Terapiasukat on edistyny kiivasta tahtia, vaikka eilen oli päivä, jossa oli toimintaa ihan riittävästi. Päivällä kerittiin tyttären kans toinen vyyhti tuota ihanaista lankaa. On se kumma miten keriminen suju tytön kans ku vettä vaan. Annoin ohojeet yhen kerran ja se riitti. (Jotain ilosta sentään.) Taitaa olla tytöllä käsityöt verissä. Kovasti hän virkkailee sormivirkkausta. :)
 |
| Miks tuo toinen palamikko on noin reunassa... pitäs olla kyllä peilikuvat toisistaan... |
Molemmat sukat on samassa pisteessä. Seuraavaks pitäs alottaa kantalappujen neulominen. Taitaa tahti hiastua nyt. Terapiaa tarvitaan. Huokaus sentään, ku tuntuu niin kurjalta kaikki. Kaikki tökkii ja maalima tuntuu perin kurjalta paikalta. Lapset hakkee huomiota, koska näkevät, että äiti on hermona ja väsyny. Sittepä hermostuttaa entistä enemmän tämäki: mitä mä tääläki roikun, hus, pois siittä konneelta! On tää niin sekavaa.... Ei kait siinä, hetki kerrallaan etteenpäin, niinku mummo lumessa. Terapointi-istunnot jatkuu...
