Neulominen on mulle terapiaa. Joskus niitä "terapiaistuntoja" tarvitaan hieman enemmän. Viime aikoina elämä on näyttäny nurjaa puoltaan. Tämän viikon alotus oli sellanen, että "terapialle" tuli tarvetta ja usiammalle istunnolle heti peräjäläkeen. Ei muuta ku lankakaappia kaivamaan. Unisukat itelle on oottanu jo ihan riittävän monta vuotta. Lanka niihin on ollu kohta 4v kaapissa. Ne puikoille siis. Koska on liikaa ihania ohojeita, ois synti ja häpiä tehä ihan perussukat. No ei se oo synti, eikä vielä häpiäkään, kyllä te sen tiiätte. Miks mä itekki muuten niitä alavariinsa tekisin? Perussukkia siis. Paraphernaliat on oottanu myös ihan riittävän kauan. Siinä hyvä ja sopiva malli. Aamupäivällä kerin langan ja illalla tilanne oli tämä:
Tässä välissä tein kyllä ihan "hommiaki". Laitoin ruokaa, imuroin, ruokin lapsia usiampaan otteeseen, keräilin leluja, tiskasin jne., etten "vain istunu ja tikannu". (Taas se laiska töitään luettelee...) Terapialle on tarvetta edelleen... Katotaan mihin työ edistyy tänään tai lähipäivien aikana.
Ps. En jaksa vielä vastata eellisen postauksen kommentteihin. Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista viesteistä.
