Revontulihuivin ohoje on ollu olemassa jo kaaaauan kauan, mutta mä tuun tunnetusti jäläkijunassa kaikessa. Näitä huiveja oon ihastellu monessa bogissa. Joskus aikoja sitte olin alottamassa huivia, mutta sillon en tajunnu ohojetta ja se tuntu vaikialta. Nyt tuli viimein se hetki, jollon aattelin, että nyt tai ei koskaan. Tulostin ohojeen ja luin sen läpi. Etin netistä ohojeen lissäyksiin, tulostin nekin. Seuraavaks kerittiin vyyhti armaani kanssa. Ja lopuks alotin neulomaan. Aina ku oli mahollista, tein huivia. Pääsiäistä ennen olin toiveikas huivin valamistumisen suhteen, mutta eipä valamistunu ei. Eilen tein puolitoista viimestä kerrosta ja laitoin huivin kylypyyn moneks tunniks. Iltasella pähkäilin pingotuksen kans. Olihan se mittailua ja tuumailua. Neuloja irrotin ja lissäilin kerran jos toisenki. Ihan tyytyväinen en oo suoraan reunaan, mutta muuten huivi on I-H-A-N-A!!! Aivan mainio. Tälläki hetkellä se on harteilla. Ja mikä parasta huivi on mun. Kiitos Anne selevästä ja heleposta ohojeesta. Nyt tajusin sen kerrasta. Huivista tuli näyttävä. Joko sannoin että tykkään?!
Ohje: Revontulihuivi
Lanka: Virolainen liukuvärjätty villa
Puikot: 5 mm pitsiaddit
Koko: n. 160cm x 75cm
Kohta lähen reissuun vauvan kans. En taia ehtiä kerimään tuota saatua vyyhteä, muuten se ois lähteny mukkaan ehottomasti. Näihin huivitunnelmiin... Hyvvää viikonloppua kaikille!
