perjantai 29. toukokuuta 2009

Tehokasta neulonta-aikaa

Ekaks kiitokset kaikille kommentoijille ja onnittelijoille. Kaikki luin ajatuksella läpi. Oon onnellinen teistä blogiystävistäni, joista oikeastaan kaikki ootte ns. tuntemattomia. Jättäkää jatkossaki ihania viestejänne, niistä mää tykkään. Yritän olla tällä kertaa lyhytsananen, etten saa kaikkia kaikkoamaan "ku taas on semmonen mammuttipitkäteksti". Kuvia vähän enemmän tällä kertaa.

Ketähän mä yritän huijata tuolla otsikolla? Teitä, lukijani. :) Viime lauantaina oli kyllä aika tehokas päivä, sillä sain vihdoin ja viimein selätettyä sen "kauhian" ufon ja tehtyä loppuun pojan Bluebell-pipon. Pipo ei ollukkaan kovin palijon kesken. Purin vihreän ossuuen, tikkasin sinistä vähän lissää ja vihreä ossuus toistamiseen. Sitte vaan lankojen päättely ja pipo valamis käyttöön. Nyt vaan tuntuu viime kesänä toiselle pojalle tehty mustikkapipo hyvin tavalliselta, ei minkään näköseltä, ku tää on koristeellisempi. Noh, se on vaan mun mielipie, poika ainaki pittää pipoa edelleen tyytyväisenä. Kiitos Kaisalle neulonta-avusta Bluebell-pipon alun takkuilussa. En ois varmaan hoksannu missä tein väärin, ellen ois saanu ohojausta. Sain alakuun kuvion kiertämään. Kyssyin Kaisalta neuvoja, sillä Kaisa oli teheny samanlaisen pipon.



Ohje: Bluebell-pipo
Lanka: Novita Tennesee
Puikot: 3,5mm

Pipon valamistuttua oli pakko tarttua härkää sarvista ja alottaa ufon tuho. Sain paljon kannustavia kommentteja ufon suhteen, kiitos niistä. Silimukointi ei niin hirviän kauhiaa ollukkaan, väärä luulo siis. Otin Stitch 'n Bitch - neulojan käsikirjan kauniiseen kätteeni ja lueskelin vähän silimukoinnista. Tuohan vaikuttaa ihan iisiltä, tuumin. Saatuani lapset päikkäreille, tartuin toimeen. Jäläki oli siistiä, se yllätti mut. No oli sitä silimukoitavaa 270 silimukkaa ja meinasin tuskastua välillä "ku nuo silimukat ei koskaan lopu". Pari virhettäki tein, mutta niitäpä ei huomaa, läl-läl-lää. Tässä teille pari kuvaa. Kuva ei oikeen mairittele tällä herkellä mun kroppaa johtuen "pyöristymisestä", virn*. En oo vielä osannu päättää tykkäänkö tästä vai en, mutta joka tappauksessa on varmaa, että ennää en näitä lankoja pura. Piste.


Ohje: Moda 3/2004, malli 17 muokattuna
Lanka: Novita Alabama
Puikot: 3mm yläosassa ja 3,5mm alaosassa
Muuta: Ylä- ja alaosa silimukoitu yhteen
Täältä löytyy myös tekstiä ufostani.

Seuraavaks puikoilta tipahti vauvan tossut, joille ei rehellisyyen nimissä mulla oo tarvetta. Siis mullahan on nuita tossuja jo punaset, siniset, valakoset, vihreät... Sukkuun on tulossa vauvoja, ni varmaan joku pahhaa-aavistamaton saa ne. Näissä on sekotus paria eri ohojetta. Varsi on Novitan muksu-ekstrasta 2008 ja loppuosa on sävelletty yläasteaikasesta ohojeesta, jolla oon teheny monet tossut. Nämä tein täysin saumattomasti. Ei huvita mitkään ylimääräset ompelutyöt ja kokkeilin saisko näistä saumattomat. Jos tossut jää itelle, luultavasti värjään ne sitte sopivalla sävyllä tulijan sukupuolen mukkaan syksymmällä.


Ohje: Novita muksuekstra 2008 ja yläasteella saatu ohje (moniste)
Lanka: Novita nalle
Puikot: 3mm

Vielä... Koeneuloin Taluttimen tuotoksia -blogissa olleet miehen kämmekkäät. Miesten kämmekkäitten ohojeita ei tosiaankaan oo tullu vastaan liikoja. Tuntu hassulta neuloa helteellä villaa. Nämä pääsee lämmittämään miehen käpäliä sitte syksyllä. Miksei kesälläki, jos tullee vilu. Mies kyllä virnuili, että pittääkö hän näitä sitte yölläki. ;) Talutin varmaan julukasee ohojeen jossain vaiheessa, luulisin.


Ohje: Taluttimen tuotoksia blogista, ei vielä julukastu
Lanka: 7veljestä
Puikot: 3,5mm

No ei otsikko ihan huijjausta ollu, mutta nämähän oli tämmösiä pieniä töitä kaikki. Nyt puikoilla on Shaminan lähettämistä langoista neuletakki itelle. Se valamistuu joskus, sillä ei oo mikkään hirmusen nopiatekonen neule. Mutta seuraillaan kuinka sen käy.

Mukava että jaksoit tänne asti, vaikka ei tämäkään teksti niin lyhyt ollu. Nauttikaa helleviikonloppusta. Mä ainaki aion paahtaa nahkaani tuola pihalla niin palijon ku mahollista. Muistakaa aurinkorasva!

perjantai 22. toukokuuta 2009

Paljastuksia enemmän ja vähemmän

Ihan ekaks... lissäilin tuonne profiilin taa suosikkiblogeja joissa usseimmin käyn. Jos ET halua että blogisi on listalla, ilimota, ni poistan sen. Kiitos ja kumarrus. Jälleen luvassa tekstiä enemmän ku laki sallii.

Tännään ootus ja jännitys huipentu, ku posteljooni oli puottanu laatikkoon pullean sny-paketin. Tai siis... snyni jätti mut yhä oottamaan loppupalijastusta. Blääh. No hänen kunniakseen täytyy sanua, että jätti kuitenki pari vihijettä millä selevittää asiaa. Ja niinpä vaan salasuus paljastu sittenki. Voihan sen sny-kierroksen lopettaa näinki. Mutta nyt ite pakettiin. Sieltä paljastu 4 kerrää punasta mandarin petit -lankaa (jota täytyy siis saa tilata lissää), 2,75 mm knit pro- puikot (ihanat, ekat välikoon puikot), painettava kerroslaskuri (just meinasin alakuviikosta ostaa sellasen, ku tympi niin ne pyöritettävät mallit) ja suussa sulavaa minttukrokanttisuklaata (mun lempparia). Ou jee, todellakin ihana paketti kaikin puolin. Tää hönisee täälä ihan mielissään. Kesänen puuvillalanka oli tosiaanki ku nenä päähän. Suuret kiitokset Shamina paketista ja tästä kevväästä. Joka ainut paketti oli mieluinen. Jokkaisessa oli jottain sellasta, joka on/oli mulle täysin uutta. Aivan mahtavaa. Paketit oli lankapainotteisia, mutta ei se haitannu. Olin mielissäni kaikesta mitä sain. Kaikki miellytti alusta loppuun. Miten oikeen voisin parhaiten kiittää? Shaminan blogissa en oo varmaan aiemmin vieraillu, mutta tuun kyllä käymään oikeen ajan kanssa sielä. Varo vaan :)

Mua naurattaa jo ihtiäki tää. Ku paketti tuli ja huomasin ettei salasuus paljastunu vieläkään, syöksyin kirjaimellisesti konneelle ja menin sny-sivustolle. Kävin läpi blogeja, joitten numero oli alle 50. Toinen vihije koski blogin ulukoasua: ei ihan tavanomasen käsityöblogin näkönen. Viimein vastaan tuli kudelmia- blogi, josta huomasin blogin kuvvauksesta jottain jota vertasin postileimaan. Seuraavaks katoin aikasemman sny-kierroksen lopetuksen. Sitten kirjau'uin raverlyyn ja etin sieltä Shaminan ja katoin hänen "kirjastoonsa". Ja bingo! Tässä täytyy olla mun sny. Vihjeitä oli tietysti käytettävissä vähän enemmän koko kierroksen ajalta ja hyöynsin niitäki. Mua vaivas asia niin palijon, että oli pakko selevittää se ennen ku tein tän postauksen. Mutta hauskaa oli. :) Vielä kerran suuret kiitokset sulle tästä mahtavasta sny-ringistä. Paketit oli mielusia, sannoinko jo? ;)

Jep. Olikos mulla jottain neuleita kesken vai miks mää tätä blogia oikeen piänkään? Niin ja mähän siis teen/tein vaan yhtä neuletta kerrallaan, eikös se ollu niin. Joo-o. Oli ja ei. Fufoilu-neuleen sain noin 2 viikkoa sitten tähän pisteeseen eli pitäs rueta silimukoimaan kappaleita yhteen. Mutta ku mä en ossaa, eikä mua huvita. Onko vappaaehtosia? Tökkäs kyllä aika lahajakkaasti tähän. En oo ees yrittäny. Mikähän kirrous tässä neuleessa oikeen on. Sempakkaa mua nyt hyvät ihimiset, että mä saan tän valamiiks joskus. Toisena työnä on Bluebell-pipo, johon jou'un tehä sinistä ossaa vielä muutaman kerroksen. Pipo oli jo valamiina, mutta sopiva pää oli nukkumassa sillon, ku ois pitäny sovittaa pipoa. Tikutin hurmiossa menemään: kyllä se soppii, kyllä se soppii. Lopputulos oliki just sopivasti muutaman kerroksen liian lyhyt. No äkkiäkös tuon tekkee loppuun. Ja seuraavaks vois ottaa puikoille vaikka nuo punaset mandarin petitit... Eihän mun pitäny tehä mittään samostakkia. Ei? No hyvä. Se saa oottaa vuoroaan ihan rauhassa. Äh, nyt haluttais tehä heti jottain näistä vastakottiutuneista langoista. Mikä siihen auttas? Neuvokee hyvät immeiset ny.

Nii mitä palijastuksia? Tämähän on siis käsityöblogi, vaikka neulominen on hittaansorttista. Ai, te tiesitte jo. No höh. Hilijentää ääntään ja lähes kuiskaa: tännään saatiin kuulla, että että... noin 4 viikkoa ja me päästään muuttamaan uuteen kottiimme. Kilijuu täyttä kurkkua: Jiihaa!!! Talo on pikkusta vaille valamis. On sitä ootettuki jo. Taloa on rakennettu tämän vuojen alusta lähtien. Me on käyty valihtemassa mitä on pitäny (laattoja, maaleja, tapetteja, kalusteita...) ja ammattilaiset on teheny muun. Soppii meille paremmin tämmönen ratkasu mm. miehen työn takia. Ihanaa. Mutta kuka ne pihat tekkee en mä ainakaan. ;) Mulla ei oo viherpeukaloa, nyyh. Sain jo äitienpäiväruusunki kuolemaan. Huoks*.

Ennen seuraavan lukemista kehotan tarkistamaan, että tuoli jolla istut on tukevaa tekoa. Eli tuoli ei hajoa, etkä sen seurauksena tipaha lattialle. Meille tuli tännään ensimmäinen tila-auto, käytetty "rousku", mutta auto kumminki. Tuosta nuin vaan tuli, eikö oo kans. No tuota, kröhöm, *kakistelee kurkkuaan* syksyllä me ei ennää mahuta meiän 7-paikkaseen farmariin. :) :) :)
Pittää munki varmaan uskaltaa sen rattiin, mutta mitenkähän sen parkkeeraus tuola kaupungissa sujjuu. Kuinkahan monta naarmua saan siihen ekan viikon aikana. Pittää tehä varmaan tilasto virn*.

Yritän sulukia korvani last... eiku nuitten uusien lankojen kilijunnalta. Mitä tuhatta ne oikeen huutaa. Ne haluais kait päästä jo puikoille, mutta ku lankaa ei oo riittävästi. Niistä tullee puuvillanen kesävillatakki mulle. Pittää varmaan "alistua" ja mennä Tapiolle "kyllään" (ekkaa kertaa muuten). Eli Shamina (koko ajan meinaan kirjottaa sny) joko uskot, että paketti oli mieluinen? Langoista tullee jotaki valamista aivan varmasti! Mulla on jo yks malli mielessä. Täytyy mennä herkuttelemaan sillä suklaalla nyt ku lapset on ulukona.... Poistyy tyytyväisenä vihellelen... Heissan. Elämä on ihanaa just nyt. :)

torstai 14. toukokuuta 2009

Vuosi lissää taas

Niinpä se on vuosi taas menny ja mittarissa ikkää lissää. No enhän mä vanha oo vieläkään, vaikka joku on voinu aatella mua vanhemmaks viien lapsen perusteella. Joo täytän tännään 29v! Ei tää oo mikkään aprillipila, ihan totta. Nuorena ehtii. ;)

Juhulapäivän kunniaks tuli eilen iiiiihana postipaketti snyltä. Osasin ootella pakettia, mikä lie etiäinen mulle niin kuiskutteli, että postia tullee. Eilen siivotessani näin postiauton tulevan. En kuitenkaan kiirehtiny postia hakemaan, sillä aattelin, ettei vielä tuu mittään "erikoista". Yllätys oli melekonen, ku sitten postin hain, että sielä oliki paketti jo nyt. Siivosin rauhassa loppuun ja avasin paketin urakan päätteeks. Eka pettymys valtas mielen: kaulaliina. Niitähän mulla on riittävästi. Huivi oli taiteltu niin ovelasti, ettei sitä voinu arvata kolomiohuiviks. Hyvä veto, sny. Levitettyäni "kaulahuivia", oli hengitys salapautua, niin upea kolomiohuivi paketista paljastu. Aivan ihana! En oo tuohon malliin ennen törmänny, liekö snyni oma ohoje? Paketissa oli myös kaunis itsetehty kortti. Suuret kiitokset sulle snyni tästä upeaakin upeammasta syntymäpäivämuistamisesta. Huivi oli tosi mukava yllätys. Kuvat kertokoot lissää, vaikka ovatki epäseleviä. Väri ei oo oikia missään kuvassa, harmi vaan, oikiasti huivi on tummempi sinivioletti.



Jännityksellä jään oottamaan viimestä sny-pakettia. :)

lauantai 9. toukokuuta 2009

Ihanaa pitsiä

Vihdoin ja viimein saan esitellä “mytyn“, joka on ollu parissa tekstissä esillä. Sain huivin pois puikoilta eilen. Yö oltiin pingottumassa ja tännään päättelin langanpäät. Raverlystä katoin, että semmoset reilun 3 viikkoa huivi oli neulonnan alla. Lopussa meinas kyllä usko loppua. Kolomas eli viimenen kaavio oli hyvällä alulla ku huomasin, että kappas sielä on virhe. Purin ja luulin saaneeni virheen pois. Mutta... sitte muutaman rivin päästä huomasin, että sielä se virhe yhä luuraa. Joo, ois sen voinu sinne jättää muuten, mutta ku lähes koko toisen puolen reunuspitsi meni kieroon virheen takia. Reunuspitsi siirty yhen silimukan vasemmalle virheen johosta. Tein sitten radikaalin ratkasun ja nykäsin puikot toisen puolen reunapitsistä pois ja purin muutaman kerroksen (8 kerrosta). Ihime ja kumma, sain poimittua silimukat takasin iliman suurta hammasten kiristelyä ja vaikeuttta. Sitte vaan tikuttelin kerrokset uuestaan ja hyvä tuli.

Tein huiviin 4 kakkoskaaviota. Ohojeessa oli tehty se 5 kertaa. Huivilla on kokoa noin 120 x 55 cm. Tämä oli elämäni ensimmäinen kolomiohuivi, eikä taatusti viimenen. On se vaan ihana. Kahtokaa ja ihhailkaa!




Ohje: Aura, Punokset puikoille -kirjasta
Lanka: Dropsin alpacaa 2 kerää
Puikot: 4 mm, päättelyssä 7 mm

Nyt oon ufon kimpussa aktiivisesti. Alaku aina pahin ja se on jo selätettynä. :) Koska liityin tuohon fufoiluun, tuntuu että on “pakko” tehä tätä. No valamistuupahan ainaki joskus. virn* Pienimmäinen on aivan mahoton lankojen perrään. Jos istun alas tikkaamaan, on taattu, ettei langat saa olla sekunttiakaan rauhassa. Kuvvaukseenki pieni assistentti halus välttämättä mukkaan, ku yritin kuvata missä vaiheessa ufo on.

Lopuksi haluan toivottaa hyvvää äitienpäivää kaikille äiteille!

keskiviikko 6. toukokuuta 2009

Monenlaista asiantynkää

Tämä postaus sisältää asiaa fufoilusta, ompeluksista ja vastaan haasteeseen, joka on tullu aikapäiviä sitte. Kiirettä on pitäny. Vappuna oltiin miehen kans viikonloppu lomalla. Joo oli huippua, kiitos kysymästä. ;) Nyt on rauhallinen päivä, lapset on hoiossa muut paitsi pienimmäinen (tännään 1 vee). Koittakaa jaksaa lukia, postaus on piiitkä. :) Oottako valamiina? Hyvä asento jne?

Lähin mukkaan ufoiluun, vaikka mulla on tasan yks ufo kaapissa. Teen ylleensä yhtä työtä kerralla ja työ joko valamistuu tai mennee purkuun heti. Tämä toppi-paita-villatakki-mikä lie on kuitenki ollu varsinainen murheenkryyni. Ai miks? Tässä kopiota fufoilu-blogista tekstistäni:
Tätä ufoa on tehty vuosikausia, kuvatodisteita löytyy jo vuojelta 2002. Tekeleestä on pitäny tulla jo ainaki nelijä erillaista paitaa tai villatakkia. Niitä kaikkia on neulottu aika pitkälle, vähintään takakappale valamiiks. Osasta tekeleistä on puuttunu ennää hiat, mutta aina on menny purkuun. Sain viimesimmän tekeleen valamiiks viime kesänä toetakseni, että ei sovi mun kropalle. Eli tämmösestä viheliäisestä yritän nyt päästä erroon niin, että se tulis valamiiks ja ois hyvä myös! Tässä kuva sittä mihin vaiheeseen topin viime kesänä sain. Eli langatki on pääteltynä...

Topin ohoje on Modasta 3/2004 malli 17 muokattuna jo alakuunsa.

Oon maininnu joskus siitä miten tumpelo oon nuitten kaula-aukkojen kans ja tässä topissa kaula-aukko on hyvä! Eli en pura sitä, vaan teen alaossaa enemmän ja neulon välliin joustinneuletta jonkun sentin. Sitte liitän alaosan jollaki konstilla yhteen yläosan kans. Novitassa on ollu joskus tuolla tyylillä tehty paita, jossa on ollu välissä joutinneuletta (ei tietenkään mittään leikkaa-liimaa-paitaa), mutta en nyt jaksa lähtiä ehtimään kuvvaa siitä. Topista pitäs tulla siis tunika, joka istuu leviään lantioon suht hyvin. Lankana on 10-15 vuotta hautunutta novitan alabamaa, äitiltä joskus saatua. Tähän työhön tarvitaan tsemppausta, että tämä oikiasti valamistuis eikä ennää vainoais mua.

Täälä on kyllä neulottukki; aura-huivi etenee edelleen hittaasti. Viimestä kakkoskaaviota on jälellä ennää muutama kerros ja kolomoskaavio kokonaan. Huh. Enempi täälä on viime aikoina kuitenki ommeltu. Kaivoin kaapin perältä uutukaisen ompelukonneeni ja saumurin, joka on parhaat päivänsä nähäny. Myyjäisiä varten ompelin 10 tyynyliinaa ja 6 laukkua. Pöyällä oottaa vielä kangasmuovipussi leikattuna, joka jää itelle (ei kuvassa). Oon yrittäny erroon nuista muovimuovipussista. Annen blogista löysin linkin tähän. Heti oli selevää että tuommonen tehhään.

Haasteen sain Irinalta jo ennen vappua, mutta sillon paino päälle loma miehen kans, enkä alakanu kiireessä vastaamaan tähän. Mutta tällasesta siis oli kyse: "Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. Pittuuta on komiat 175cm ja ylipainoaki on jonku verran.
2. Hiuskuontalo on tumma ihan luonnostaa, hiukset lähes mustat ja silimät myös ruskiat.
3. Vasemman käen nimettömässä on kolome 6mm paksua sormusta eli mulla on pitkät sormet.
4. Vaatetus on enemmän tai vähemmän omaperänen aina. Kotona oon suoraan sanottuna varsinainen uuninluuta koko akka ja kylällekki lähtiessä joskus...
5. Hiukset ylleensä kiinni ponnarilla ja kampana toimii hyvin viispiikkinen. virn*
6. Toisessa poskessa hymymonttu

Tunnistaiskohan näistä mut???! Varmasti. Eiköhän jokkainen tiiä, minkälainen uuninluuta on... En nyt haasta muita, sillä tämä on jo pyöriny lähes kaikilla blogitutuilla.

Tämmöstä tänne. Kevät on edenny kohinalla. Viikonloppuna lähti jäät lähijärvestä. Ja puihin lykkää silimuja urakalla. Ihanaa, kesä tullee! Näihin tunnelmiin...


Rauhaisa hetki...