Vuosikas

Vuosi sitte julukasin ensimmäisen blogikirjotuksen. Muistelin, että vasta helemikuun lopulla oisin alottanu, mutta asian tarkistettuani totesin että tännään se vuosi tullee täyteen. Nyt täytyy postata ja kiireesti, jos vaikka joku kävis lukemassa...

Vuosi on ollu antosa, oikeen todella. Oon saanu palijon uusia tuttuja ja blogeja on seurannassa kiitettävä määrä. Noh, viime aikoina sattuneesta syystä en oo ehtiny vierailuja tehä, saati kommentoia. Mutta kyllä vielä joskus, toivon ma. Oon pohtinu hartaasti jatkanko vaiko en, ku ei tuu kommentteja ku muutamalta ihanalta tyypiltä (vilikutus teille***).

Nyt kannattaa hypätä yli, jos ei halua lukia valitusta. Ihtiäni harmittaa tällanen asia... Joitaki blogeja oon seurannu alusta alkaen ja kommentoinu aktiivisesti vauvan syntymään asti. Arvannette etten oo saanu yhtäkään kommenttia niistä. Byäääääh. :( Ehkä nämä bloggaajat pittää mun blogia tylsänä ja tavanomasena, ku en neulo engelsmanniks ja tee uppeita luomuksia. Ei tänne kannata tuhurata kallista aikaansa jättämällä kommentin. Noh, ossaan mäki olla ilikiä, heh heh, ossuupa ommaan nilikkaanne. Päätin, etten ennää kommentoi noissa blogeissa ja luultavasti käynnitki lopetan kokonaan, vaikkei täälä sitte kävis ennää kukkaan. Joku vettää tästä arvatenki herneen sievään nokkaansa, sillä "tämähän perustuu vappaaehtosuuteen koko juttu". Näin on närreet ja männynkävyt, mutta ois mukava saaha ees vastaus niihin kysymyksiin, joita oon esittäny. Ymmärrän, ettei kaikkia voi miellyttää, enkä sitä yritäkkään. Tää mun pieni blogi on mun tyylinen tämmösenään. Toinen asia joka mua sylettää, on se, että sanotaan: "et oo sitte kirjotellu". No voisin heittää vastakommentin: "et oo sitte kommentoinu". Jospa jollaki lamppu syttys... Tämmönen vuodatus on kyteny tuolla syömmen sopukoissa jo jonku aikaa ja nyt se halus tulla sieltä ulos mua ahistamasta. Ugh, oon puhunu. Sana on vappaa.

Sellasta tämä ihimisen elo on. Joku asia ottaa pattiin enemmän ku toinen. Jos mennee liian vakavaks, ni saahan tän blogin kannet kii kokonaan. Omahan on valinta mitä tällä teen. Tän kirjotuksen alla on syvällistä pohintaa kelle ja miks oikeen bloggaan. Lopputulemaks sain, et itelle, mutta myös teille sielä ruu'un toisella puolella. Motivaatioita kirjotteluun ei ois, jos ei ois ainuatakaan lukijaa. Joten sinä sielä, just sinä! Jätä mulle pieni vinkki, miks käyt täälä ja mitä täälä kenties haluaisit näkyvän ja olevan joskus. Eikä sitte kopsata mitä muut on sanonu. Osallistuminen on vappaaehtosta, mutta jos oikeen hyvin käy, nakkaan jotaki teistä jollaki kivalla joskus... Aikaa on hammaan tulevaisuuteen. :D

PS: Mulla on uus "lelu". Ei, se ei liity neulomiseen. Se pissaa lattialle (siivoaminen on kivvaa). Se haukkuu yöllä yöpöyän takana. Se syö maton hapsuja. Se juoksee unissaan. Se on ihana ja oon aivan raxtunu siihen. Se on pieni seropi-koiranpentu. Vuh vuh vaan sullekki.