Annika B. sukat

Viimesin teksti ei saanu aikaan suurta kiinnostusta, mutten lannistu vielä. ;) Yritetään uusiks. Tekstejä on varastossa, joten oishan se suuri vääryys jättää ne sinne.

Annika B. sukat
Tähkäpää ja lempineuleet kirjasta
Lanka: Vuorelman veto
Puikot: 3,0 mm
7.11.14-13.7.15

Hommasin Tähkäpää ja muut lempineuleet-kirjan jo sillon kun se julukastiin. Kirja on saanu olla rauhassa kaapissa. Bones-sukat on ainoat valmistuneet. Alotin kirjasta nämä sukat viime marraskuussa, vaan kesken jäivät. Tuli sata virhettä lähestulukoon, eikä neulominen tuonu nautintoa, ei sitte millään. Jossain vaiheessa tajusin jättää sukat rauhaan. 

Otin sukantekeleen helemikuussa mukkaan ollessani sairaan lapsen kans lastenosastolla. Siinä vaiheessa oli toisen sukan varsi valamiina. Sain sukkaa etteenpäin, mutta yritin liikaa taas ja tökkäs ku kananlento. Ei väkisin. 

Kevvään koittaessa päätin tehä sukat valamiiks magic looppaamalla. Tein toisenki varren valamiiks ja jatkoin yhtä matkaa. Tullee samanlaiset ja on valamiit yhtä aikaa, vaikka ei mulla sukat iliman paria jää. Kantapäät tein vahavistettua neuletta, ohjeessa siinä oli palamikkoneuletta. Helepolla ei tullu nämä sukat, aika monta kuukautta näitä tein, huoh.

Kaiken jäläkeen lopussa kiitos seiso. Kauniit ja komiat nämä on, tykkään tosi palijon. Kärjet neuloin niin, että suljin kuvion. Ohjeessa se jäi auki, tai loppui vaan, mutta mulla on joku ihime pakkomielle ja päätän kuvion jos vaan on mahollista. 

Palamikot on aina ollu mun juttu, siittä ei pääse yli eikä ympäri. Väri on kiva ja tuo kauniisti essiin kuvion. Lapsonen saa jalat lämpimiks. Kiitos langasta kuuluu Pilvikirsikalle. ♡

Sukkien jäläkeen puikot jäi taas. Lainasin kirjastosta neulelehtiä ja -kirjoja, silti ei neulotuttanu. Mulla oli likemmäks vuojen neuletauko, ennen ku alako lyyti kirjottamaan entiseen malliin. Pysykääpä kuulolla, sillä nyt täälä heiluu puikot. :) Se on moro!

Lämmikettä nukkevauvoille

Kiitos ihanat naiset kommenteista edelliseen postaukseen ja tervetulua myös uuet lukijat! ♡ :-) Kiva huomata että täälä käy'ään aina vaan.

Tämä postaus on taas "menneen talaven lumia" eli jo yli vuosi sitte kirjotettu. (Apua, ihan noloa tämmönen.) Neuloin viime syksynä myyjäisiin nukenpeittoja. Tuo peittoprojekti meinas kuivua kassaan savuvahingon takia. Sain tehtyä siihen puolet alakuperräisestä tavotteesta. Yks tuttava autto mua, onneks. Olihan meiän tilanne kaaoottinen, joten ihan ymmärrettävää, että meinas olla hieman haastetta. Kuviot peittoihin googgeloin netistä, mutta muuten menin kokkeilemalla. Ensimmäinen peitto oli hieman liian kapia, joten virkkasin reunaan pylyväitä. Ite en tykänny kovin palijon tuosta viritelmästä, mutta tuo peitto oli muitten mielestä kaunein. Kauneus on kahtojan silimissä, eikös sitä niin ruukata sanua. :)

1. Peitto 66 s.
Lanka: 7veljestä ja teddy
Puikot: 3,75 mm
Valmis: 22.8.2014

Toiseen ja kolomanteen peittoon lisäsin reunuksen verran silimukoita, otin vähän isommat puikot ja johan alako lyyti kirjottamaan. ;) Tykkäsin noista kahesta muusta peitosta kovasti. Sain siis kolome nukenpeittoa valamiiks. Kuvat on tosi huonoja, sillä eihän mulla ollu kameraa muuta ku kännykässä. Otin muutamia kuvia niistä, että jäis ees joku tallenne. Harmillista, että kuvat oli lopulta näin sumusia.

2. Peitto 82 s.
Lanka: 7veljestä
Puikot: 4,5 mm
Valmis: 16.9.2014

Neuloin just sillä hetkellä, ku savuvahinko sattu ja nappasin käsityöpussukan mukkaani pihalle. Pussukassa oli pari lankakerrää, muutamat puikot ja virkkuukoukku. Ylleensä tuollanen setti on mukanani, eihän sitä koskaan voi tietää missä se tillaisuus neuloa tulla tupsahtaa etteen. ;) Onneks mulla oli ees nuo mukana, koska evakkoaika oli niin pitkä lopulta. Yhen lankakerän mies kävi ostamassa nukenpeittoihin, mutta muuten pärjäsin iliman. Tokikaan neulominen ei maistunu monneen viikkoon, oikiastaan vuoteen. Välillä vähän yritin, mutta en vain kyenny neulomaan.

3. Peitto 82 s.
Lanka : 7veljestä
Puikot : 4,5 mm
Valmis : 25.9.2014

Nyt sitte tilanne on se, että neulominen repes täysin käsistä. Ihan mahoton vimma päällä. Jee jee!!! Yhet sukat ja lapaset on valamiit, lissää ajatuksissa ja suunnitelmissa hurjat määrät. Täältä sitä tullaan taas, hiphei. ★☆★ 

Mutta nyt kysymys teille rakkaat lukijat. Haluaisittakko seurata blogia esim. facebookin tai instagrammin kautta? Jos, niin kumman, vai molempien? Vai onko näin ihan hyvä? :)

Työvoitto paraphernalioista

Jihhuu, nyt voin tuulettaa oikeen kunnolla. Oon alottanu ekkaa kertaa paraphernalioita jo vuonna 2010 helemikuussa (klik), toisista meinas tulla liian tiukat ja toisissa lanka läikitty rumasti. Molemmat jäi kesken, kunnes 2012 tammikuussa yritin uuestaan. Sama homma, liian tiukat sukat oli tulossa. Tarinaa täällä klik. Mulla on tosiaan tiukka käsiala. Sukat jäi kaihertamaan mieleen, on se kumma etten saa niitä onnistumaan. Pitkän ajan jäläkeen bongasin jostain blogista (nimi ei ennää muistu mieleen) nallesta neulotut paraphernaliat. Bingo! Siinä mulle vastaus miten saan sopivat sukat. Pää käy vissiin hittaalla pahemman kerran ku en tuota ollu hoksannu koittaa. Paksumpi lanka ja puikot, eikä menny säätämiseks ohojeen kans. Olin yrittäny lisätä sukkaan silimukoitaki, mutta ei sekkään onnistunu tietenkään.

Ohje: Paraphernaliat
Lanka: Novita nalle
Puikot: 3,0  mm
Valmiit: 8.4.2014

Nämä on tehty siis kevväällä 2014, mutta bloggausaika tuli vasta nyt. ;) Nallelanka pääsi puikoille näpäkästi kun vanhin poika tarvi sukkia ja sopivat sukat alako neuloutua viimeinki. En voi sanoa neulomisen olleen nautintoa, jotenki oli vain tarve näyttää itelle, että onnistun tekemään nämä sukat. Onnistuhan se, eikä menny ku 4 vuotta. ;)

Ohoje oli ihan ok, ei erikoista mainittavaa. Välillä jou'uin kuitenki "vähän" purkamaan. Nykyään harvon puran koko työtä, jos on mahollista tehä asia toisin. Joskus alakuaikoina purin aina kaikki virheeseen asti, mutta onneks jotaki oon oppinu tässä vuosien varrella. Epäonninen neuloja mä aika ussein oon, intoa liikaa taitoihin nähen.

Ainoa ongelma oli, etten saanu toisen sukan viimeistä riviä missä silimukat vähenee, tehtyä oikein peilikuvana tai niin luulen. Koitin kääntää sitä mielessäni ties miten, mutten tiiä jäikö se väärin silti. Noin se nyt on ja sillä hyvä. Poika tykkäs sukista ja se on pääasia. Ehkä neulon itellekki joskus tälläset, ehkä en, ken tietää.

Kait mun ois aika opetella neulomaan sukat kärestä alakaen, sillä tuo tiukka käsiala on ongelma monestikki. Perussukat onnistuu ylleensä aina, mutta kaikki ihanat palamikot jää tekemättä, koska aina mennee säätämiseks.

Viime syksyn jäläkeen en oo pystyny neulomaan ku ihan pikkusen. Joku neulelukko mulle tuli savuvahingon myötä. Halu ois neuloa, mutta silimukat ei vain lissäänny puikoilla. Mielessä kaihertaa ja tuntuu syyllisyyttä, josta en saa kiinni. Kovasti oon neulelehtiä koittanu selata, josko se auttais, mutta ei oo ainakaan vielä auennu. Surullinen mieli tästä ja oon jo ollu luovuttamassa koko blogin suhteen, mutta kiinni piän ja tiukasti. Tänne on tullu niin monta vuotta talletettua kaikki neulejutut, joten eiköhän jatkossaki hittaaseen ja harvaan tahtiin.

Tässä virtuaalikukat uusille kirjautuneille lukijoille. Tervetuloa! Toivottavasti viihdytte. :-) ♥

Violetti ruusu

Seittemäs (7.) vuosiluku jo tuola blogilistassa. Ohhoh. Mites tuo aika noin kiitää? Elämä mennee etteenpäin sellasta haipakkaa, että perässä tullaan keikkuen puolelta toiselle. ;) Arki on palannu uomiinsa savuvahingon jäläkeen. Sanonpa vielä sanasen siittä. Oltiin evakossa yli 5 viikkoa ja remonttia tuli jonku verran. Lattioita ja tapettia uusittiin, maalausta jne. Ei siis mikkään pikkujuttu tosiaankaan. Lankojen suhteen pää'yin sellaseen ratkasuun, että säästin vain pelekkää villaa olevat langat ja muut vietiin kaatopaikalle. Sain niistä korvauksen vakkuutusyhtiöltä. En ois jaksanu rueta niitä putsailemaan. Elämä ison perheen kans on täyttä, joten on priorisoitava (enkä sano tätä valitusmielessä). Neulomisaikaa on vähän ja koska lanka on edelleen vain lankaa jota saa lissää, oli tuo ratkasu oikia meiän tilanteessa. Jos totta puhutaan, kyllä mä lähes itkin niitten lankojen perrään, mutta ennää ei tunnu niin pahalta. Jos jotaki opin, niin sen että hamstraamaan on turha alakaa jatkossa. Tämä on oma kokemukseni, enkä puutu siihen miten joku toinen tekkee. Kyllä se sen verran sai jotaki traumaa aikaan, etten pystyny neulomaan pitkään pitkään aikaan. Jotenki ajatus tuntu vastenmieliseltä. Turha tapella tutkainta vastaan vai miten sitä sanotaan. Tämä tästä aiheesta, nyt pitäski kantaa ne villalangat tuonne hankeen puhistumaan, kun lunta onneks on tullu mahtavan palijon. Tykkään talavesta! Uus vuosi on toivottavasti vähän lempiämpi ku mennyt vuosi oli. Rankaa ja opettavaista elämänkoulua sai käyä.

Savuvahingon jälkimainingeissa pyykkikonneesta tuli ulos tämän näköset kämmekkäät. Oon pessy nämä aikaisemminki koneessa, mutta tällä kertaa se oli turmioks. Huoh.

Tehty marraskuussa 2011

Harmitus oli valtava, tykkäsin noista oikeen palijon. Katoin muistiinpanoja ja totesin, että onhan noilla ikkää jo sen verran että on ihan hyvä tehä uuet. Siinä seuraava puluma, eihän mulla oo yhtään lankaa joka ei haisis savulle. Mutta ei mun tarvinnu kauaa murehtia, sillä Pilvikirsikka lahajotti mulle 2 muovipussillista lankoja!!!!!! Mä olin ihan äimänkäkenä, että whaaat? Siis ei tällaista voi tapahtua oikeasti. :-) KIITOS KIITOS KIITOS!!! No, hamstraamaan en ala, nämä neulotaan pois siis ensin ja piste. :D

Pengoin lankapusseja ja aika nopiaa oli lanka valittu. Sitte alako mallin valinta. Muistelin että ravelryn jonossa on usiammat kämmekkäät. Oikein muistin, mutta sitte tuli ongelma millä tulostaa kaaviot, kun ei ollu konetta eikä tulostinta. (Kyllä sitä pärjää oikiasti tosi vähällä, sen nämä kuluneet viikot on näyttäny.) Menin Ullaneuleen sivuille sellaamaan malleja. Tykästyin Roosa ruusu-malliin. Oon teheny samantyyliset kämmekkäät ystävälleni joskus "omasta päästä". Kaavio on yksinkertasen heleppo ja kaunis. Niinpä alloin neulomaan. Emma on määritelly nämä kivaks välityöks ja nopiaan sainki nämä valmiiks. Koska lanka oli ohuempaa ja mulla isot käet... tein enemmän mallikertoja ja pientä säätöä muutenki, mutta kyllä nämä silti tunnistaa samaks malliks. Kiitos Emmalle kauniista ohjeesta. ★ Emman neidonkyyneleet on jonossa myös. :-)

Ohje: Roosa ruusu
Lanka: Vuorelman veto
Puikot: 3,0 mm
29.9.-1.10.2014

Samaisesta langasta jäi jälelle jonkun verran. Yhet tosi pienet jalat sai lämmikettä myös. :) Ohojeena vanha tuttu junasukka.

Ohje: Junasukat 40 s.
Lanka: Vuorelman veto 39 g.
Puikot: 3,0 mm
22.10.2014

Tässä tälle kerralle. Mukavia talavipäiviä teille kaikille. Ulokona täytyy saa nyt olla ja hiihtää, kun siihen on mahollisuus. Joten jos mua ei näy, oon varmaan hiihtämässä. 

Vuojen 2012 viimenen kyh: pojan slipoveri

Huoh, yli 2 kuukautta eellisestä postauksesta. Tämä syksy meni savuvahingon jäläkimainingeissa. On ollu sellanen syksy ettei mittään rajjaa. Ois teheny mieli blogata, mutta ei oo jaksanu eikä tienny oikein mitä ees sanos. Niinpä en sano asiasta tämän enempää, vaan siirryn neuleisiin. Viimeinki saan pakettiin vuojen 2012 kyhin. Mulla oli siis vain yks työ, joka ei valamistunu aikarajan puitteissa eli tämä slipoveri. 

Neulomista kesämökillä rantavahtina ollessa

Muistelin, että olin neulonut sliparista vain resorin, sellanen kuva mulla oli ravelryssa liivistä. Oli aika mieletön yllätys, ku kaivoin työn kevväällä esille, olinki neulonu 22 cm! Vautsi vau. Helepotti kummasti. Ajattelin, että kevätjuhuliin tämä on saatava valamiiks. Mustaa ossuutta puuttu vain 3 cm. Se oli äkkiä tehty. Sitte aloko haaste. En oo kirjoneuletta ennen neulonu onnistuneesti. Yrityksiä on ollu moniaki. Ne on kiristäny ja toinen väri on tullu liian tiukalle eli kokkeiluasteelle on jääneet. Päätin neuloa "koekappaleen". Jos ei onnistuisi, jättäsin kirjoneuleen suosiolla pois. Yllätyksekseni onnistuin aika hyvin. Kokkeilin eri tapoja: pitämällä toisen värin ns. päällä ja toisen alla koko ajan, alako lopputulos näyttää siltä, että uskalsin neuloa kuvion liiviin. 

Ohje: Novita kesä 2008
Lanka: Novita tennessee
Puikot: 3,0 ja 3,5 mm
25.7.2014

Eihän tuo täydellinen oo, enkä tiiä miten oikiaoppisesti kirjoneuletta neulotaan (saa valistaa jos joku haluaa), mutta ehkä uskallan kokkeilla uuestaan. Alaosan tein pyörönä (kuten aina jos mahollista). Yläosassa kirjoneuleen jäläkeen jou'uin säätämään kun alako eestaasneulominen. En meinannu saaha tasasta vaikka pienensin puikkokokoa, niinku olin aikasemmin parhaaks nähäny. Etupuolella hoksasin ottaa eri kokoset puikot oikialle ja nurjalle puolelle. Käsiala tasottu palijon. Tällä kertaa aattelin, etten pura kuten aina oon ylleensä teheny. Käsityönä tehty ja piste. Höyrytys tasotti enimpiä, mutta käsityön jäläki jäi näkyviin. Sitäkään en oo aikasemmin teheny neuleille, mutta jostaki oon joskus lukenu, että höyrytys aukasee kirjoneuleen kauniisti.

Kaunis salmiakkikuvio :)

Ajatus oli että saan tämän kevväällä valamiiks, olis ollu juhulia missä käyttää. Mutta hah hah vaan, liivistä jäi uupumaan hian resorit ja viimenen kierros kauluksen resorista. Loppukesästä vuokrasimme extempore mökin ja päätin ottaa projektin mukaan. Päätin, että nyt on tultava valamiiks, enkä neulo muuta. Kelit oli niin lämpimät, ettei muun ku puuvillan neulominen ois onnistunutkaan. Liivi tuli valamiiks vihhoin ja viimein! Langanpäättely, raivostuttava homma... Puuvillassa mulla on aina sellanen ongelma, että langat kuultaa läpi toiselle puolelle. Oon koittanu eri tapoja päättelyyn, mutta enpä oo sitä täydellistä vielä löytäny. (Vinkkejä otetaan vastaan tähänki asiaan.)  

Kauluksen resorin kans sääjin vähän, mutta ihan ok se on. Novitan mitat oli taas "vähän" pielessä :( slipari on kapia ja pitkä... Ehkä ois mulle parrein neuloa vaikka dropsin ohojeista, ku aina valittaa novitasta. ;) Lisäks lempilankani tennessee käyttäytyi huonosti ollen erittäin halakeilevaa. Summa summarum: valamis on ja hieno siittä tuli. Tykkään tykkään tykkään!!!! Kaikki vuojen 2012 kyhit on valamiina ja esitelty. Piste.

Slipari on saanu "ensi esityksensä" juhulissa ja sai palijon kehuja. En hoksannu kuvata sillon liiviä omistajansa päällä, joten nyt tällaset kuvat vain. Valamistuneita on muitakin, joten jospa postauksia tulis nyt taas tiuhempaan, jospa... 

Savun hälvettyä jäljelle jää savunhaju

Osaako joku sanoa miten savunhajun sais pois langoista? Ne on säilytetty muovipusseissa kaapissa, mutta nyt haisevat "pienen" onnettomuuden myötä savulle kaikki. En tiiä mitä tekis, kaikki roskiin, vai? Onneks lankoja ei oo enempää, jotain 20kg kuitenki.            

Roskiin???

 Tämä on kirjoitettu kännykällä, enkä osa säätää tällä mitään. Toivottavasti näkymä on ok. Kiitos kommenteista wollmeisesukkiin. ♥

Ekat sukat wollmeisesta

Ekat sukat siittä niiiiin palijon kehutusta wollmeisesta. Oon seurannu katteellisena sivusta ku muut hamstraa wollmeisea. Ite en ossaa (onneks) tilata ulukomaisista nettikaupoista. Ravelryn wollmeisehöperöitten ryhymässä oon ollu pari kertaa riittävän nopia ku on myyty mun silimää miellyttäviä lankoja. Yli kaks vuotta sai tämäki lanka silti olla kaapissa ennen ku pääsi puikoille. Nooo, onhan tuo tosi kauniin väristä lankaa, mutta neulonta ei ainakaan ollu kovin riemullista. Knit pron puikoilla sain langan halakeilemaan yhtenään. Tosi kiva neuloa kierrettyjä silimukoita halakeilevalla langalla. :( Meinas vallan hermot mennä. Ehkä mulla oli vääränlaiset puikot?? Lisäks langassa oli tosi palijon yksittäisiä säikeitä, jotka "lörpötti". Yhen yhtään solomua ei ollu koko vyyhissä, mikä oli ehoton plussa.

Ohje: Moda 3/2004, malli 29
Lanka: Wollmeise Twin Resi
Puikot: 3,0 mm
3.9.2014

Alotin näitä sukkia joskus kevväällä, en ees muista millon. Sitte ne unohtu kaapin perälle. Syksyn alakaessa kolistella nurkkia, teki mieli neuloa taas. Kahtelin erilaisia sukkamalleja, ei perussukkaa nyt kiitos. Mietin ja sellailin kirjoja, nettiä. Viimein muistin alottamani sukat ja sukkien malli näytti yhä silimään mukavalta. Siispä jatkoin niitä ja nopiaa tuli tulosta.

Kerranki opin palamikkokaavion ulukoa, sillä kaaviossa oli vain 6 kerrosta. Se on ollu mulle jostain syystä ihan käsittämättömän hankalaa. Noppeutti työtä kummasti. Tykkään langan värisävystä kovasti, vaikka sininen ei ookkaan suosikkini. Nämä on jotenki rauhottavat. Tykkään tykkään. Ihan orjallisesti en ohojetta noudattanu. Oon oppinu muokkaamaan sukat ommaan koipeeni sopivaks. Esimerkiks ennen kantapäätä ois pitäny kaventaa silimukoita. Noh, jos oisin niin teheny ois tullu liian tiukat nilikasta. En oo mikkään paksunilikka, mutta tiukka käsialani tekkee sen että jou'un neuloa omien "nuottien" mukkaan. ;)

Hyrisen tyytyväisyyttä. Sukat miellyttää erityisen palijon. Palamikot on vaan niin mun juttu. Tuota sinistä aluetta ihimettelen. Se tuli molempiin sukkiin ja samalle kohallekki suunnilleen. En tiiä mikä kumma sen sai aikaan. Mutta eipä tuo liikaa häirihte. Ehkä neulon wollmeiseä toistekki, jos saan ostettua lankaa joltain. Ei tää silti mikskään ykköslangaks noussu kyllä. Ehken mä vaan ymmärrä, miks wollmeiset on niin erityisen hyviä. ;) Kertokaa te muut mulle. :)

Kiitos kommenteista edellisiin postauksiin. Junasukkien lähetysosotetta saa edelleen kysyä sähköpostilla, muistan sen siten lähettääkki ehkä. ;) Tervetuloa myös uuet lukijat. Aina välillä huomaa, et ai, tännekki on joku uusi löytäny tiensä. Tervetuloa joukkoon, toivottavasti viihytte.

Loppuun ihana kettuneiti, jonka voitin Suden blogin arvonnasta. Suuret Kiitos Sude!!! :) Ihastelen aina Suden taidolla virkkaamia apinoita ja kettuja, mitä kaikkea Sude on tehenykkään. Kun tämä arvonta tuli, toivoin niin kovasti voittavani. Ylleensä ei arpaonni oo mulle suosiollinen, mutta tällä kertaa oli! Aivan huippua. Tuo on kyllä niin ihastuttava. Käykääpä muutkin kurkkaamassa Suden töitä.