perjantai 18. kesäkuuta 2010

Neulojan masennus

Mummo oli kaivannu (mukava!), joten sain raahustettua ihteni konneen äärelle. Mua ottaa pannuun ja aika raskaasti. Oon suunnitellu siirtyväni uuteen lajjiin, kuten virkkaukseen tai ompelukonneella surrailuun. Kuulostaako vakavalta? Sitä se on. Ai mikskö? Kiinnostaisko teitä? Haluaisitteko lohuttaa rypevää neulojaa? Oisin sen tarpeessa. Moni vakilukija varmaan muistaa, miten tässä blogissa on valamistunu vähän enemmän epäonnistuneita teoksia viime syksyn jäläkeen. En tiiä missä oikeen vika piilee.

Muistaako joku tämän pöllötakin, jossa oli mm. liian iso kaulus?

Tässä se on kaiken pahan alaku ja juuri. Sain sillon kommentteja, ettei kannata purkaa. Kuka usko, mä en ainakaan ja kärsin sen seurauksia nyt kovimman kautta. Menin siis ja purin tähän pisteeseen.

Sitte alako neulominen, tiuhaan sovittaminen, neulominen ja tiuhaan sovittaminen. Hyvin piti mennä, eikö? Mitäkö tein väärin? Hihat istuu nyt hyvin,

hyvä juttu, mutta jotaki unohtu. Tunnustan. Oon tyhymä, t-y-h-y-m-ä!!! En hoksannu, että jos kaarrokkeen ja hiojen pittuus kasvaa muutaman sentin se vaikuttaa myös "alaspäin". Unohin kahtoa miten pöllöparkojen käy. Nyt ne on aivan liian alhaalla (muutaman sentin). Mä en ala. Mä en tajua mistään mittään. Mä vaan luulen ossaavani jotaki. Nyt se on todistettu taas kerran. En ossaa ja piste. Mikä pahinta samos vennyy... Yhyy yhyyy. :(

Maailma on murjonu kyllä liianki kans. Mulle iski tuon pöllöjen "tipahtamisen" jäläkeen varsinainen meganeuleblääh. Siis ihan totaalinen. En kahtonukkaan neuleita, puikkoja, lankoja, lehtiä, BLOGEJA tms. aiheeseen liittyvää kolomeen viikkoon, siis yli 21 päivään. Pitkä aika mulle. Kerran aattelin kurkata paria blogia ja ihan pikkusen alako kiinnostaa, aivan vähän vaan. Piiaan muistin taas, etten mä ossaa neuloa. Meni päiviä ja sitte kaivoin yhet langat kaapista. Jos mä jotaki ossaisin. Ossaisinko mä? Aina oikeaa! Sen verran mä vielä ossaan. Ja virkata. Juu. Mä o-s-s-a-a-n virkata! Ainaki ketjusilimukaa, kiinteääsilimukkaa ja piilosilimukkaa, onhan seki jotaki. Nuista langoista piti tulla jotaki aivan muuta, nimittäin neuletakki vauvalle, mutta ku mä en ossaa. Alotinki ja huomasin heti, että lanka nyppyynty tosi äkkiä. Olin teheny molemmat hiansuut ja purkuun meni. Eli Tinttamari kiitos langoista, mutta tällanen pikkupeitto (turvakaukaloon sopiva) niistä nyt tuli. *Huokaa syvvään* Kaiken huipuks mulla on kesäflunssa. Nii-in, kuumettaki oli. (Tuo yks kuva meni ylösalasin, mutta olokoon.)


Ohje: Novita kevät 2010, mallinro 85
Lanka: Pehmovauva 200g
Puikot: 5 mm
Muuta: Kukka virkattu oman pään mukkaan Novita bambusta 3 mm koukulla
Koko: n. 57 x 57 cm

Tämmöstä tää mun elämä on ollu viimesen kuukauen. Aika masentavaa. 30:sen elämä oli ihanaa hetken ja sitte lyötiin kanvaasiin. Synttärit oli huomioitu raverlynki puolella, olin ihan että TÄH? Mukava ku muistitte ja onnittelitte. Kiitos ihan jokkaiselle yhessä ja erikseen. Kyllä mä vielä nousen tästä. Nyt vietän kessää, lommaa ja neulon, jos jaksan ja ossaan ja silleen. Bloggaan sitte ku on jotaki valamista. :D

Kai tää valitusvirsi riittäis jo ja ois aika terästäytyä. Huomasin vaan että on joo neulominen turhan tärkiää mulle, ku se noin saa masentumaan ku ei ossaa. Tsempatkaa mua, please.

18 kommenttia:

  1. Peitto on suloinen :) Kyllä se siitä, eteenpäin sanoi mummo lumessa!

    VastaaPoista
  2. Älähän nyt! Ajatellaan,että ne pöllöt istuvat siellä alaoksilla!(Meilläpä istui pöllön poikanen muinoin pirtin lattialla.)Ihanan omapäisiä nuo sinun "neulepöllösi",istuvat missä haluavat(tai sinä haluat).
    Minä tykkään, että neuleiden pitää ollakin persoonallisia. Ne pienet kauneusvirheet kuuluvat asiaan. Tunnustan kyllä,että ne kaikkein ns. persoonallisimmat tekeleeni olen tunkenut syvälle komeron uumeniin(ja siellä pysyvät!).
    Annahan sen virkkuukoukun heilua kesän ajan. Tietty lomaa sille koukullekin pitää antaa. Ja syksyllä jo varmasti ne puikotkin haluaa "heilutusta".
    Tsemppausterveiset ja mukavaa kesää sinulle ja perheellesi:o)

    VastaaPoista
  3. Elähän ny, ei kai se haittaa vaikka pöllöt alas jäikin. Ja jos sua kamalasti se häiritsee niin ota ja pura sen verran. Tiedän että epäonnistuminen ja jatkuva purkaminen ressaa mutta kyllä se siitä. Sinä vielä selätät sen näppärillä näpeilläsi!

    Kivan peiton olet saanut tehtyä!

    Välillä on hyvä tehdä iisimpää ja sitten tarttua takaisin haasteellisempaan. Selätä se pöllötakki!

    VastaaPoista
  4. Halauksia roppakaupalla ystäväiseni:)Enemmänhän sää osaat neuloa ku minä,jolta ei synny ku tilkkuja vaan(jos niitäkään)Jos et noista virheistä mainitsis mitään,en niitä hoksaisikaan...kaikki ovat mulle yhtä kauniita,oli niissä virheitä tai sitte ei:)
    tsemppiä,tuo virkattu peitto on aivan ihana,todella upea!
    oikein aurinkoista,ja ihanaa kesää sulle,keskity suosiolla välillä muihin asioihin,siellä ne neule ym työt oottaa sitte joskus...elä niistä murehi.
    Halataan ku tavataan<3<3<3

    VastaaPoista
  5. Annapas kesän ja loman tehdä tehtävänsä, kuuntele linnunlaulua ja liota varpaita vedessä ja unohda hetkeksi koko neulominen... Ja kuinka ollakaan, eräänä kauniina päivänä innostut ja onnistut. Ihan oikeasti! :)

    VastaaPoista
  6. No, voi sun kanssas... ;) ai, et ossaa neuloa vai??
    Anna niitten pöllöjen istua sielä alaoksalla.. päätät että ne kuuluu siihen ja on tarkotettu just siihen mihin ne tuli..üü
    Löytyy niitä kuule täältäki semmosia töitä, jotka on viittä tai kymmentä vaille valmiita, mutta ku niissä on joku vika.. ja ne vaan ihan kiltisti oottaa jossain laatikossa, että tuleekohan niitten vuoro joskus valmistua...
    Nauti kesästä, äläkä ressaa neulomisilla.
    Nähdäänkö me treffeillä la 3.7. klo 14... olis mukava! :)

    VastaaPoista
  7. Tsemppiä tsemppiä! Mullon menny pitkään pelkkiä sukkia kutoessa, että mietin osaanko tehrä ees mitään muuta enää :)

    VastaaPoista
  8. Kyllä sää ossaat! :) Peitto on ainakin ihana!

    VastaaPoista
  9. Hyvin osaat neuloa ja nopeaan tahtiin! Mulla menee viikkotolkulla pienessä villapaidassakin.
    Joskus ompelijastakin tuntuu että kaikki menee pieleen ja into lopahtaa. Sillon on vaan paras pitää taukoa ja tehä jotain ihan muuta. Kyllä se oikea vaihde sieltä taas löytyy ja hommat jatkuu! Virkkaus on juuri sopivaa "välityötä" ja sitäpaitsi mainiota kesäkäsityötä kun sitä voi tehä ulkona auringonpaisteessa!

    VastaaPoista
  10. Ei se aina kulje, täälläpäin pruukataan sanoa.
    On ollut ihan samanmoisia ajatuksia jo pidemmän aikaa. Millon tulee suurta, millon pientä. Enimmäkseen purkamisen kautta kaikki täytyy tehdä, niin neuleet kuin ompeluksetkin.
    Tämäkin viimeinen kirjovillatakki, jota tein hartaasti ja uskoen alun mallikappaleeseen, että ympärysmitta riittää. Eipä mahtunut edestä kiinni. En viitsinyt kertoa kellekään, että kuvassa mallina on tyttöni, jolle sopi, mutta hän ei tykkää niin iloisenkirjavasta. Myyn pois, jos joku ostaa.
    Auttoiko yhtään? Että et ole ainoa, jolla välillä ei onnistu mikään.
    Mukavaa Juhannusta!

    VastaaPoista
  11. Elä sano mittää ossaamisesta. Kahtelin sinun töitäs nehän on hienoja. Kyllä se siittä iloksi muuttuu. Ruppeet kahteleen uusia malleja nii kyllä se masiski helepottaa. Ja puikot ruppee kilkattamaan :D

    VastaaPoista
  12. Sinä osaat, sinä pystyt... sillain sanottiin aina yhdel pikkujätkälle partiossa kun se hoki, että emmä osaa, emmä pysty. Ja kyllä hän pysty ja osas, jotain epävarmuutta vaan tais olla välillä. Sinun pöllöt on minusta just sopivalla korkeudella, eihän ne pöllöt nyt muutenkaan aina niin korkealla ole, ne on ne kotkat kun siellä korkealla tähyää. Koetahan nyt selättää se neulemasis, kun oot kuitenkin niin näppärä käsistäs, että sun kättes töitä jäädään muuten kaipailemaan. :)

    VastaaPoista
  13. Olipa mukava nähä ja jutella ihan "kunnolla" ;)

    VastaaPoista
  14. Oli tosiaan kivaa tavata. Ja älä yhtään masennu noista enemmän tai vähemmän pieleen menneistä töistä, siis sun omasta mielestä pieleen menneistä. Sano vaan että ne pöllöt kuuluu olla just siinä.Ja on kai tässä nyt yhen kesän osalta jo neulottukin, niin että voi lopun kesää vetää lonkkaa ja unohtaa puikot ja koukut vähäksi aikaa ( siis vain vähäksi). Aletaan syksymmällä uuvella innolla ja antaa nyt aatosten lentää ja kehitellään uusia ideoita mitä sitä taas vois neuloa, ommella tai virkata. Se on joutilaisuus kaiken luovuuden lähde. :):)

    VastaaPoista
  15. Joo se mun tyttäreni ja poikanikin perheineen asuvat sielläpäin. Varmaan olette tavanneetkin jossain...

    VastaaPoista
  16. No voi sentään. Mun mielestä sä olit luova, kun laitoit ne pöllöt vähän eri kohtaan ku muut. Näyttää kivalta ja eiks oo oikeastaan hyvä, että Samos venyy, kun muksut kumminkin kasvaa niin nopeesti, että neuleet aina jää liian pieniksi ;).

    Kyl se siitä :)! Pieni tauko tekee joskus vallan hyvää. Ja mun mielestä ison perheen (jossa viel pikkuvauvakin) äideillä on aivotoiminnassa joka tapauksessa mustia aukkoja jotka menee aikanaan ohi, kun malttaa odottaa. Ei sitä millään pysty aina 100-prosenttiseen suoritukseen :D.

    VastaaPoista
  17. Juu, kiva oli nähdä, että tietää kenelle puhuu :) Älä suotta masennu, ite olisin tyytyväinen, kun saisin jonkun neuleen valmiiksi.. Taas ostettii tytön kans kassillinen lankoja halvalla, kun kuvittelen taas niin paljon ittestäni, että muka saan jottain tehtyä niistä ;DD No, ainakin yritän aloittaa jotain, onpahan taas lisää keskeneräisiä töitä sitten...

    VastaaPoista
  18. Hei, vastavierailulle piipahdin.

    Tiätsä, mä ruukaan kutoa yhet sukat talvessa; kutominenhan on tosi mukavaa hommaa :) No nyt otin sitte meiän Norjan reissulle kudelmani mukaan. Eka sukan sain valmiiksi ja hoksasin, et taitaa olla meiän pojille ihan liian pieni... No tokaa aloin tekeen sit isompana, mut kohta tiputin yhen puikon enkä enää koko reissun aikana löytänyt sitä :D

    Että semmosta se elämä on! Väliin vähän koettelee, mut niinhän se menee, miten tarkoitettu on.

    VastaaPoista

Kiitos ku jaksoit jättää viestin. Se piristää kummasti.