki ja saumurin, mutta jostaki syystä ne saa pölyttyä kaapin perällä kaikessa rauhassa. Välillä on pakko paikata muksujen vaatteita ja sillon saattaa tulla ommeltua jottain muutaki. Katotaan saako tää bloggaus mut ihan koukkuun, mutta toivotaan että sopivassa määrin vaan.


Eli tässä sitä ollaan katotaan miten äimän käy!