tiistai 12. elokuuta 2014

Messuilla ;)

Huhtikuussa oli Jyväskylässä käsityömessut. Kävin niillä äitini kans. Budjetti oli tiukka. Lisäks oon koittanu välttää turhaa lankojen hamstrausta, koska aikaa neulomiselle on vähän. Ostin vain yhen ainoan lankavyyhin Puffalan lankaa. Tuosta teen jotaki itelleni, niin aattelen. Nähtäväks jää. 

Violetti Puffala

Toisilla messuilla, nimittäin asuntomessuilla kävin viime lauantaina, koskapa olivat myös tuossa niin lähellä. Palijon ihania sisustusideoita oli tehty käsitöinä. Aattelin ilahuttaa niillä teitä. Mitäs te aioitte neuloa tänä syksynä? Mä teen ainaki sukkia. :D

Ihana neulottu tyyny ja peitto

Tää ois magee :)

Lapsille virkattuja pehmoja

Kiva idea

Kauniit puupöydät

Pitänee palata vielä viime kerran tekstiin. Tarkentaa asioita, teksti oli ehken turhan palijon väärinkäsityksiä jättävä. Tietenkään blogien ei piäkkään olla samanlaisia. En häpiä bloggaajien joukossa, mutta muille ihimisille esim. ystäville en kehtaa tunnustaa bloggaavani. Mulla on huono itsetunto ja pelekään joutuvani heiän silimissä naurunalaseks. Joku aattelee nyt, että ei tuollaset oo kunnon ystäviä, mutta ongelmahan on mulla, ei niillä ystävillä. :) Joskus sillon alakuaikoina en kertonu ees miehelleni, että bloggaan. Tämä on täysin totta. Sitte hän alako ihimettelemään miks yks ja tietty blogiosote ilimaantuu syöteriville aina ja kävi kurkkaamassa. Siinähän se tottuus selevis. Hän kerto asiasta muutamille sukulaisilleen ja sen jäläkeen mua on oikiastaan ärsyttäny koko asia. Multa meni "vappaus" bloggaamiseen. Oma äitini ja sisarukseni tietävät blogistani, eikä siinä oo mittään ongelmaa. Nää on näitä mun päänsisäsiä ongelmia. ;) Mulle soppii näin, että bloggaan aika anonyyminä, enkä koe tarvetta kertoa tuttuille tästä harrastuksesta. Tässä siis tarkennusta eelliseen tekstiin. Keskustelu asiasta saa jatkua, jos on jatkuakseen. :) Kiitos kaikista asiaan liittyvistä kommenteista.

PS: Poppeli on auki ennää tämän viikon perjantaihin asti klo 12-17!!! Kipinkapin sinne. Mäkään en oo vielä käyny. Kaikki -50% alessa.

12 kommenttia:

  1. Löysin tänään blogisi ja kävin yhdeltä istumalta läpi sitä aika muhevasti. Täytyy sanoa että tykkään todella paljon, blogisi on rehti ja rento. Raikas myös. :) Toivon että jatkat samaan tapaan, sillä täällä viihtyy erinomaisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoista, ihan tässä tullee niin mahtavan hyvälle mielelle, että meinaa vallan hyristyttää. Tulen vastavierailulle blogiisi. :)

      Poista
  2. Ihanaa lankaa olet ostanut! :) Käsityönä tehdyt sisustusjutut on myös kivoja, mutta kyllä niitä sukkia on silti vaan mukavampi tehdä. ;)

    Mua hieman harmittaa, että aikoinaan aloin blogata omalla nimelläni ja kasvoillani, ja myös kerroin blogistani joillekin läheisille. Tiedän joidenkin käyvän lukemassa blogiani ihan vain siksi, että tietävät sen olevan mun blogi, ikään kuin saisivat sieltä tietää jotain kuulumisiani, vaikka se on käsityöblogi. Ja sitten monella on sellainen käsitys, etten tee muuta kuin käsitöitä, koska kirjoitan blogissani vain käsitöistä. Oikeasti käsityöt eivät ole edes "ykkösharrastukseni", muusta elämästä puhumattakaan. Tulee myös kiusallinen olo, kun joku puolituttu (työkaveri, kotikylän kaupan kassa, kaverin äiti tms.) kertoo tavatessamme, että hän lukee blogiani. Tokihan netti sisältöineen on koko maailmalle avoin, mutta paljon mukavampaa olisi, jos blogiani lukisivat vain ns. tuntemattomat ihmiset, koska kuitenkin blogiin tulee suodatettua vain tietty osa ajatuksistani, blogiminä ei ole kokominä. Tässä hiljattain myös kävi niin, että eräässä pitkään seuraamassani blogissa oli kuva jostain valmistuneesta neuleesta tekijänsä päällä, ja vaikkei kuvasta kasvoja nähnytkään, tunnistin tuon blogin kirjoittajan erääksi tutukseni, ja kun vanhoista teksteistä aloin tarkistella asiaa, niin sieltähän löytyi yhtäläisyyksiä tähän tuttuuni (esim. viitteitä lapsiin ja asuinpaikkaan). Suhtautumiseni tähän blogiin muuttui heti, kun bloggaajasta tulikin tuttu, olisin kyllä mieluummin halunnut jatkaa anonyymin blogin lukemista.

    Olet tehnyt kyllä hyvän ratkaisun, kun bloggaat suhteellisen anonyymina, itsekin päätyisin samaan, jos olisin nyt blogia perustamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari. Aina välillä oon pohtinu, pitäskö mun vaihtaa oma nimi tuohon ja rueta kertomaan enemmän elämästäni, mutta kuitenkaan en oo sitä teheny. Tämä sun kommentti vahavistaa sen, että on parempi että jatkan vanhalla linjalla "anonyyminä". Kiva kun kerroit kokemuksiasi, mitä nimellä bloggaaminen on sulle tuonu etteen. Enpä osannu tuota aatella, että lähikaupan kassaneitiki vois kommentoia lukevansa blogia, jos mut tunnistais.... Hmmmm. Tämä oli tosi hyvä kommentti. Kiitos!!!!!

      Poista
  3. Huvittuneena luin, miten samallaiset ajatukset ku mulla alottaessani bloggaamista. En kertonut kenellekään aluksi. Nyt jo monet tietää ja tiiän, että seuraavat, mutta eivät kommentoi. Se vähä häirihtee vapaasti kirjottamista, mutta en silti salasanan taaksekaan halua laittaa.
    En oo oikeen joutanu blogeja selaileen viimeaikoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Mummo! Näinhän se on, kiirettä pittää ite kullakin. Mukavaa syksyä!

      Poista
  4. samanlaiset aatokset ne on mullaki aina pyöriny ja pyörii edelleen,mutt ko tää kirjottaminen on ainaki mulle semmonen henkireikäki,ni blogataa sitte...jatka samaan malliin,sun blogias on nii kiva lukkee ku siihen tullee se oma sävysä,just tolla murteella jne...kyll sää ymmärrät ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Antaa ajatusten pyöriä, eikö Suvi? ;)

      Poista
  5. Ihan samalla systeemillä alottelin minäki, en kertoillu kellekkään, toki omaväki tiesi ja siksiki pitää "pikkusen" suodattaa. Ja kuten yks tuossa kirjotti niin blogiminä ei oo kokominä, eihän sinne koko elämää aukasta. Mielenkiintosinta on että ihan vieraat sitä lukevat.
    Minäkään en oo täysin tasapainossa sen kans mitä sinne aina skriivailisin, tuntuu että välillä menee ihan hehkuttamiseen ku nyt oon tehny tätä ja nyttuota.
    toisaalta se on mulle päiväkirjarunko siitä mitä oon saanu aikaseksi ja myöhemmin niihin voi olla mukava palata. Jatkahan samalla mallilla, minä ainaki innokkaana lueskelen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Kaisa. Eikös se ollu niin että jokkainen blogi on tekijänsä/kirjottajansa olonen ja näkönen, joten näillä mennään. Ei pysy elämä tylsänä ku on vaihtelua. ;)

      Poista
  6. Miekään en oo tutuille blogiani mainostanu ja jättänyt myös naamakirjassa blogipäivitysten jakamisen omalla seinällä kokonaan pimentoon. Vierastan ajatusta, että Fb-kavereiden kautta blogiini eksyisi stalkkailemaan kasa tuttuja ihmisiä ihan vaan sen takia, että se oon minä, joka sitä kirjottelee. Blogini sisällöllä tuskin olisi heille paljon annettavaa, sillä yleensä kertoilen ja kuvailen pelkästään valmistuneista käsitöistä jne., ja tiedän, että sen takia minua jopa vähän pidetään tietynlaisena outolintuna - onhan se nyt kummallista, jos 30v nuor' naisimmeinen kuluttaa aikaansa neuloen! :D

    Muuten oon ottanu blogissani aika vappaan tyylin, esiinnyn kuvissa ihan naamani kanssa ja profiilissakin paljastan sen verran laajasti asioita, että kyllä minut ihan senkin perusteella vois joku tuttu helposti tunnistaa, mikäli sattuis jotain kautta blogiini eksymään (ja onhan niitä varmaan jo eksynytkin, eivät vaan kommentoi. Internetin ihmeellinen maailma kun tuppaa olemaan aika pieni, on tullut huomattua..) Tiedostan ottaneeni siis ihan tietoisen riskin! Uusien samanhenkisten ihmisten löytäminen ei sit kuitenkaan harmita yhtään :) Mut bloggaspa sitten anonyymina tai ei, pääasia että löytää itelleen sen tyylin, jost tykkää.

    Ihan niin kuin tässä aiemmin joku on jo maininnutkin, niin päällimmäinen tarkoitus miunkin blogillani on toimia päiväkirjamaisena muistiona tekemistäni käsitöistä ja jos ne ei satu kiinnostamaan, niin eipä sieltä pahemmin muita salaisuuksia saa utsittua! :D Blogiminäni on tosiaan vaan pieni raapaisu kokonaisuudesta.

    VastaaPoista
  7. Kiitos kommentistasi. Näinhän se mennee, kukin niin ku parhaaks näkkee. :)

    VastaaPoista

Kiitos ku jaksoit jättää viestin. Se piristää kummasti.