maanantai 22. helmikuuta 2010

Voittajat

Nonni, arvontaan ei voi ennää osallistua. Arvoin äskön voittajat, kyllä kaksi kipaletta, sillä joku ihimeen hellämielisyyspuuska iski. Onnelliset voittajat on siis Artesanity ja Tess . Jättäkää osotetietonne mailiin napinneuleet@suomi24.fi ni saan voitot postiin.

Pallaan vielä kommentointiin, kommentoin kommentteja. ;) Asia kirvotti keskustelua, mutta kappas vaan yhtään semmosta tyyppiä, joita aattelin tekstiä kirjottaessani, ei edelleenkään kommentoinu. Sammoilla linjoilla olin suurimmaks osaks kommentoineitten kans. En kyllä oleta tosiaankaan, että kellään ois mahollisuutta kommentoia joka postaukseen, enhän itekkään tee niin. Vastalauseita tuli ns. pakkokommentoinnista. Oon sammaa mieltä osittain. Musta on mukava jättää ainaki joskus jotaki kommenttia. En ylleensä kommentoi sillon, jos teksti liikkuu jossaki ihan muussa ku käsitöissä. Sorrun itekki siihen, mutta harvemmin. Vastakommentointia harrastan ite, sillä se on mukava velevollisuus tiettyyn rajjaan asti. Se ei suinkaan oo mulle pakko. Kaikkia blogeja ei voi seurata, enkä ota automaattisesti seurantaan jokkaista blogissani vierailevaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Tässä kommentoinnissa on hyvä säilyttää tietty vappaus suuntaan jos toiseen, mutta mää ainaki tykkään saaha kommentteja. Multa ei luonnistus semmonen, että kirjotan vaan vaikkei kommentteja tuliskaan. Jos kommentit näyttäis nollaa jatkuvasti, sillon loppus motivaatioki. Joku tekkee eri tavalla, mutta mää teen näin ja koen sen hyväks mulle. Keskustelu jatkukoon tahi loppukoon, kuinka vaan.

Aika vierii semmosta kyytiä etten meinaa kyyissä pysyä. Ois valamistuneita ja asiaa vaikka kuinka. Tullee taas sellanen megapitkä kirjotus. Huoks*. Täytyis blogata vissiin vähän usiammin. No asiaan. Viime vuonna en siis teheny yhtiäkään aikuisten sukkia. Tarve niille tuli äkimpää ku arvasinkaan. En tiiä mikä niille mun 15 vuotta vanhoille villasukille oikeen tuli. Niihin tuli kolome reikää! Voittako kuvitella...... Äkkiä sukat puikoille nallelangasta. ;) Hih, joo ne herkes nauramasta viimeinki. Sukista tuli hyvät. Meinas kyllä rueta potuttamaan, sillä solomujen jäläkeen värit alako tulla eri tavalla. Purin tietysti, sillä mun sukat ei saa olla mitä tahansa, sekametelisoppaa. Arvatkaa vaan miten kävi sukkien lopussa? Joo, niissä on eri väriset päät, sillä kummasti taas rupes värit tulemaan nopiampaa. Laskin nelijään (4) eri kertaan, että kerroksia on tosissaan saman verran. Hmph. Ei kiva, kaikki luulee että ne on eri kokoset. Pitäskö lähestyä novitaa.... tuumii... Tässä todistusaineistoa.


Ohje: Novita sukkataulukko
Lanka: Nalle syksy
Puikot: 3mm

Tunnustetaan tunnustetaan... Näitäki sukkia edelsi ongelmia. Ne punaraitacoloritiesmitävärejä -sukat on tässä jamassa. Liian tiukat, purkuun.

Sitä seuraavat tässä. Tulis hyvät muuten, mutta en tykkää että tuo Ilun ihanainen lanka läikittyy tuollain. Eka kosketus Ilun lankoihin, ei oikeen vakkuuta mua. Mietin jatkanko vai mitä teen. Todennäkösesti puran. Nallesukat oli kolomannet sukat, jotka alotin. Eli kolomas kerta toden sanoi.

Ostin lankaaki pitkästä aikaa, sillä paikallinen lyö luukut kiinni. Menin sinne pelastamaan muutaman kerän. Parhaat oli jo viety päältä. Kuka, määkö hias? Rose mohairit hyppäs puikoille. Kauhiaa neulottavaa muuten. Valamistumistoive ehkä viien vuojen päästä. ;)

Joo eiköhän tää riitä tälle kerralle. Lissää valamistuneita oottaa. Hyvvää viikon jatkoa ite kullekki.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Nallelanka nauraa

Kommetteja on sadellu ihan kivasti viime postaukseen. Lissää vielä oottelen...

Tiiättäkö miltä nallelangan nauru kuulostaa? Mä tiiän. Se on ivallista ja kuulostaa kutakuinki tältä: kjäh kjäh kjäh vuah hah hah hah hah haa käh kjäh käh kjää.... En oo mikkään ylin ystävä sen kans, ennää. Oon neulonu viime aikoina vain ja ainoastaan nallelankaa, mutta en neulo ihan hetkeen (toivottavasti) ainakaan. Siis mistä kiikastaa niinkö?

Vauvan lakki nro 2:lle kävi juuri niin ku Suvi arveli. Seki oli valamistuessaan jo liian pieni vauvalle. En neulo uutta ainakaan vielä.

Ohje: Novita talvi 2009, nro 87 (36 silimukkaa)
Lanka: Nalle
Puikot: 3mm
Koko: n. 60 cm

Seuraava murheenkryyni oli pojan villasukat. Niissä oli säätämistä ja purkamista koko ajan. Nää oli ekat sukat nallesta, koska lapset on valittanu ettei paksummat sovi kenkiin. Kantapäässä piti kikkailla, tein aina 2 oikian puolen kerrosta samalla tavalla eli alotin ekat 2 krs nostamalla silimukat ja seuraavat taas tikkaamalla ekat silimukat jne vuorotellen. Ihan hyvät kuitenki tuli, vaikka on varmaan epäonnisimmat, eniten puretuimmat sukat ikinä.

Ohje: Novita sukkataulukko
Lanka: Nallecolori
Puikot: 2,75 mm (liian ohuet)
Koko: n. 25

Tyttö ilimotti loppuvuojesta: "Äiti mun on PAKKO SAADA punaset villasukat." Sopivasti pukki toi punasta nallea. :) Tytön sukat onnistu vähän paremmin ku eelliset. Jou'uin silti säätämään näissäki. Ei passannu puikot vieläkään ja silimukoita oli liian vähän edelleen ts. sukat on tiukat. Vennyy ne onneks vähän. Aaaaaarrrggghhhh. Pitäs tehä näille lapaset kaveriks. Arvaa vaan kiinnostaako?

Ohje: Novita sukkataulukko
Lanka: Nalle Talvi
Puikot: 3 mm
Koko: n. 26

Viimesimpänä junasukat. Näihin lisäsin silimukoita varteen ja puikot oli vähän isommat. Mulla on vissiin tosi tiukka käsiala, sillä nää vois mahtua just jollekki keskoselle. Tympäsee. Näitten piti mennä kaverin vauvalle, koska hän on ihhaillu Suonan tekemiä junasukkia monneen eri otteeseen. Lupasin tehä vauvallensa sellaset. Vaatii vissiin hienosäätöä kaikki nallelangalla tekemäni työt. Jospa seuraavat junasukat onnistuis, ei ne ei oo nallesta. ;)

Ohje: Junasukat
Lanka: Nallecolori
Puikot: 2,75 mm

Kaikenhuipuks katkasin ihanaisen knitpro-puikon junasukkien loppukavennuksissa. Ahaneella oli kakkanen loppu. Halusin saaha nää valamiiks eillisen aikana. No sainki, mutta hinta oli kova. Onneks settiin kuuluu 6 puikkoa, vielä on 5 ehejää.

Alotin illankaiheessa sukat itelleni mutta jostaki kumman syystä puikot on 2,5 mm metalliset addit ettei taas katkia puikko. Lankana ei oo nallea vaan regian sukkalankaa, jossa on 10 vuojen takkuu, pitää testata. Kerällä lanka näytti hyvältä, mutta nyt se on aika hmmmmm. mielenkiintosen näköstä.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka aina vaan ne käkättää mulle ivallisesti, kuuletteko? Siihen käkätykseen yhty kaikki nalle-kaverit kaapista, voi voi. Vielä mä niille näytän (*vannoo*). Tässä vaan osa nalle-kavereista.


Seuravalla kerralla lissää valamistuneita ja arvonnan lopputulos.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Vuosikas

Vuosi sitte julukasin ensimmäisen blogikirjotuksen. Muistelin, että vasta helemikuun lopulla oisin alottanu, mutta asian tarkistettuani totesin että tännään se vuosi tullee täyteen. Nyt täytyy postata ja kiireesti, jos vaikka joku kävis lukemassa...

Vuosi on ollu antosa, oikeen todella. Oon saanu palijon uusia tuttuja ja blogeja on seurannassa kiitettävä määrä. Noh, viime aikoina sattuneesta syystä en oo ehtiny vierailuja tehä, saati kommentoia. Mutta kyllä vielä joskus, toivon ma. Oon pohtinu hartaasti jatkanko vaiko en, ku ei tuu kommentteja ku muutamalta ihanalta tyypiltä (vilikutus teille***).

Nyt kannattaa hypätä yli, jos ei halua lukia valitusta. Ihtiäni harmittaa tällanen asia... Joitaki blogeja oon seurannu alusta alkaen ja kommentoinu aktiivisesti vauvan syntymään asti. Arvannette etten oo saanu yhtäkään kommenttia niistä. Byäääääh. :( Ehkä nämä bloggaajat pittää mun blogia tylsänä ja tavanomasena, ku en neulo engelsmanniks ja tee uppeita luomuksia. Ei tänne kannata tuhurata kallista aikaansa jättämällä kommentin. Noh, ossaan mäki olla ilikiä, heh heh, ossuupa ommaan nilikkaanne. Päätin, etten ennää kommentoi noissa blogeissa ja luultavasti käynnitki lopetan kokonaan, vaikkei täälä sitte kävis ennää kukkaan. Joku vettää tästä arvatenki herneen sievään nokkaansa, sillä "tämähän perustuu vappaaehtosuuteen koko juttu". Näin on närreet ja männynkävyt, mutta ois mukava saaha ees vastaus niihin kysymyksiin, joita oon esittäny. Ymmärrän, ettei kaikkia voi miellyttää, enkä sitä yritäkkään. Tää mun pieni blogi on mun tyylinen tämmösenään. Toinen asia joka mua sylettää, on se, että sanotaan: "et oo sitte kirjotellu". No voisin heittää vastakommentin: "et oo sitte kommentoinu". Jospa jollaki lamppu syttys... Tämmönen vuodatus on kyteny tuolla syömmen sopukoissa jo jonku aikaa ja nyt se halus tulla sieltä ulos mua ahistamasta. Ugh, oon puhunu. Sana on vappaa.

Sellasta tämä ihimisen elo on. Joku asia ottaa pattiin enemmän ku toinen. Jos mennee liian vakavaks, ni saahan tän blogin kannet kii kokonaan. Omahan on valinta mitä tällä teen. Tän kirjotuksen alla on syvällistä pohintaa kelle ja miks oikeen bloggaan. Lopputulemaks sain, et itelle, mutta myös teille sielä ruu'un toisella puolella. Motivaatioita kirjotteluun ei ois, jos ei ois ainuatakaan lukijaa. Joten sinä sielä, just sinä! Jätä mulle pieni vinkki, miks käyt täälä ja mitä täälä kenties haluaisit näkyvän ja olevan joskus. Eikä sitte kopsata mitä muut on sanonu. Osallistuminen on vappaaehtosta, mutta jos oikeen hyvin käy, nakkaan jotaki teistä jollaki kivalla joskus... Aikaa on hammaan tulevaisuuteen. :D

PS: Mulla on uus "lelu". Ei, se ei liity neulomiseen. Se pissaa lattialle (siivoaminen on kivvaa). Se haukkuu yöllä yöpöyän takana. Se syö maton hapsuja. Se juoksee unissaan. Se on ihana ja oon aivan raxtunu siihen. Se on pieni seropi-koiranpentu. Vuh vuh vaan sullekki.