sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Hyvvää mieltä ehtimässä? ;)

Mukavaa aprillipäivän iltaa ja palamusunnuntaita. En aio aprillata teitä ennää, eläkää pelätkö. Tämä postaus käsittelee hyvvää mieltä tuovia asioita ja on aika pitkä... Joten jos tuntuu siltä, että haluat skipata tän tekstin, niin son moro, mutta harkitsepa vielä kannattaako skipata? ;) 

Sain Nillalta haasteen, jossa sanotaan näin: "Listaa asioita, jotka tuovat hyvää mieltä. Ihan sekalaisessa järjestyksessä. Haasteeseen kuuluu jakaa vähintään kymmenen hyvän mielen asiaa (jos saa haasteen uudelleen, niin ainakin viisi lisää). Anna eteenpäin viidelle bloggaajalle. Kerro heille, että ovat saaneet haasteen, sekä mainitse haasteen antaja postauksessasi (linkitä, jos hänen bloginsa on julkinen)." Ylleensä mä skippaan nää haasteet, mutta tän päätin ottaa vastaan. 

Luonto: Oon vasta viime aikoina huomannu miten iso voimavara luonto voi olla. Oon kaivannu ens kertaa elämässäni kiikareita, jotta voisin tarkkailla muuttolintuja ja muuta luonnon elämää. Takapihaltamme pääsee suoraan ns. luontopolulle, mutta en oo sitä liikaa kuluttanu. Metässä on rauhallista, tyyntä ja hilijasta. Sielä mieli leppää ja akut lattautuu. Mikäs sen mukavampaa ku istua nuotiolla luonnon helemassa tai patikoia pitkin mehtiä.

Neulominen: Neulomista oon harrastanu aktiivisesti noin 12 vuotta, enkä mistään hinnasta antais sitä pois. Se tunne, kun saa viimein jonku työn valamiiks, mahollisesti monen purkamisen jäläkeen. Tai kun laps pyytää uutta pipoa, lapasia ym. ettei muilla ei oo ihan samanlaista. Kyllähän tuollaseen pyyntöön on pakko vastata. Eikö? Neulomiseen liittyy lähheisesti langat, se on suuri osa neulomisnautintoa, kuten myös hyvät neulontavälineet.

Oma rauha: Asumme kaupungissa. Kotimme on omakotitaloalueella, jossa on naapureita vieri vieressä kuin sillit purkissa. Enpä voi sanoa nauttivani tällasesta asumisesta. Haluaisin asua "korvessa", jossa ommaa rauhaa ei tarvi hakia muualta. Ei tarvis välittää siittä minkälaisissa kamppeissa kulukee jne. Täälä on aina pakko laittaa "ykköset" päälle vaikka menis vain kauppaan. No ei oo pakko, mutta tuntuu että katotaan kieroon, jos meet collegehousuissa asioille. Oma rauha löytyy metästä ja maalta. Oma rauha on nautinto, josta tällä hetkellä lähinnä vain haaveilen.

Laulaminen/musiikki: Alotin lauluharrastuksen noin 2v sitte ja se on sellanen asia, josta piän tällä hetkellä kiinni kynsin ja hampain. On mahtava huomata, että vanhempanakin oppii. Onnistuminen tuo kokonaisvaltasen hyvän olon. Musiikilla on aina ollu iso merkitys elämässäni.

Perhe ja mies: Suurperheellisenä olis yllätys jos tämä asia ei tästä listasta löytyis. Mulla on maailman paras aviomies. Myötä ja vastamäessä tahon rakastaa vain häntä! Elämä suuren lapskatraan kans ei oo aina ruusuilla tanssimista, vaan tuntuu että päivät mennee erotuomarina sääntöviidakkossa taistellen. "Tuo teki sitä, tuo teki tätä, äiti tuo kiusaa" jne. Iso perhe tuo haasteensa, eikä kalliita ulukomaanmatkoja oo vara tehä, mutta en valita. Kesäsin tehhään ylleensä 1-2 kotimaan reissua ja retkiä sekä osalla porukalla käyään huvipuistoissa jne. Halavimmat reissut ja retket on ollu lasten mielestä niitä parhaimpia.

Ystävyys: En kuulu niihin ihimisiin, joilla on ystäviä joka oksalla. Mulla on vain muutama ystävä, mutta ne on sitäki arvokkaampia. En oo erakko, mutten kaipaa ympärilleni valtavaa ihmismassaa ja viihyn yksiksenikin. 

Kotieläimet: Meillä on koira ja 2 kattenmiauskista eli kissaa. :) Niistä on työtä ja ovat ns. ylimääräsiä lapsia tässä meiän "pienessä" perheessä. On ne silti hellyttäviä. Pakko niitä on paijata ja silitellä mennen tullen. Lapset ne vasta niistä nauttivatkin!

Sisko: Mulla on (myös) maailman paras sisko! Sisaruksia on usiampiaki, mutta yhen kans puhutaan kaikki asiat maan ja taivaan välillä. Joskus on otettu yhteen, mutta kärhämät on selevitetty ja jatkettu entistä tiiviimmin yhessä. Tällainen sisko pittäis jokkaisella ihimisellä olla.
  
Oma aika: Tää mennee osittain yhteen tuon oman rauhan ja laulamisen kans. Ku mulla on ommaa aikaa käyn laulutunnilla tai oon yksin. En kiertele kaupoilla tai missään ihimisvilinässä, ennemminki mua ahistaa sellanen. Meen lenkille yksin ja nautin siittä, ettei mun tarvi jakkaa ihtiäni kenenkään muun kanssa juuri sillon.

Terveys: Sen arvon huomaa vasta kun sen menettää. Itellä on ollu ongelmia ja sen myötä on huomannu, miten kiitolllinen hyvästä terveyestä saa ja pittää olla. Kun on terveenä, se tuo hyvvää mieltä! 

Laitetaanpa haastetta seuraaville: 
Jos että jaksa vastailla ni jättäkää välliin. Jos joku muu haluaa tän viiä, niin vinkatkaa, käyn kurkkaamassa. :) Tällanen postaus tällä kertaa. Toivottavasti jaksoitta lukia loppuun asti. Mukavaa huhtikuuta teille kaikille! Kiitos vielä kommenteista. Oli hienoa huomata, että perussukkien ystäviä on monia. Kommentit piristää kummasti tätä bloggausarkea.

12 kommenttia:

  1. Kiitos! Vastailen kun ehdin... =)

    VastaaPoista
  2. Mukavia ajatuksia, niitä oli kiva lukea. Olen monessa kohdassa samaa mieltä, varsinkin tuosta ihmissuhteisiin ja omaan rauhaan liittyvistä jutuista. Minä kyllä pärjään ihmisten kanssa, ja työkseni kohtaan satoja ihmisiä viikossa, välillä ihan valtaviakin massoja kerrallaan, mutta ehkä juuri siksi haluan vapaa-aikana olla aika lailla omassa rauhassa.

    Kivointa oli kuitenkin lukea, että olet aikuisiällä löytänyt lauluharrastuksen! :) Niin moni väittää, että ei osaa laulaa, kun ei ole syntymälahjanaan saanut lauluääntä, mutta laulaminen on harjoiteltavissa oleva taito siinä missä mikä tahansa muukin. Eikä siinä voi koskaan tulla valmiiksi, minultakin on moni kysynyt, että miksi käyn laulutunnilla, kun osaan jo laulaa. :) Kyllä siinä hommassakin nälkä kasvaa syödessä, eli oikeastaan innostuin laulun opiskelusta toden teolla siinä vaiheessa, kun olin jo opiskellut laulua aika pitkälle ja sain laulun c-tutkinnosta hyvää palautetta. Aika moni ammattilaulajakin käy laulutunneilla. Laulaessa oppii aika paljon omasta itsestään ja kropastaan, sitä pitäisi kaikkien ihmisten harrastaa. :) Eli hauskoja lauluhetkiä sinullekin, olet löytänyt hyvän harrastuksen! (eikä neulominenkaan ole yhtään huono harrastus ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tuo laulun aloittaminen oli monen vuojen haaveen tulos. Oon harrastanu musiikkia lapsena palijonki, mutta sitte perhe-elämä imas mukkaansa ja musiikki jäi. Viimein pari vuotta sitte aattelin että "nyt tai ei koskaan" ja alotin laulamisen. En oo katunu päivääkään.

      Poista
  3. Voi että olit hyviä asioita listannu. Mieki oon yksinäinen sielu ja nautin yksiolosta. Ikinä ei oo ahistanu ku porukka ympärllä vähenee vääjäämättä ja kohta ollaan ukkelin kanssa kahestaan. Toki perheen kanssakin on kivaa olla, kun on neljäkymmentä henkeä yhdellä koolla, aina välillä. Ja se oma rauha asua täällä korvessa. Eilen illalla kierreltiin hankia pitkin toista tuntia, eikä ristinsielua näkyny. Ymmärrän sinua, kun kaipaat pois ihimisten ilimoilta välillä. Ja ne käsityöt, etenkin neulominen. Ihanaakin ihanampaa. Joskus tuntuu, et liekö ne ulukomaan matkatkaan parempia ku se että saa istua ja neuloa ja kuunnella HYVÄÄ musiikkia. Laulaahan mie en osaa, mutta tyttäret laulaa senki eestä. MItä muuten aiot taikoa noista kauniin värisistä langoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniiden lankojen arvoitus seleviää seuraavassa postauksessa... ;)

      Poista
  4. Hyviä pointteja.. Katsotaanpa saako tehtyä..

    VastaaPoista
  5. Kiitos, ku muistit mua. :)
    Haen tän sitten kun jaksan miettiä hyviä asioita.üü
    Nyt ystävälle kirje ja sitten ulos ku on niin hyvä ilma. Aamulla -18 astetta ja nyt aurinko paistaa. :)

    VastaaPoista
  6. Kiitoksia!upeita sanoja ja ajatuksia,osin kuin omasta ajatus-maailmastani kirjoitettuja:)vastailen pyhien jäläkeen,arki pukkaa kiireenä päälle;)

    VastaaPoista
  7. Oi miten hauska postaus!
    Kuumeisesti mietin,että mihin suomen kolkkaan tuo murre mennee.
    Jotakin on niin tuttua pohjois-pohjanmaalta mistä itse olen kotoisin vanhasta Oulun Läänista, meniskö vielä ylemmäs vai sivulle..
    joskus on niin vaikea kohdistaa, jos on vähän "rajalta" :O)

    VastaaPoista
  8. Toisaalta murteessa on Pohjois-Savoakin? No, jokatapauksessa hauska postaus!

    VastaaPoista
  9. Ei sentään, kait se menee pohjanmaalle kuitenkin. En sano enää mitään.

    VastaaPoista
  10. Jottain on muuttunu, tarttunu kaupungista murteeseen, täälä kotinurkilla on mussiikkia eikä musiikkia, :) Mun pomo on lähtösin savosta ja se sannoo, ettei meilloo mittään murretta mukamas, kattia kans! Terveisin Näpin mutsi

    VastaaPoista

Kiitos ku jaksoit jättää viestin. Se piristää kummasti.