Näpin neuleet

Raita-apua kaivataan!

2012-02-04T13:10:00.000+02:00

Meillä on 5-vuotias poika, joka käyttää villasukkia lähes koko ajan talavella. Yhtäkkiä perheen äiti huomas, että pojan sukissa on reikiä, palijon reikiä. Vastahan mä nuo sukat neuloin... Aattelin neulovani sukkiin uuet terät. Viimein koitti hetki, jollon pyysin sukat itelleni alottaakseni työn. Sukkien lähempi tarkastelu osotti, että ne oli pahhoin nyppyyntyneet. Tarkistin neulomisajan ja huomasin, että ne oli neulottu aika tarkalleen 2 vuotta sitte. Oisko siis aika tehä kokonaan uuet? Lankoja kaapissa on ja poika on mieltyny kovasti noihin nalle-vahavusiin sukkiinsa, siis sammaa vahavuutta puikoille, mutta raitojen kera. Poika kahteli tyytyväisenä toimiani ja huokasi onnellisena ennen nukkumaan menoa: "Äiti sä tuot sitte ne mun jalakoihin ku ne on valamiit". Isoveli puotti onnellisen haaveilijan maanpinnalle: "Ei se ehi saaha niitä nyt valamiiks" Ei niin, ei todella ehi, sillä...

Hyvälle näyttää näin, mutta...

Neuloin menemään kovalla vimmalla. Välillä joku kuiski korvaani, että ei tuu hyvät. Vaimensin tuon äänen varsin tehokkaalla tavalla neulomalla entistä nopiampaa. Viimein lopetin ja jou'uin myöntämään: raiat hyppii sinne ja tänne ja värinvaihot kiristää pahasti. Nyt kysyn teiltä kanssaneulojat neuvoja: Miten te saatte raidat ojennukseen? Miten saatte pysymään langat niin, ettei värinvaihtumiskohta kiristä? Auttaako neulominen pyöröillä? Kierrättäkö langat toisiinsa nurjalla, vai saako langat kulukia vapaasti sielä nurjalla? Mulla on siis kappeita 2 krs:n raitoja sukissa. Neuvokaa hyvät immeiset mua. Tuntuu että tämäki projeksti valluu suohon... :(

Tässä näkkyy miten kivasti raidat porrastuu

Hain apua jo Hepsin mainiosta blogista, jossa on aina kivoja linkkejä. Muistin Hepsin neuloneen raitoja ja tein samalla tavalla eli neuloin ekan kerroksen uuella värillä normaalisti, toisella kerroksella nostan ekan silimukan "nurin" neulomatta (lanka takana). Alakuun tuo näytti toimivan, mutta sitte alako raidanvaihtokohat hyppimään pois rivistä. Eli pikaista apua kaivataan!!! Kaikki neuvot otetaan kiitollisena vastaan.

Tässä jalakapohojasta kuvaa

Tuubituubi

2012-01-30T14:32:00.000+02:00

Tässä tän vuojen eka valamistunu työ. En oo tähän 100%:n tyytyväinen, mutta mennee oikein hyvin näinki. Mulla oli niin kiire saaha puikot sauhuamaan, etten siinä vaiheessa aatellu päättelemistä. Lopussa tajusin, että mun ois pitäny luua silimukat apulangalle, jotta oisin voinu silimukoia päät yhteen.Nyt sinne tuli sauma. Sauman kyllä saa piilotettua hupun alle.

Kaunistin saumaa virkkaamalla sen päälle ketjusilimukoita. Seuraavassa tuubissa (hah) yhistän saumat silimukoimalla. Uskoo ken tahtoo, enkä vähiten mä ite. Tää oli se projekti, josta olin niin ~~lapsellisen~~ innostunu tuolla viime vuojen lopulla. Tätä varten tilasin puikot Priimasta, jonka toimitus kesti ~~luvattoman~~ kauan. Jos luvataan toimitus 1-4vrk:ssa, niin miks se kesti 8vrk:tta?? Eikä sillon ollu jouluruuhkaa, vaan sielä oli joku tyyppi lomalla... Laitoin asiasta palautetta heille. Oli eka kerta ku tuolta pulijusta mittään tilasin, enkä ihan heti tee toista tillausta... tai no paras olla luppaamatta mittään. Tuubiin ostin langat ihan vartavasten, tosin ootin niin, että sattu sopiva alennus kodin ykköseen ja vasta sitte kipasin ostoksille (joskus loka-marraskuussa). Oon koittanu vähentää/pienentää lankakaapin sisältöä ostamalla lankaa vain tarpeeseen. Aikalailla kaikki viimeaikaset valamistuneet on pysyny tuossa suunnitelmassa. Hyvä minä!

Tällasesta tuubituubista haaveilin jo viime talavena, mutta en työläisenä yksinkertasesti ehtiny neuloa sitä. Patenttineuletta ja 15 silimukkaa, siinä resepti tälle tuubille. Pittuutta 175cm eli sama ku mulla itellä. Levveyttä 20cm iliman pingotusta. Olin alottanu tän tuubin ennen ku ostin itelleni uuen talavitakin. Mulla oli takin väristä tarkka suunnitelma. Jou'uin luopumaan siittä, koska etsintä ei tuottanu tulosta. En rakasta kaupoilla kulukemista ja jos ei ala löytymään, ni mä lähen kotia... No en löytäny sitä väriä, mitä ehin, mutta löysinki paremman ja sellasen, joka passaa tuubin kans yhteen. Se on kait tärkeintä. :)

Ohje: 15 s. patenttineuletta

Lanka: Novita crystal

Puikot: 12 mm

Valamis: 7.1.2012

Vielä pitäs tehä uuelle takille ja tuubille kaveriks myssy ja lapaset tai sormikkaat. Kivoja malleja saa ehottaa. Myssyks aattelin Jatan Elenamyssyä, jonka ohojeen oon ostanu jo kauan sitte. Mutta katotaan nyt, syntyykö sellanen. Lapaset vois olla Tikrun ja Suvin uuesta Nyt lähti lapasesta-kirjasta Suvin suunnittelemat kuurankukkalapaset.

Torstaina, viime viikolla siis, kolahti postiloodaan lohutuspalakinto Harmaa villatakki-blogista. Kiitos kovasti!! Heijastin passaa uuen takin ja käsveskan kans yhteen, joten se meni nappiin. Suklaata en syö edelleenkään, joten "lahajotin" herkun miehelle ja lapsille. Kortin teksti on mulle tällä hetkellä ku nenä päähän: "Heti kun luotat itseesi, tiedät miten pitää elää." Niin totta! Lohutuspalakinto piristi alakuloista mieltä mukavasti, vaikken sitä ihanaa pääpalakintoa voittanukkaan. Kiitos oikein palijon Käsityöläinen!!!

Lopuks vielä pallaan eellisiin postauksiin. Totta on, että avvautuminen auttaa aina. Totta sekin, että taustalla on palijon monenlaisia asioita, joita en lähe erittelemään sen kummenmmin. Sain ihania kommentteja ja varsin hunajan makkeita sanoja lausuttiin. Kiitos niistä, niitä mä taisin hiukan teiltä kerijätäkki. ;) Vasta kuitenki piin yli puolen vuojen tauon bloggaamisesta ja jos nyt alan taas taukoilemaan, ni sitte on viisaampi laittaa blogin kannet kiinni. Sen päätin, että bloggaan sillon ku siltä tuntuu, enkä tosiaankaan tavottele postauksia joka päivälle. Onni tässä kaikessa on se, että tämä turhautuminen koski bloggaamista, eikä neulomista! Mulla on yks ohoje, jota oon katellu monta vuotta sillä silimällä. Toivottavasti pääsen alottamaan sen pian pian!!! (Ai mitä niille terapiasukille kuuluu? Ne on kesken, eikä ne nyt nappaa... ) Kaikesta huolimatta mukavaa päivää teille kaikille.

PS. Oon muokannu hiukan blogia ja mahollisesti lissää muokkauksia tulossa... Käykääpä liittymässä lukijoihin tuola sivupalakissa. :)

Terapiasukat, osa 2

2012-01-11T11:44:00.000+02:00

Terapiasukat on edistyny kiivasta tahtia, vaikka eilen oli päivä, jossa oli toimintaa ihan riittävästi. Päivällä kerittiin tyttären kans toinen vyyhti tuota ihanaista lankaa. On se kumma miten keriminen suju tytön kans ku vettä vaan. Annoin ohojeet yhen kerran ja se riitti. (Jotain ilosta sentään.) Taitaa olla tytöllä käsityöt verissä. Kovasti hän virkkailee sormivirkkausta. :)

Miks tuo toinen palamikko on noin reunassa...
pitäs olla kyllä peilikuvat toisistaan...

Molemmat sukat on samassa pisteessä. Seuraavaks pitäs alottaa kantalappujen neulominen. Taitaa tahti hiastua nyt. Terapiaa tarvitaan. Huokaus sentään, ku tuntuu niin kurjalta kaikki. Kaikki tökkii ja maalima tuntuu perin kurjalta paikalta. Lapset hakkee huomiota, koska näkevät, että äiti on hermona ja väsyny. Sittepä hermostuttaa entistä enemmän tämäki: mitä mä tääläki roikun, hus, pois siittä konneelta! On tää niin sekavaa.... Ei kait siinä, hetki kerrallaan etteenpäin, niinku mummo lumessa. Terapointi-istunnot jatkuu...

Terapiasukat

2012-01-10T11:34:00.005+02:00

Neulominen on mulle terapiaa. Joskus niitä "terapiaistuntoja" tarvitaan hieman enemmän. Viime aikoina elämä on näyttäny nurjaa puoltaan. Tämän viikon alotus oli sellanen, että "terapialle" tuli tarvetta ja usiammalle istunnolle heti peräjäläkeen. Ei muuta ku lankakaappia kaivamaan. Unisukat itelle on oottanu jo ihan riittävän monta vuotta. Lanka niihin on ollu kohta 4v kaapissa. Ne puikoille siis. Koska on liikaa ihania ohojeita, ois synti ja häpiä tehä ihan perussukat. No ei se oo synti, eikä vielä häpiäkään, kyllä te sen tiiätte. Miks mä itekki muuten niitä alavariinsa tekisin? Perussukkia siis. Paraphernaliat on oottanu myös ihan riittävän kauan. Siinä hyvä ja sopiva malli. Aamupäivällä kerin langan ja illalla tilanne oli tämä:

Tässä välissä tein kyllä ihan "hommiaki". Laitoin ruokaa, imuroin, ruokin lapsia usiampaan otteeseen, keräilin leluja, tiskasin jne., etten "vain istunu ja tikannu". (Taas se laiska töitään luettelee...) Terapialle on tarvetta edelleen... Katotaan mihin työ edistyy tänään tai lähipäivien aikana.

Ps. En jaksa vielä vastata eellisen postauksen kommentteihin. Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista viesteistä.

Neulevuosi 2011

2012-01-01T17:17:00.000+02:00

Lupasin, tiiän. Ties mitenmonennen kerran, vaan ku ei, ni ei. Luin juuri yhestä seuraamastani blogista, samanlaisia pohintoja, joista nyt raapustelen tänne. Kiitos kuitenkin kommenteista, joita ootta jättäny. Ne piristää päivää aika mukavasti. Mutta mutta... niitä luppaamiani kuvia siittä tunikasta ei tuu nytkään, josko koskaan. Mua tympäsee, ku en ossaa kuvata. Kuvat on harmaita ja epäseleviä tai jotaki siltä väliltä tai molempia. Haluan blogata, mutten siltikään halua. Nii, että mistäkö nää mietteet taas??! No otsikko kertoo, et tarkastelussa ois neulevuosi 2011, joka oli surkea. On mulla perhe, joo tiiän, mutta ku ottaa päähän, eikä muuta voi. Turhauttaa blogata, koska A. ne kuvat on kamalia B. valamistuu vaan "pieniä" töitä C. en ossaa englantia ja moni ihana neule jää sen vuoks tekemättä D. ei ois oikiasti aikaa tähän E. bloggaaminen on suorittamista sanan varsinaisessa merkityksessä. Syvä-huokaus...

Luppaan, että esittelemättä olevat työt saa olla esittelemättä hammaan tulevaisuuteen saakka. Tai etten esittele niitä ollenkaan. Tai sitte esittelen. En tiiä, enkä halua päättää. Juu, mulla on nyt sellanen olo ku 5vuotiaalla uhmaikäsellä lapsella, jonka sanavarasto on suunnilleen EI ei Ei ei Ei ei.....en halua, enkä, en taho, äiti on tyhymä, äiti on ääliö jne. jne. jne. Tai ehkä mua on pistäny äkäampiainen tai jos mulla onki se tuhmaikä...

Kerrotaan nyt kuitenki, että neuloin/virkkasin viime vuonna 21 kappaletta erinäisiä asusteita. Isompia töitä joukossa ei ollu ku 2. Tässä listattuna:

-huivit: 1

-lapaset : 7 paria

-pipot/lakit: 5

-sukat: 2 paria

-säärystimet: 2 paria

-tunikat: 1

-muut: 3 (virkatut korit ja jääraapansuojus)

Osa on tosiaanki esittelemättä, mutta eivät ehkä päädy tänne blogiin koskaan. Eipä noilla palijon henkseleitä paukutella. On mulla suurperhe ja kaikkea. Haaveissani neulon vaikka ja mitä ja suunnilleen koko ajan, mutta tottuus on ihan toinen. Oon liian täyellisyyteen pyrkivä ja tää blogi on kaikkea muuta ku tuota. Oon teheny aikasempina vuosina uuen vuojen luppauksia, mutta nyt en luppaa mittään ku ei ne kuitenkaan piä. Paitsi karkkilakko jatkuu yhä. Takana on 2vuotta karkitonta elämää, miinus 6 päivää eli 24.-26.12.2010 ja 2011 söin karkkeja, että jaksaa taas jatkaa lakkoilua.

Uhallaki julukasen tän tekstin, vaikka varmaan viimesetki lukijat häipyy kiireen vilikkaa täältä. Eikä nyt niitä surkeita kuvia sitte ollenkaan. ;) Päivitin profiilin taakse seuraamieni blogien listaa. Sinne tuli aika palijon uusia, joten JOS haluat blogisi pois sieltä, ni ilimotteleppa!

Joka tappauksessa HYVVÄÄ TÄTÄ VUOTTA 2012!!

Vauva lakitettu

2011-12-18T16:39:00.000+02:00

Juu-up, kai se on lisättävä näitä pikatöitä tänne, että saan rauhan. ;) Mut ekaks lämpimät kiitokset vauvaonnitteluista. Eila sanoki, että pääsin yllättämään. Enpä tainnu suoraan sanoa vauvan tulosta täälä, mutta muistaakseni mainihtin, että jään kotiäidiks uuestaan kevväällä. Joku ehkä osas aavistaa siittä. Oli mukava kuulla, että ees muutama kannusti jatkamaan bloggaamista. Kiitos teille ihanille.

Tällä kerralla pari lakkia, jotka on valamistunu vauvan syntymisen jäläkeen vauvalle itelleen. Pieni ja sulonen mössykkä oli kesällä varsinainen terapiatyö. Olin vauvan kans sairaalassa lähes viikon. Peleko sydämmessä tikkasin mössykkää. Sain sen valamiiks juuri ennen ku kotiuduttiin sairaalasta. Mössykän käyttäjä on kasvanu niin, että mössykkä mahtuu just ja just käyttäjälleen... täytyy vissiin tehä ens kesäks uus. Tuo malli on aivan mainio! Kiitos Titityyn Tiinalle jälleen. Näitä nähtäneen täälä blogissa lissää, kuka tietää. :)

Tässä kuvassa ollaan sairaalassa, lakki vastavalamistunu.

Lakin väri oikein tässä...

Ohje: Suuri käsityölehti 6-7/2009, malli 13
Lanka: Novita tennesee
Puikot: 3,5 mm
Koukku: 2 mm (ei ollu muuta mukana sairaalassa)
Valamis: 15.7.2011

Toisena uusin rakkauteni. Kahtokaa tätä. Eikö oo ihana?

Törmäsin tässä blogissa (klik) viimein tämän lakin suomennokseen. Muut neulojat on teheny näitä lakkeja pilivinpimmein jo ajat sitte, mutta mulla oli jälleen se engelskan murre esteenä. Tuo käännös pelasti mut. Mielestäni novitan siksakmyssy (klik) ei oo tämän veronen. Ainaki niissä mun tekemissä on jääny niska palijaaks. Tai sit se vika on tekijässä.

Kiitos tämän lakin, sain neuleinspiraation takasin. Mun piti hakia heti puikot ja lankaa. Muistin kaapin kätkössä lojuneet, unohtuneet kerät. Langan tihheys ei täsmänny ohojeessa olevaan, joten olin kerranki kaukaa viisas ja valihin isomman koon mukaset silimukat. Lisäks otin käyttöön pitkät pyöröt ja magic loop-tekniikan. Sain sovitettua lakkia pitkin matkaa. Lakista tuli kerrasta täyellinen ja ihana. En purkanu yhtään. Tykkään, tykkään ihan mahoton. Nerokas malli! Näitäki suunnittelen tekeväni lissää, jahka löyän sopivia lankoja kaapistani, jossa on keriä ihan liikaa. Uusimmassa novitassa oli muuten aika saman näkönen myssykauluri (klik), joka vaikutti samanlaiselta ohojeelta tämän kans, tiiä sitte oliko se sama...

Ohje: Norjalaismyssy 96 silimukkaa

Lanka: Drops Karisma n. 50g
Puikot: 4 mm
Valamis: 5.12.2011

Tässäpä nämä. Seuraavalla kerralla viimeinki luvassa tämän vuojen isotöisin neule. Niitä kuvia siittä siis... Muutama pikkutyö jää yhä raportoimatta, mutta ehkä ne vielä pääsee näytille. Sitte voin hengähtää ja alakaa tikkaamaan uusia töitä innolla. Niihin on ostettu lankaa ja puikot varta vasten, vaikka muuta en oo tänä vuonna ostanukkaan. Jääkää langoille!

Valeneuloosi

2011-12-11T13:50:00.004+02:00

Tapahtuipa tässä taannoin... Neuloja vietti unetonta yötä sängyssä pyörien. Huolestuneena neuloja mietti, että taaaas tässä valavotaan. Mielessä pyöri silimukoita, puikkoja, lankoja, kaavioita, langankiertoja... ties mitä kaikkea. Neuloja koitti olla aattelematta, mutta silimukat ei jättäny rauhaan. Yö kulu verkalleen ja niinhän sitä valamistu yks jos toinenki neule yön pimmeinä tunteina. Neulojaa asia vaivas yhä enemmän, tässä on takkuulla jostaki vakavasta tauista kyse, ku se vie yöunetki. Täytyy mennä tohtorin pakkeille, josko sais jotaki troppia tähän vaivaan.

Seuraavana aamuna: Arvaus... eiku terveyskeskuksessa hoitaja kuunteli langan... eiku puhelimenpäässä hilijasena kertomusta oireistani. Syvvään huokasten hän anto mulle ajan jo samalle päivälle. Sen täytyy olla tosi vakavaa, enhän ois saanu muuten aikaa niin äkkiä, tuumiskelin.

Iltapäivällä: Tohtori kutsuu potilaan sisälle. Hyvää päivää.

Mä: Hyvvää päivää (oikeen heiveröisellä äänellä).

Tohtori: Mikäs teitä vaivaa?

Mä: Mistähän tuota alottais, ku päässä pyörii.

Tohtori: Mitä sielä pyörii? Osaatteko kuvailla tarkemmin?

Mä: No silimukoita, lankoja, puikkoja ja sen sellasta.

Tohtori: (näyttää hämmästyneeltä) Kertoisitteko vielä lisää oireista?

Mä: Niin, tuota en saa öisin unta ku päässä pyörii niin mahoton erilaisia neuleasioita. Teen yön aikana valamiiks vinot pinot neuleita. Tai siis luulen tekeväni... Ois niin tärkiä saaha nukuttua ku mulla on noita ~~mukuloitaki~~ lapsia aika monta kappaletta. Onko mulle iskeny joku vakava tauti? Oon kuullu semmosesta neuloosista. Oisko siihen jotaki tehokasta lääkettä, joka parantas sen?

Tohtori: (näyttää tympääntyneeltä, taas tällanen ite diagnoosin teheny tyyppi) Eipäs mennä asioiden edelle. Ensin täytyy tutkia. Sanokaa A.

Mä: aaaaaaaaa

Tohtori: Hyvä. Sitten testataan kuulo. Kilisyttää ja helisyttää, kuuletteko?

Mä: Mitä? Joo.

Tohtori: Kuulo hyvä, mutta ilmeisen valikoiva. Kuunnellaanpas sitten keuhkoja ja sydäntä. Ei kuulu mitään.

Mä: Ei mittään? Oonko mä sitte hengissäkään???

Tohtori: Kyllä te olette, uskokaa pois. Luulen, ettei teitä vaivaa mikään muu kuin vilkas mielikuvitus ja laiskamato.

Mä: Siis luulette? Eikö teiän pitäis tietää? Ja mato!!!! (Kilijasee erittäin kovvaa.) Herran jestas sentään. Pittääkö mun syyä nyt sitte matokuuri niinku kissojen ja koirien?

Tohtori: Ei ei ei.

Mä: No milläs sen saa hääjettyä?

Tohtori: Tekemällä oikein kovasti töitä, ettei ehdi ajatella mitään, mikä se nyt oli, sitä neuloosia tai muutakaan joutavia. Ja yöt on nukkumista varten. Joten silmät vain kiinni ja alatte nukkumaan. Eikä teitä mikään neuloosi vaivaa, korkeintaan valeneuloosi. Koska jos teillä olisi neuloosi, te todella saisitte aikaan niitä neuleita ja paljon. Hyvää päivänjatkoa rouvalle, älkääkä enää vaivatko tohtoria tämmösillä turhilla jorinoilla. Te olette terve kuin pukki.

Mä: Vai Pukki? No hyvvää joulua vaan tohtorille, muistakaa olla kiltisti. ;)

Tälle tarinalle ei oo ossaa eikä arpaa unettomilla öillä, joita oon valavonu allergisen vauvan kans. Eikä tietenkään täysikuulla, joka sekottaa säännöllisin väliajjoin neulojan pään ;) ja mikä lie valetohtori tuoki oli?? :D

Teemaan sopivasti valeneuloosista kärsivän neulojan pari virkkaamalla tehtyä korintekelettä. Nää on valamistunu kevväällä jo, mutta esittelemättä nämäki. Jotaki koviketta korit kaipais, oisko ideoita, millä saa parhaimman lopputuloksen? Oon kuullu mm. liimavesiseoksesta ja sokeriliisteristä.

Ohje: omasta päästä, vinkkiä Novita kevät 2010, mallista nro 33

Lanka: Novita flip flop, saatu arpavoittona kevväällä 2010

Koukku: 6 mm

Valamiit: 7.5.2011

Kynsikkäitä ja kämmekkäät

2011-12-04T21:32:00.000+02:00

Heipä hei blogiystävät, lähimmäiset ja tuttavat! Pitkään on vierähtäny Näpin edellisestä blogipäivityksestä. Ajatukset on pyöriny "ollakko vaiko ei olla", yhä uuestaan ja uuestaan, koskapa blogini on niiiiin tavallinen. Oon neulonu ainoastaan pieniä töitä blogihilijasuuen aikana ja ne nyt ei oo kovin kiinnostavia... mutta täälä ollaan. Katotaan miten Näpin neuleille käy -uppoaako vai pyssyykö pinnalla?!

Hilijasuuteen on syynsä, eikä vähäsimpänä se, että perheessämme on nyt yks poika enemmän. Poikavauva näki päivänvalon ens kertaa jo reilut puoli vuotta sitte. Neulomisinto on ollu katteissa myös, tosin sen tajusin vasta, kun se löyty. :) Pikkuhilijaa oon alakanu kiertää yhä enenevässä määrin blogeja ja oon selannu niitä kiihtyvällä tahilla. Ja hups vaan, yhtäkkiä inspiraatio löyty ja puikot ja langat siinä sivussa. Neulomisaikaa on yhä rajotetusti, mutta yhtä varmasti valamista syntyy ku mummo mennee etteenpäin lumessa. :) Tällä kerralla esittelen vain muutaman valamiina olevista 11:sta työstä.

Vähän nenänpäätä näkkyy :)

Oon joskus "heikkona hetkenä" luvannu tehä lapsille kynsikkäitä. Tiesin, ettei niitten neulominen oo ihan heleppoa. Aina välliin on kysytty, millon sä oikeen teet ne? Sitte ku oon teheny tän tai sen tai jottain muuta. Tekosyitten keksiminen on yllättävän heleppoa. Kevväällä sain otettua ekat puikoille. Ku vanhin poika hoksas missä mennään, oli mulla koko ajan kysyjä vieressä jos tikkasin: joko ne kohta on valamiina. Kiritys oli sen verran kovaa, että ekat valamistu vajjaassa viikossa, vaikka lankaki oli suhteellisen ohutta.

Ohje: Novita kevät 2010 malli nro 17 ja Drops sormikkaat fabel-langasta

Lanka: Novita Tico tico

Puikot: 2,5 mm

Valamiit: 11.4.2011

Seuraava poikalaps tuli mankumaan heti perrään: "kyllä munki pittää saaha ku tuoki sai". Ei muuta ku uuet puikoille. Ja kiritys jatku. Toiset valamistu huimaa vauhtia, vaikka lanka oli mitä hirveintä neuloa. Olin lukenu jostaki blogista ko. langasta, että se ei oo maaliman mukavinta neuloa, mutta otinpa sen kuitenni puikoille. En oo lankaa ostanu viime aikoina juurikaan, sillä oon koittanu kuluttaa kaappilankoja ensin pois.

Ohje: sama ku edellä

Lanka: Fame trend (sny-kierrokselta saatua)

Puikot: 2.5 mm

Valamiit: 3.5.2011

Kahet kynsikkäät synty nopsaan ja suhteellisen kivuttomasti, helepommin ku luulin. Tytölle ei sitte ennää. Alotin tytärlapsen kynsikkäätki, mutta kesken jäivät. Aina välliin on tullu pyöriteltyä niitä käsityökorissa, mutta saavat oottaa sielä ens kevättä. Sielä oottaa myös kynsikkäät nro 4...

Omat kämmekkäät alotin samaten kevväällä. Ensimmäinen valamistu kesän korvalla, mutta toinen jäi resoriin jumittamaan. Kesän kämmekkäät huilas täysin ja pitkälle syksyyn. Onneks tein matkan varrella muistiinpanoja riittävän tarkasti. Tiesin, mistä jatkaa. Olin niin väsyksissä vauvan valavottaessa, että ku alloin neuloa monimutkasta kaaviota, tein aina virheen. Viimein ilimojen kylymetessä tarpeeks, istuin alas ja päätin, että kämmekkäät on saatava valamiiks. Hyvät ja kauniit tuli, tykkään ehottomasti. Istuvuus hyvä, onhan ne ommaan kätteen tehtykki.

Ohje: Drops malli nro ME-015 soveltaen

Lanka: Katia merino 100% (myös snyltä)

Puikot: 3,5 mm neliskanttiset

Valamiit: 17.11.2011

Tässäpä valamistuneita tälle kerralle riittävästi. Toivon sydämestäni, että ehtisin kirjottaa seuraavan postauksen lähiaikoina. Oon kyllä teheny "muistiinpanoja" tänne blogiin, joten on heleppo täydentää niitä... tai sitte ei. ;) Joka tappauksessa oon hyvillä mielin, etten vielä heittäny blogin kansia lopullisesti kiinni. Mukavaa joulukuuta jokkaiselle täälä kävijälle!

Miun mössykkäin

2011-04-21T14:15:00.002+03:00

Eilen illalla meillä näytti tältä:

Juup, puuvillalankojen tarkastelu menossa. Valitettavasti mittään mukavia yllätyksiä ei tulllu vastaan, siis unohettuja ihanuuksia. Päinvastoin oikeen mikkään ei sytyttäny. Haluaisin saaha lankavarastoni pikku hilijaa semmokseks, että sielä on vaan tarpeeseen ostettua lankaa. Nyt kaapissa on palijon yksittäisiä vyyhtejä/keriä, joille ei oo mittään suunnitelmaa. Novitan langoista 7veikkaa ja nallea on sukkiin ja lapasiin moneks moneks vuojeks. Mutta niitä puuvillalankoja... Onhan niitäki, tuossa lattialla pusseissa on semmoset joista sais tehtyä paitoja mekkoja tms. isompia töitä. Mikähän mut on saanu ostamaan ne? Aivan oikein: alennettu hinta! Löysin sentään seuraavaan työhön sopivan vyyhdin, kerin sen pikavauhtia ja pistin puikot töihin.

Tännään näytti tältä:

Kirjastossa oli viimein paikalla lehti, jossa on Titityyn Tiinan suunnittelema Mössykkä-lippis. Olin laittanu lehen numeron itelle muistilapulle ylös, mutta en vaan saanu aikaseks varata lehteä. Nyt lehti ootti kiltisti hyllyssä ku menin vuojen tauon jäläkeen kirjastoon. Mössykkä on ohojeessa tehty hamppulangasta, jota mulla ei tietenkään ollu. Mutta sny-kierrokselta v.2009 Nillalta saamani vyyhti vaikutti sopivalta. Tihheys ei täsmänny, mutta mitäs siittä. Ohojeessa langan menekki on 150metriä. Tuossa vyyhissä oli 120 metriä, mutta uskoin sen riittävän. Riittihän se ja jäi vielä jämäkerä jälelle.

Ensimmmäinen versio ei ollu ihan passeli. Tein muutamia kerroksia ja totesin että tullee liian tiukkaa. Isommat puikot kehhiin ja alako lyyti kirjottamaan. Sieluni silimin näin mössykän pienimmäisen pojan päässä... vaan hänpä oliki asiasta eri mieltä. Vai mitäs sanotte? Suoraa huutoa ja lakki lensi ties kuinka monta kertaa lattialle.

Sain sentään muutaman kuvan otettua, mutta pahhoin pelekään että lakki ei tuu tämän poikalapsen päässä pahemmin kulumaan, harmi vaan. Ois se niin lutunen tuon "pikku-Eemelin" päässä... varsinainen kissankulman kauhu... Kiipeilee ku apina joka paikkaan, tippuu lähes yhtä monta kertaa alas ku pääsee johonki ylemmäks. Konneet laittaa päälle ja tekkee kaikenlaista kivvaa. Hauskaa oli ku myssy lensi kaaressa lattialle ja äiti tuskastu.

Ohje: Suuri Käsityölehti 6-7/2009, malli 13: Mössykkä-lippis

Lanka: O-wool, vajjaa 50g:n vyyhti (50% merinovillaa ja 50% puuvillaa)

Puikot: 4,5 mm

Virkkuukoukku: 3 mm

Miun mössykkäin ja pössykkäin...

Arvonnan tulos

2011-03-13T13:56:00.004+02:00

Tässä se viimein nyt tullee... Tarkotuksella oottelin 20000 täyttymistä. Arvonnan suoritin ihan perinteisesti: kirjotin nimet lapuille ja poika nosti sieltä 2 nimeä. Jokainen sai yhen arvan, vaikka oiski kommentoinu usiamman kerran arvontapostaukseen. Pehemeistä langoista teen jossain vaiheessa listaa, koskapa sitä toivottiin. :)

1. palakinnon saa PITSISUKKA.
2. palakinnon saa SUKKA-MARI.
3. palakinto lähtee IRINAlle, joka bongas tasaluvun 20000.

Onnea voittajille ja kiitos kaikille osallistujille. Joukossa oli uusiaki tuttavuuksia. Osassa uusia blogeja oon jo ehtiny käymään. Laittakaahan osotetietoja tulemaan sähköpostiin niin saan palakinnot matkaan. Sähköposti löytyy tuolta profiilin takkaa.

Aurahuivi

2011-03-09T11:45:00.001+02:00

Täälä taas! :) Vappaapäivä tännään. Kiitos viimesistä kommenteista, hymyhuulin lueskelin niitä. Joku kyseliki miten ehin neulomaan, ku käyn töissä. Nuo pikkutyöt on ollu semmosia reilun päivän hommia kaikki, joten kyllähän sitä ehtii ku tekkee vähän kerrassaan ja sitte viikonloppuna.

Aurahuivi ei suinkaan ollu mikkään "pieni-pika-projekti". Harmaita hiuksia sain roppakaupalla... Kerronpa vähän taustaa auralle. Annoin viime vuojen äitienpäivänä äitilleni muun lahajan ohella neulelahajakortin. Ensimmäinen ja ehkä viimenen neule-lahajakortti laatuaan, luulisin. Mullehan tuli heti ressi, pitäs saaha äkkiä valamista ku semmosen menin antamaan. Ihan heti ei ressiä tarvinu ottaa. Äiti keksi vasta heinäkuun lopussa, mitä hän tuolla lahajakortilla haluaa neulottavan: pitsikolomiohuivin. Lupasin, olinhan teheny yhen aurahuivin aikasemmin ja revontulihuivin lisäks. Alotin aika pian tuon heinäkuun jäläkeen tai siis siltä se tuntu. Tosiasiassa syyskuun puolessa välissä vasta hommasin langat huiviin, jonka malliks oli valikoitunu aura. Siinä vaiheessa tiesin jo lähteväni töihin. Aattelin, että kyllähän mä kahessa viikossa, jonka tuollon olin vielä kotiäitinä, teen huivin valamiiks. Ja pah! Joku tökki neulomisessa alusta alakaen. Ei tullu virheitä, mutta kaavioitten seuraaminen ei vaan napannu. Loppiaiseen (6.1.2011) mennessä olin teheny ekan kaavion valamiiks ja kakkoskaaviota vähän toista kertaa, hyvällä alulla siis olin.

Hiihtolomalle otin projektin: aura on saatava valamiiks. Tein välliin rästiin jääneitä hommia ja taas tikkasin. Sain mm. pestyä jääkaapin, joka oli ollu pesun tarpeessa aika kauan. Lisäks pesin kaapeista poislojumasta haalareita ja kesävaatteita, jotka oli oottanu viime syksystä asti. Laitoin papereita mappiin Ö jne. Joo, tikkaan mieluummin ku teen tylsiä kotihommia, virn* ;) Hommia oli ihan sopivasti, sillä lomailin toki myös. Niin ja hoplopissa käytiin ku käytiinki! Huivin ohojeessa kakkoskaaviota toistetaan 5 kertaa. 4 toistoa meni suht kivuttomasti, mutta viiennellä kerralla tuntu että neulottavaa riitti ja riitti aina vaan. Ja jos neulominen on pakkopullaa, niin eihän se parantanu yhtään asiaa. Halusin huivin pois puikoilta ja se päätös piti. Päästessäni viimeseen eli 3. kaavioon aattelin, että sen teen äkkiä, mutta veipä se aikaa silti. Pääteltäviä silimukoita oli vain 344, jos laskin oikein.

Hiihtolomaviikko oli perjantai-illassa ku viimein väsyneenä asettelin auraa pingotukseen. Sekään ei meinannu onnistua. Piti mittailla että sain symmetriset molemmista puolista. Lopussa kiitos seisoo: huivi onnistu täydellisesti! Virheitä huiviin ei tainnu tulla ky yks ja sitä ei kyllä huomaa, vaikka ehtimällä ehtis. Kyllä äitin kelepaa nyt. (Vielä ku sais huivin postiin asti.)

Ohje: Aurahuivi Punokset puikoille - kirjasta

Lanka: Drops Alpaca noin 2,5 kerää, oisko 130g

Puikot: 4mm ja päättelyssä 7mm

Koko: 145 x 55 cm

Muuta: Neulelahajakortilla äitille

Jorinaa jos jonninmoista

2011-03-04T16:30:00.015+02:00

Tammikuu on pakkaskuu. Helmikuu on hiihtokuu. Maaliskuussa sulaa jää jää jää... Ihanaa, kevät on täälä! Huomaatteko sen? Mä ainaki huomaan. Päivät on selevästi pitempiä, aurinko paistaa, vesi tippuu räystäistä ja sen tuntee myös tuoksusta. Ja siittä, että huvittaa siivota kaappeja ja pölysiä nurkkapieliä. Atshih, vaan täältä pölypilivien keskeltä. Tottuus tullee essiin valon ja auringon myötä, mutta ei se haittaa. Tervetuloa kevät!!!

Me ollaan oltu lomalla koko perhe tällä viikolla. Aika palijon on aikaa vietetty ihan kotosalla ku jostaki kumman syystä aina lomaviikolle ossuu sairastelukierre. Onneks koko porukka ei oo ollu kuumeessa, joten osaporukalla on touhuttu sitte jotaki pientä. Isommat on saanu nauttia mm. laskettelusta ja uimisesta. Reissua HopLoppiin on toivottu kovasti ja se tehhään huomenna, jos sakki on kunnossa. Tärkeintä kuitenki, että on saatu olla kaikki yhessä. Mies lähti aamupäivällä käymään kotonaan 3:n vanhimman kans ja mä jäin pienten puolikuntosten kans kottiin. Sain käskyn levätä ja tämähän on sitä, eikö? Noh, pyykkikone on pyörittäny jo pari konneellista puhasta pyykkiä, kuivausrumpu kuivattanu saman verran, pari huonetta on järjestelty ja imuroitu... nyt on päikkäriaika, joten en voi touhuta mittään ettei pienet herrää *virn*.

Kotona ja lomalla on ollu mukavaa. Syän vuotaa verta ku käyn töissä ja lapset tarvis aikaa ja huomiota. Oon huomannu, että en ratkia joka suuntaan ja lapset on ensimmäisenä kärsiny. Lasken jo viikkoja huhtikuun loppuun, jollon jatkan kotiäitin urraa. En varmaan hypi maanantaiaamuna riemusta ku herätyskello soi, et töihin! Liian vaativa tehtävä käyä töissä haasteellisessa työpaikassa ja pyörittää suurperhettä samalla. Jään kottiin ilomielin...

Asiaan. Tämähän yrittää olla käsityöblogi. Aika monta työtä on valamistunu, vaan en oo joutanu blogata niitä. (Koiran karvat ei kuulu kuvioon, pahoittelen niitä huonolaatusissa kuvissa...)

Tunika oottaa yhä kuvvaamista, koska en voi kuvata ja olla mallina yhtä aikaa. Toiveissa on, että se tän kevvään aikana ilimaantuu tänne. Tässä sen sijjaan pieni pläjjäys pienempiä töitä, jotka oon teheny ns. välitöinä helemikuussa. Säärystimet itelle on ollu tillauksessa aika kauan. Edelliset oon teheny noin 15vuotta sitte (yläasteella) ja ne on yhä hyvässä iskussa. Ärsyttää, ku ne ei älyä hajota. Näin Villasukkia ja muuta elämää-blogissa säärystimet ja apinoin kylymästi. Tein samanlaiset. Oon tyytyväinen. Näitä uusia oon pitäny palijon. Harmittava tosiasia on se, että nykyset 7veikat on surkiata laatua. Vennyy ja vannuu eikä taho kestää juuri mittään. Ne 15v sitte tehyt on kans 7veikkaa ja niitten laatu on pikkusen erilainen. Tyttö näki mun tekevän säärystimiä ja tottakai hänen piti saaha samanlaiset. Värikriteeri sen sijjaan oli tiukka: niitten täytyy olla joulunpunaset! Neitin kaverilla on joulunpunaset säärystimet ja pittäähän sitä olla 6veenä jo samis kaverin kans. Lupasin toki tehä ne, mutta mulla ei ollu tuota haviteltua väriä. Tai niin luulin... siivottuani lankakaappia löysin justiin oikiaa sävyä liki kerän. Sehän riitti ja vielä jäiki. Nyt on hienot säärystimet molemmilla.

Ohje: Novita syksy 2007 ekstra, malli nro 3 villasukkien mallikerrasta muokattu säärystimiks

Lanka: 7veikka

Puikot: 4mm omissa ja 3,5mm tytön

Muuta: omissa 4 x 18 s. ja tytön 3 x 18s.

Toiseks nuorin poika on tullu äitiinsä ja omistaa suuren jalan jo nyt alle 3vuotiaana. Niinpä edelliset villasukat oli jääny pieneks. Pistinpä nallea puikoille ja tekasin sukkaset lapselle. Nallen laatu on huonontunu myös roimasti, mutta päätin että tikuttelen noita varastojani pienemmäks ja teen sitte uuet ku meneävt rikki.

Ohje: perussukka 4 x 12 s.

Lanka: Novita nalle kesä

Puikot: 3mm

Huovutusta piti kokkeilla myös. Ei vaiskaan, ei se ihan noin menny. Halusin puikoille jotaki sellasta, joka valamistuu äkkiä. Siis paksut puikot ja sitä rattaa. Oikeen mittään muuta sopivaa ei ollu ku huopasta, joten otin sen. Langan vyötteessä oli ohojeen tynkää ja siittäpä sitte etteenpäin. Illassa oli lapaset tehty ja huovutettukki. Tein tietysti sellasen virheen, tunnollinen ku oon, että ompelin muovit lapasten sissään vähän turhan hyvin kiinni. Oli hiukka hankalaa saaha ne irti sieltä. Meinas jäähä ottamatta. Ne ois varmaan hyvä irrottaa heti ku ne saa konneesta ulos, mutta joku pölövästi anto lapasten kuivaa rauhassa ja alako sitte irrottamaan muoveja. Pääasia että sain ne pois ja lopputulos oli toivotunmukanen. En usko kovin palijon huovutusta jatkossa harrastavani, vaikka ihan hyvin tuo ekalla kerralla meni.

Ohje: Huopasen vyötteestä, 4 x 10s.

Lanka: Novita huopanen

Puikot: 7mm

Tämmöstä tällä kertaa. Pysykäähän linjoilla. Arvontaan voi osallistua vielä hetken. Uutta postausta on luvassa piakkoin... Kunhan jään kotia, ehin toivottavasti vierailemaan teiän käsityöystävien ja muittenki blogeissa hieman usiammin ku nyt. En oo unohtanu teitä! Kevättä, kevättä oikeen mukavaa sellaista ihan jokaiselle täälä kävijälle.

2 Wee!

2011-02-06T14:18:00.005+02:00

ARVONTAAN EI VOI ENNÄÄ OSALLISTUA!!!

2.helemikuuta 2009 julukasin ekat rivit blogiin. Jotenki muistelin että se ois ollu 4 päivä, mutta samapa tuo. Seuraa siis ARVONTA, koska niin tein vuosi takaperin myös. Arvontaan pääsee osallistumaan kommentoimalla tähän postaukseen jotaki mukavaa ja/tai suosittelemalla mulle jotaki kokkeilemisen arvosta lankaa. Perustele miks lankaa kannattais kokkeilla. Haen tässä lähinnä sellasia lankoja, jotka on ihoystävällisiä tämmöselle herkkähipiälle (7veikka ja nalletyyppiset langat kutittaa vallan mahoton). Lisäks kirjota oma lempiväri, ehoton inhokkiväri sekä yksvärinen vai monivärinen lanka. Palakinnon aattelin hakia Titityystä ja se vois olla sukkalankaa tai huivilankaa tai vaikka molempia. Jos tänne nyt sitte syystä tai toisesta tulis semmonen ylleisöryntäys, että kävijälaskuri kääntys uusille lukemille ja joku onnekas bongais tasaluvun 20000, huutakoon kovvaa ja korkialta. Arvontaan voi osallistua ennaltamäärittämättömän ajan... Onnea matkaan!

Jos blogilista ei nyt noteeraa mua, suutun sille oikeen kunnolla...Onko muilla ollu ongelmia blogilistan suhteen? Mulla se ilimottaa vaan latausvirhe...murrr

Paketilla ilahdutettu

2011-02-06T13:59:00.003+02:00

Lokakuussa kävin Unelmia vuosien takaa -blogissa Minnariitan tällaista keskustelua virtuaalisesti:

Minnariitta: Mulla ois sulle yhtä lankaa...on se tuossa kasassaki vyyhdellä sellasta vaaleen punaista cascade yarnsia sukkalankaa...kiinnostaako?

Mä: No arvaa kiinnostaako??? Jeeeee! Iiks. Miks ihimeessä sä MULLE haluat tuollasen ihanuuen antaa? No jaksan kyllä oottaa, ehkä toivottavasti ainaki... ;) En kyllä nyt hirveästi ehi neulomaan, joten ei kiirettä sen kanssa. Josko se sitte jouluna kulukeentuis tai jotain. :)

Minnariitta: NÄPPI, Arvaas vaan miksi?? Siksi ku sulla on niin mukaansa tempaava blogi....niin ja oot saanu mut liikkeelle neulomisen suhteen siksi ajattelin lahjoo sua! Mieltä lämmittää ku saa antaa sulle tuon langan. oiskohan xxx käyntiä sielläpäin...tai voin toki postittaa helpostikuoressa!

Mä: Kiitos kiitos kovasti. Mukava kuulla että joku ainaki tykkää blogistani. Mieltä lämmittää kovasti. Mukava että oon saanu sut liikkeelle. :) Xxx käy harvemmin täälä päin, mutta zzz käy aika ussein. Ja niitten qqq käy aika ussein kotonaan. Eli varmasti se sieltä kulukeutuu, eikä tarvi postittaa. Kiitos jo etukätteen. Sait kyllä mut hyvälle tuulelle. :) Nyt täytyy poistua jo kohta nukkumaan, on tullu notkuttua tässä konneella nyt ihan liikaa.

Minnariitta: Näppi on mukava ilahduttaa toista aina silloin tällöin...ja nyt oli sun vuoro ilahtua!

Tällaisen ihanuuen mä sain!

Viime sunnuntaina oli paketti viety ihimiselle, jonka kautta se kulukeutu mulle maanantai-iltana. Suuret kiitokset sulle Minnariitta! Vieläki tuo ajatus langan antamisen takana olevasta keskustelusta lämmittää kovasti. Blogi on ollut niin hilijanen koko syksyn. Kiva että ees joku saa pienoisesta blogistani jotaki! Toivottavasti saan langan puikolle pian, sillä tuo vaikuttas pehemiältä langalta. Sukat, jotka on 7veikasta ja nallesta kutittaa niin mielettömästi, että huh huh.

Myssy, myssyni mun

2011-01-23T13:36:00.002+02:00

Heipä hei! Täälä on tapahtunu semmonen ihime, että on valamis neule. Neulomisvimma kävi vallan sietämättömäks ja sen seurauksena synty myssy itelle. Myssy oli tillauksessa koko talaven, sillä mulla on ollu vain yks myssy, joka ei sopinu yhteen takkini värin kans. On suoraan sanottuna hävettäny kulukia tuola ihimisten ilimoilla. Ei vaan oo ollu aikaa neuloa, ei oo jaksanu tms. Innostus on ollu täysin hukassa. Viikko sitte pistin myssyn puikoille oivallettuani, että mullahan on sopivaa lankaa kaapissa. Seuras kiivas mallin etintä ja yllättäen se löyty novitan lehestä. Niistä en oo neulonu juuri mittään. Päätin eilen, että teen myssyn valamiiks, makso mitä makso. Perheriian se sai aikaan, ei sen enempää... :( Rouva vaan istu takalistonsa päällä ja tikkas. Mies ahersi: teki ruuan, syötti lapset, vaihto vaipat, pesi pyykkiä jne. Pienin kaato koiran kupin... Eihän miestä mitenkään voinu ottaa päähän se, että mä neuloin??!

Säätämistä myssyn kans oli, koska lanka oli palijon ohuempaa ku ohojeessa. Välitinkö tuosta seikasta siinä kohtaa ku ois pitäny? En. Teinkö mallitilikun? En tietenkään, kuka sitä nyt yhtä myssyä varten mallitilikkua tekis, en mä ainakaan. Kostautuko se? Kyllä kyllä!!! Myssyni oli valamis ja sovitin sitä (lankoja en sentään päätelly). Olin verrannu myssyä välillä aina aikasemmin tekemääni myssyyn. Siihen suhteutettuna myssy vaikutti erittäin hyvälle, vaan mehtäänpä meni ryminällä. Ohojeessa oli tehty 2 kertaa rivit 1-14, seuraavat 15-28 vain kerran ja loppukavennukset. Mä jou'uin tehä näin: 3x rivit 1-14, 2x rivit 15-28 ja sitte kavennukset. Myssy on loistava. Ihana. Tykkään! Mikä parasta se on valamis ja mun ikioma!

Ohje: Novita syksy 2009, malli 20 muokattuna

Lanka: Kauhavan Kangas-Aitan Panda (saatu SNY-kierrokselta 2009, kiitos Shamina!)

Puikot: 4,5mm ja 5mm

Jospa se neulomisinto tästä taas elpys. Voishan sitä yrittää tikutella bussissa... hylkäsin sen kerran koitettuani. Oon matkapahoinvoiva, bussissa erityisesti. Tikkaaminen sai heti huonon olon aikaan, enkä oo siks koittanu toista kertaa syksyn jäläkeen. Uskaltaiskohan kokkeilla uuestaan, vaikka ihan perussukkaa, jota ei tarvi tuijottaa koko aikaa...

Kiitän lopuks edellisiin kirjotuksiin tulleista kommenteista. En oo vastaillu kellekkään, tunnustan. Joukossa oli mulle uusia kommentoijia, toivotan teiät tervetulleeks. Tilanne on edelleen sama: bloggaan ku oikiasti ehin ja kommentoin ku oikiasti ehin. Kommentit ilahutti erityisen palijon, koska oletin ettei kukkaan ennää viihti mittään sanoa ku en itekkään "sano" mittään. Ehkä kirjotus oli sen verran säälinkerjuuta, että muutamat sentään helty. ;) Mukavaa talaven jatkoa. Kevättä ja pitempiä päiviä oottelen ku kuuta nousevaa. Aurinko, oi aurinko paista jo!

Neulevuosi 2010

2011-01-01T14:56:00.000+02:00

Äsken pistin viime vuotta purkkiin käsitöitten osalta ja mieli painu pakkaselle oikeen urakalla. Enhän mä oo neulonukkaan juuri mittään, vain pieniä töitä. Ei tällasta blogia varmana kukkaan seuraakkaan. No joo, itsesääli sikseen. Tottuus on se, että luonteelleni ominaisesti, mulla oli suunnitelmia ja haaveita blogin suhteen. Ne tais olla aika suureellisia verrattuna siihen, mitä oon näitten kahen vuojen aikana saanu aikaseks.

Yhteensä vuonna 2010 valamistu 24 työtä, joka on 1 enemmän ku vuonna 2009. Aika surkia saldo, jos vertaa joihinki huimiin, jotka neuloo yli 100 neuletta vuojessa. No onhan mulla suurperhe ja käyn töissä, seli seli...

-sukat: 10 paria (aik 6 ja lasten 4)
-lapaset: 3 paria
-pipot: 7
-tunikat/topit/paidat: 1
-kolmiohuivit: 1
-muut: 2 (nuken makkuupussi ja vauvan peitto)

Yhtään isompaa työtä paitaa tai tunikaa en teheny aikuiselle. Kesken niitä kyllä oli/on, katsokaa vaikka...

Tunika päättelyä vailla valamiina

Suosituin valamistunu neuleeni on revontulihuivi, joka lämmittää omia harteita.

Revontulihuivi on ihana edelleen!

Viime vuonna laitoin blogiin uuen vuojen luppauksia: karkkilakko ja painonpuotus. Mites niitten on käyny? Karkkilakko on pitäny lukkuunottamatta 3:a päivää (24.-26.12), joka sortu miehen takia. Meni hyväkäs ostamaan mulle joululahajaks lempisuklaatani, valkosuklaata. Paketin avattuani olin tyrmistyny. Sain kysymyksen: "Etkö muka tosiaankaan aio syyä niitä?" Pakkohan mun oli sitte uhrautua. Lupasin itelleni, että saan syyä joulun ajan ja se on sitte siinä. Eli karkkilakko jatkuu. Painoa puotin noin 10kg, siinä tuo paino on junnannu, enkä oo jaksanu panostaa koko asiaan. Ylipainoa on yhä. Tälle vuojelle en tiiä uskallanko luvata mittään. Haluaisin kovasti saaha säännöllisen liikunnan osaks elämää, mutta mutta... Yrittänyttä ei laiteta. Lupasikko sinä jotaki tälle vuojelle? Oikeen mukavaa vuotta kaikille blogini lukijoille. Toivottavasti vuosi on vaiherikas ja mieluinen monelta osin!

Viime vuojen viimeset

2011-01-01T14:42:00.000+02:00

Vieläkö joku muistaa mut? Tuskinpa kovin moni. Ainaki itelle on käyny herkästi niin, ku joku blogi ei oo päivittyny, se on jääny seurantalistalta aika äkkiä. Harmittaa. Aikoinani mietin ja pähkäilin pitkät tovit ennen ku alotin bloggaamisen. Nyt työ haittaa harrastusta oikeen urakalla. Tällä hetkellä oon ollu töissä yli 3 kuukautta ja tuona aikana oon teheny 2 villasukat. Se on niin vähän, että ei oikiastaan ees mainihtemisen arvosta. Laitan ne näytille, vaikka ovatki ihan perusperussukkia.

Nämä sukat oon teheny alunperin kotona asuessani noin 15 vuotiaana. Sukat ei koskaan ollu mun lempparit ja varmaan siks ne kesti näin kauan. Miten niin oon nää sitte nyt neulonu?? Oota hetki vielä... Viimein laminaattilattia sai pohojat rikki. Ainaki musta tuntuu, että nyt on menny sukkia puhki urakalla ja eppäilen laminaattilattiaa osasyylliseks, onko muilla vastaavia kokemuksia? No, koskapa sukkien varret oli palamikkoa ja hyvässä kunnossa, eikä neulomisaikaa oo liiemmälti, menin näppäränä likkana siittä mistä aita on matalin. Tein sukkiin uuet terät. Tadaa! Purin vartta vähän matkaa ja neuloin muutaman sentin joustinneuletta ennen kantatilikun alotusta. Violetti on noussu lempiväreihin ja sitä sattu olemaan kaapissa (lankapussien määrät alakaa olla arveluttavissa lukemissa), joten sitä siis puikoille. Terät tein marraskuussa.

Toiset perussukat mennee sukkia sotilaille kerräykseen. Sain sinne aikaseks 2 sukat. Hyvä minä! Liekö nämä ois jääny kesken, jos mies ei ois hoputtanu mua. Kyllä! Totta se on. Uuet alokkaat astuu remmiin 7.1.2011. Eilen illalla tikuttelin nämä valamiiks ja päättelin langat. Jäihän tässä aikaa vielä vajjaa viikko eli ihan ajoissahan mää olin, enkö vain. Mites ne haasteeseen vastanneet, joko on sukat sotilaille tehtynä??!

Ohje: perussukka
Lanka: 7veljestä
Puikot: 3,5 mm
Koko: siro 46

Oon kiusannu ompelukonetta myös hiukan. "Ekomuovipussi" oli leikattununa tuola laatikossa reilusti yli vuojen ja nyt se sai muotonsa. Mies kysy: "Meinaakko sää alakaa oikeen ekoloogiseks, ku tuollasia teet?" On mulla kaupassa kangaskassit ollu jo monta vuotta, mutta muovipussit ei oikeen taho kestää. Jospa tää kestäis. Pikkupussukka oli kokkeilu, joka meni pieleen kaikilta osin. Tuli liian pieni, kankaat on nurinpäin, tukikangas unohtu ym. Ehkä annan tuon lapsille. Tällaset on valamistunu loppuvuojen aikana.

Posti toi joulukuun alussa Mummolta "anna hyvän kiertää-tempauksen" vuoks tällaset jutut. Kiitos, oikein palijon kiitoksia mummolle. Näin tarkasti tehtyjä en ois ite saanu aikaan mitenkään. Kukkakoriste pääsee somistamaan laukkua. Takki on sen värinen (punanen), etten viiti sitä siihen laittaa, vaikka niin suunnittelin alakuun. Tarpeeseen pannulaput tuli, mutta en raaskis niitä käyttää... ;) Omat anna hyvän kiertää jutut on vieläki vaiheessa. Vuosi vaihtu kyllä tiiän, mutta ku en oo ehtiny, jaksanu jne. Oonhän mä osan laittanu ajallaan, mutta Suvi ja Nilla kyllä ne loputki tullee uskokaa pois!

Laa laa lapasia

2010-11-05T09:00:00.107+02:00

Tässä se mitä lupasin eli ajastettu postaus lopppuviikolle. Posti on vieny perille ne, mitä sen kuuluuki. Laitoin Anna hyvän kiertää -tempaukseen liittyen postia matkaan Nillalle ja Suville. Kysellessäni toiveita, molemmat toivo lapasia. Aattelin sitte tietenki tehä ne lapaset, että sais ees vähän yhtenäisyyttä paketteihin. Ku työelämään siirtymiseni koitti, lapaset oli valamiit peukaloita lukkuunottamatta. Niitä peukkuja en meinannu saaha tehtyä ollenkaan. Ei muka ikinä ollu aikaa. Lopputuloksiin oon erittäin tyytyväinen.

Nillalla oli toiveena pehemoset lapaset ja lankakaupassa konsultoin myyjää asian tiimoilta. Hän ehotti Dropsin Merino extra fine -lankaa ja kyllä se pehemosta onki. Kestävyyestä en ossaa sanoa mittään, omat merinolapaset (eri lankamerkki) kesti 1,5 v ja sitte tuli ekat reiät. Rrrrakastan palamikoita ja ne mielessäni lähin metästämään lapasmalleja. Eka aattelin Karismalapasia ja alotinki niitä. Pienet ois tullu. Google appuun ja johan löyty malli, tosin sormikkaille, mutta äkkiäkös näin taitava *kröhöm* neuloja ne muokkaa lapasiks. Sytteen tai savveen, meni miten meni, nuo mä teen. Ja teinki. Oon aivan raxtunu näihin, voisin tehä itelle samanlaiset ku ne omat otti ja teki reiän, viheliäiset. Tässä Nillan postaus lapasista.

Ohje: Drops 115-13 muokaten lapasiksi

Lanka: Drops Merino extra fine 100g

Puikot: 3,5 mm

Toisiin lapasiin lankatoiveita ei ollu, mutta sinistä väriä toivottiin. Oon teheny muutamat Tikrun Chevalier-lapaset ja nehän on oivalliset Suville, mun mielestä. Siispä toimeks. Malli on kiva tehä ja nopiaan valamistuva. Mitä ne peukalot tässäki ootatti, mutta muuten. (Mun rikkimenneet lapaset on tällä samalla mallilla tehty.)

Ohje: Chevalier-lapaset

Lanka: 7veikka

Puikot: 4 mm

Eikö oo ihania? Kuvat on vaan ihan ällön surkeita, melekeen tekis mieli itkiä niitten takia. Mun tekemiä, kerranki onnistuneita, ihania kauniita lapasia ja palamikoita. Kyllä ihtiä saa kehua, saapas! Eikä naureta sielä yhtään. Pelottelin Suvia ja Nillaa että perästä kuuluu, eli ei ollu anna hyvän kiertää tempaus tässä, ehei. Mutta ehkä mittään näin ihanaa ei oo luvassa seuraavassa paketissa. Hei hei, tää lähtee neulomaan ku on kerranki hyvä fiiilis päällä. Määki ossaan jotaki!

Lokakuun loppu

2010-10-31T13:47:00.004+02:00

Heipä hei pitkästä aikaa! Tämä mamma on siirtyny työelämään syyskuun lopussa ja bloggailu on sen myötä jääny lähes kokonaan. Aamulla kuuen aikaan lähen kävelemään bussille ja iltapäivällä nelijän maissa oon takasin kotona. Pitkiä päiviä. Oisin halunnu olla kotona, mutta ei ollu tällä kertaa oikein muuta vaihtoehtoa. Uus työ, perehytys hommaan... Oon iltasella niin naatti, että meen nukkumaan jo yheksän aikaan. Ei siinä palijon ehi puikkoja heilutella. En silti laita blogin kansia kiinni, sillä toivon mukkaan ehin jossain vaiheessa taas neulomaan enemmän.

Muistaessani tähän alakuun kiitän "neulova perheenäiti" -postausken kommenteista. Oli aivan huikea huomata miten kommentteja sateli ja miten ihania ne kommentit oli. Pipojen teossa oli jotaki erityistä, ehkä siks, ku tiesin lähteväni töihin. Neulominen oli jotenki haikeaa ja surullistaki. Kai siinä oli hormooneilla osasyynsä. ;) Eihän tuo kommenttimäärä mikkään mahoton oo, mutta blogissani ei kovin monesti oo saavutettu samanlaista määrää kommentteja. Työhönmenon jäläkeen, oon blogeissa käyny pikasesti, mutta en oo kommentoinu. Tiiätte, että kyllä Näppi täälä käy, vaikkei mittään näy.

Jeps mutta asiaan... Miehelle on valamistunu sukat, joita alotin sillon kummisetän sukkien aikaan. Aattelin etten saa niitä ikinä valamiiks, ku en ollu nuin ohuesta langasta neulonu sukkia, mutta hittaasti ja varmasti valamista tuli. Nämä on ollu valamiina jo ennen syyskuun puoliväliä. Sukat on ollu niin tiiviisti miehellä jalassa, että ku oon muistanu kuvvaamisen, sukat on ollu jossain muualla. Hyvät kuulema on ja lissääki sais tehä. Aattelin näitä eka issäinpäivälahajaks, mutta ku ne oli valamiina pöyällä, ni ne hävis siittä parempiin jalakoihin alta aika yksikön.

Ohje: perussukka, 72 silimukkaa (tiukka käsiala)
Lanka: Austermann step
Puikot: 2.5mm

Sukista pääsen yhteen kommenttiin joka on jääny kaihertamaan mieltäni. Sen jätti anonyymi-Outi Sukkia sotilaille -postaukseen ja kuuluu näin: Hieno idea sukkien neulominen, mutta toivoa sopii - että ne ovat hyvästä materiaalista ja hyvin neulottuja. Niin, että käyttäjälle ei tule harmia. Kysykää rohkeasti neuvoa jos oppi on hukassa, auttajia kyllä löytyy... Terveisiä Outille, oliko viesti tarkotettu kaikille ylleisesti vai vain mulle? Josko sukkien kutomistaitoni häntä eppäilyttivät, niin en oo vielä teheny ainoitakaan epäonnistuneita sukkia 7veikasta. Tuossa kampanjassahan toivottiin sukkien olevan 7veikan vahavusesta langasta tehtyjä. Jos Outi oli käyny lukemassa tämän postauksen ja sen perusteella jätti tuon kommentin, niin muistutan että purkamisen ja säätämisen jäläkeen lasten sukista tuli käyttökeleposia ja molemmat sukat on tälläki hetkellä lapsilla aina ekana jalassa, jos eivät oo pyykissä tai hukassa. Vauvan sukista tuli liian pienet ja niitä en pura, piste. En voi vastata muitten puolesta siittä, minkälaisia sukkia hyväntekeväisyyteen tekevät, mutta itelläni tämä on ensimmäinen kerta ku neulon yhtään mittään hyväntekeväisyyteen. Haluan uskoa, että hyväntekeväisyyttä harrastavat tekkee vain ja ainoastaan hyviä tuotteita, eikä sellasia mitkä ei kelepaa kenellekään. Yhet sukat, jotka oon teheny tuohon kampanjaan, onnistu hyvin. Toiset on parhaillaan puikoilla.

Posti on tuonu aikapäiviä sitte arpajaisvoiton Suvilta. Sain 3 kerrää purolankaa värissä, jota olin katellu kaupassa sillä silimällä. Niinhän siinä sitte kävi, että kävin hakemassa vielä vähän lissää tuota sammaa lankaa. Ohops. Mitähän näistä tekis? Ehotuksia? En yhtään tiiä, huoks* Mun ei pitäny ostaa tätä lankaa, mutta ku halavalla sai, jotenki lankesin. Enpä oo viime aikoina hirveästi lankoja ostanu, parit puikot kyllä ja yhen kaapelin knit pro-puikkoihin. Kaunis kiitos Suville mukavasta arvontavoitosta.

Tällä kertaa tämmönen ~~pika~~postaus. On mulla muutaki valamista, mutta ne on vasta lähössä postiin... Vilikutuksia sinne jonnekki ;) Lupasin joskus, etten alota uusia töitä ennen ku ne vanhat alotetut on tehty. Jotenki ehkä unohin sen ja oon alottanu 5! uutta työtä. Niistä 2 on valamiina (seuraava postaus) ja 3 ihan kesken. Hukun kohta nuihin ~~valamiihin siis~~ keskeneräsiin... Seuraava postaus on ajastettu loppuviikolle, uskokaa tai äläkää. Pysykää linjoilla, eläkää aivan unohtako mua. Mukavaa talaven ootusta kaikille. Oottako muistanu siirtää kelloja? Heissulivei taas.

Neulova perheenäiti

2010-09-03T17:30:00.013+03:00

Olipa kerran neulova perheenäiti. Perheenäiti eli pitkää ja kuumaa kessää ja otti aurinkoa. Puikkoihin hän ei koskenukkaan ennen ku kesä alako olla loppuillaan ja kallistumassa syksyyn. Sillon neuloja heräs, että lapsillehan piti tehä kesäpipoja. Neulova perheenäiti koki syyllisyyen tunteita, että lapset olivat iliman pipoja. Onneks lapsille oli toisenlaisia päähineitä helteillä, ettei niitten päänupit vallan kärventyny.

Neulova perheenäiti tarttu puikkoihin. Langat hän oli ostanu aikapäiviä sitte. Ensimmäiseks pipomalliks valikoitu pipo tyttärelle. Neuloja neulo kerros toisensa jäläkeen. Hän neulo pippoon kauniita ajatuksia kauniista kasvavasta tyttärestään. Hän toivoi suojelusenkeleitä eskaritielle. Hän toivoi hyviä käytöstapoja ja onnea. Ennenkaikkea neuloja neulo pippoon palijon rakkautta. Ku pipo valamistu, laitto tytärlaps sen onnellisena päähänsä ja meni heti esittelemään naapurin äitille "mitä mun äiti on mulle teheny". Naapuri tietysti ylisti pipoa ja sen tekijää hienoin sanakääntein. Sai neuloja itekki tuosta osansa seuraavan kerran lasten kans pihalla ollessaan. Tätä neulova perheenäiti kaipaski ja hänen itsetuntonsa kohos lähes piliviin. Hetimmiten neuloja otti seuraavan pipon puikoille...

Tytöllä ponnari takaraivolla...

Ohje: Adalmiina-pipo Ullaneuleesta

Lanka: Tennesee vajjaa kerä

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Valamis: 24.8.2010

Välillä neulova perheenäiti joutu haaveitten valtaan. Hän toivoi, että hällä ois vielä joskus pienen pieni suloinen tyttövauva. Neuloja oli alottanu tuolle haaveenkohteelle jo piponki, joka oli jääny kesken, koska ei ollu sopivaa lankaa. Haaveitten syvimmillä hetkilllä neuloja sai oivalluksen. Hänellä on ympärillään loistava yhteisö, miksei hän pyytäis apua sieltä. Lausuttuaan ääneen toiveen vihreästä lankanöttösestä, hän sai nähä, miten toive kuultiin ainaki kahella taholla. Neuloja oli aivan liikuttunut. Hän sai sähköpostiin viestin, jossa oli kuva langoista. Postilaatikko kolisi jo parin päivän päästä ja neulova perheenäiti sai saattaa puikoilta pienen vaaleanpunasen pipon. Piposta tuli ihana. Neuloja sulki sen haaveisiinsa ja talletti työn visusti. Neuloja kiittää Irinaa jälleen kerran. Kiitos myös Riikkikselle tarjouksesta, jota ei tarvinu käyttää. Pipo valamistu ja ehkä hamassa tulevaisuuessa se saa käyttäjänki. (Ei, neuloja ei ole raskaana tällä hetkellä.)

Ohje: Rose-pipo Ullaneuleesta

Lanka: Tennesee ja tuntematon lankanöttönen Irinalta

Puikot: 3,5 mm

Valamis: 27.8.2010

Tämän jäläkeen neulova perheenäiti jatko aikasemmin alotettua työtä. Pipo tuli lämmikkeeksi koululaiselle, joka kiitollisena pitää kaikkia neulovan perheenäitin hälle tekemiä tuotoksia. Neuloja neulo, neulo ja neulo vieläki ahkerammin. Hän ajatteli kovin arkaa ja herkkää poikaansa. Tunsi pistoksia sydämessään pienen poikansa vuoksi, miten hän pärjääkään koulussa. Poika on niin kiltti. Tähän pippoon neuloja neulo erityisesti rakkautta, suojelusenkeleitä, rohkeutta, reippautta ja hyviä kavereita. Toivottavasti pipo tois kantajalleen monenlaista hyvvää. Silimät loistaen pieni koululainen laitto pipon päähänsä ja siittä hetkestä alakaen se on sielä ollu lähes koko ajan. Paras kiitos neulojalle.

Ohje: Aatos-pipo Ullaneuleesta

Lanka: Tennesee vajjaa kerä

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Muuta: Silimukoita 110

Valamis: 27.8.2010

Vielä oli jälellä vanhempi koulupoika. Hänelle oli tehty pipo muutama vuosi sitte. Tämän vuoks piti hänenki saaha uusi. Koulupoika on jo kovin iso ja rohkea, ainaki hän yrittää näyttää siltä. Tähän pippoon neuloja neulo intoa oppia uutta, kärsivällisyyttä kestää virheitä, joita sattuu aika monesti. Toivoin halua lähteä kouluun ja suojelusenkeleitä myöskin. Pipo on ollu päässä, mutta hieman eri tavalla ku pienemmillä. Poika tuumas mulle: "näin yläasteelaiset pittää pipoja" eli takaraivolla. Neulova perheenäiti ei oikeen tiiä, mitä hänen pitäs aatella tuosta asiasta, sillä poika ei oo yläasteikänen vielä hetkeen.

Ohje: Aatos-pipo Ullaneuleesta

Lanka: Tennesee vajjaa kerä

Puikot: 3 ja 3,5 mm

Muuta: Silimukoita 110

Valamis: 28.8.2010

Näin neulova perheenäiti osotti rakkautta lapsilleen niinku hän parhaiten taisi. Hänen sydämensä oli aivan pakahtua: hän on saanut lapsia, vaikka hän ihtensä niin vajavaiseks tunteeki. Hän on ylypiä saadessaan laittaa lapset koulutielle uuet hienot pipot päässä. Ne olis pitäny tehä jo kauan sitte, mutta onneks ne ehti tehä nytki. Pipot synnytettiin äidin rakkautta rinnassa. Syksy saa neulojan tuntemaan kaiken erityisen voimakkaasti. Neuloessaan hän tunsi, miten hän rakastaa lapsiaan, miten paljon hän rakastaakaan. Onneks pipoja (tai jotaki muuta) voi tehä lissää ja niihin saa purkaa sitä rakkautta, jota ei ossaa sanoiks pukia. Pipojen puottua puikoilta neulova perheenäiti sai vienoja toiveita kynsikkäistä, joita neuloja ei oo koskaan aikasemmin vielä neulonu. ~~Ehkä tarina neulovasta perheenäidistä saa jatko-osia , katotaan...~~

Ei voi muuta sanoa ku että soppii täyellisesti!

Kaunis kiitos Pialle ja Kristellille uppeista, kauniista ja hyvin selekeistä pipo-ohojeista!

Loppukevennykseks lankaa, jotka neulova perheenäiti sai. Mies oli työn takia reissussa ja jostain kumman syystä neulojalla meinas tunteet kuumeta sairastelevien lasten kans. Jotenki armas "haisto" sen ja osas tuua tuliaisia neulojallekki. Ylleensä tuliaisia on saanu vaan lapset. Kauniin värisiä nämä on ainaki kerällä, jospa valamiinaki. Näihin mukaviin tunnelmiin, hyvvää viikonloppua tasapuolisesti kaikille.

Tunnustus ym. höpinää

2010-08-24T14:36:00.002+03:00

Muoks. Lankaa saatu jo. Kiitos Irinalle!
Hellurei ja hellät tunteet kaikille tasapuolisesti! Mitäs teille kuuluu? Kiitän ja kumarran jokkaiselle täälä kävijälle, mutta erityisesti niille, jotka jaksavat kommenteillaan ilahuttaa päiviäni. Ootte kivoja ihimisiä. Kommentit on tärkeitä mulle. Iliman niitä en viihtis blogata. Tällä kertaa tunnustus. Pyyntö pienestä lankanöttösestä. Sukkasadosta. Ei valamiita töitä, mutta pian niitäki. Kuvat ei liity postaukseen, mutta kuvaton on tylsä...

Täyttä elämää -blogin Hannele anto mulle tunnustuksen:

Kiitos Hannele! Tähän kuuluu jakkaa tämä 7:lle muulle ja lisäks pittää palijastaa itestään 7 asiaa. Annan tämän

Mitä sitä kertois? On kyllä vaikiaa, ku oon aika anonyymisti pitäny tätä blogia. Tehhäänkö negatiivisia ja noloja palijastuksia tällä kertaa? Tuon puolen taian tietää itestäni parhaiten. No ei nyt sentään. :)

1. Rakastan syksyä. Kauniin värikkäitä lehtiä. Satteen ropinaa kattoon. Syksyn tunnelma on jotenki erityislaatunen. Takkatulen loimussa on ihana istua ja neuloa. Kuunnella rauhallista musiikkia. Nauttia olostaan ja ajatuksistaan.

2. Olin ennen varsinainen sokerihiiri. Viikossa meni 2 x megapussi ja suklaalevy, vähintään. Nyt oon ollu kohta 8 kk karkkilakossa, joka toivottavasti jatkuu hammaan tulevaisuuteen.

3. Oon yrittäny välttää hiilareita noin 1,5kk ja olo on kohentunu huomattavasti (karppaus). Energiaa on ihan oikiasti! Esimerkiks siivosin viime viikolla vappaaehtosesti 4 päivää lähes aamusta iltaan = uusi suursiivous ja edellisen tein juhannukseks. Elämä maistuu hyvältä!!!

Eilen leivoin sämpylöitä lapsille

4. Kaapissa ei oo koskaan mittään päälle pantavaa ku pitäs lähtiä jonnekki. (tyypillinen nainen?) Äsken lähti tillaus ellokselle...

5. Oon täydellisyyen tavottelija. Tästä ku pääsis erroon. Hyviä vinkkejä?

6. Viihyn liian hyvin kotona. Voisin olla sielä oikiastaan aina.

7. Oon oppinu elämästä palijon kantapään kautta. Tiiän, että kaikissa asioissa on jotaki hyvvää. Tiiän, että elämä hymmyilee kaikille ainaki välillä. Tiiän, että mussa on PALIJON hyvvää. :)

Meiän vauva 11 kk oppi kävelemään

Sukkasato starttaa syyskuussa ja mä ilimottau'uin mukkaan ekkaa kertaa. Tarkotus on siis neuloa sukkia syys-lokakuussa. Tämä on sellasta mukavaa yhessä neulomista. Tuolla blogissa ite kukin esitteleen tekeleensä, saa kannustusta toisilta neulojilta ja apua ongelmatilanteissa jne. Vielä on aikaa ilimottautua 27.8 asti. Blogia ei tarvi olla, joten mukkaan vaan jos sukkia ossaa tehä!

Apua kaipaisin, sillä hukassa on pieni nöttönen vihreää tenneseetä. Rose-pipo jäi kesken. Mulla ei oo ku sellasta myrkynvihreää tenneseetä, eikä se sopinu alakuunkaan vaalianpunasen kans yhteen. Jos kaappis kätköissä on jotaki sopivamman vihreää pistäppä kommettia tai mailia napinneuleet@suomi24.fi Korvaan langan jotenki, miten sitte sovitaanki. Oisin tosi kiitollinen jos saisin pipon tehtyä loppuun. Ohojeessa vihreän tenneseen värikoodi on 354, löytyiskö esim. tuota joltaki...? Eli ei tarvi ennää...

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Ilun kirja

2010-08-08T14:31:00.000+03:00

Tärkein unohtu tietenki, sama pää kesät talavet. Eli Ilun neulekirja tuli tiistaina. Tykkään tykkään. Monta kivvaa mallia, jotka vois tehä vaikka heti jos ois aikaa ja rahhaa ostaa lankaa.

Sukkia ja höpinätä

2010-08-08T11:05:00.035+03:00

Hirviä hinku blogata. Ei juuri mittään valamista, vain parit hikiset perussukat. Hikiset siks, että niitä on väännetty kirjaimellisesti käet hikisinä helteillä. Helteellä villaa? Joo oon seko, ollu jo kauan. Noo, jos totta puhutaan, oon tikannu iltasin kiikkutuolissa kodarinoven eessä istuen, ovi auki siis. Ihanan viliposta ja syksystä ku alakaa hämärtää! Mä nautin. Kummisetä sai sukkansa 7veikasta kuinkas muutenkaan. Kiitos teille, jotka puotitte mut maan pinnalle. En ois ohuemmasta langasta niitä ehtiny valamiiks tehä. Alotin austermann stepistä 2,5mm:n puikoilla... Sukat sai kiitosta ja sehän on pääasia, toivottavasti tulevat käyttöön. Askartelin mukkaan kortin, jota en kuvannu. Korttiin leikkelin lehistä lauseita ja muuta mukavaa kuten 50:lle hyvin soppii: esim. "virkku vanhus vielä vuosia" virn* Mulla oli hauskaa, voitte uskoa. Kummisettää on siunattu huumorinkukilla silleen sopivasti, ni pitihän mun tehä kortti huumorinkukka suupielessä, onnistuin ihan kohtuullisesti: "kortti joka toi aimoannoksen hyvää mieltä huokuu ajatustenne aitoutta". Näin kummisetän tekstarissa. :)

Ohje: Perussukka
Lanka: 7veikkaa
Puikot: 3,5 mm
Muuta: koko 43 kummisetä

Nämä toiset mennee sukkia sotilaille -kampanjaan. Kumpiinki sukkiin uppos kivasti lankaa ja keränloppujaki sain tuhottua! Jes, häipyy joutavat kerät nurkista pyörimästä.

Ohje: Perussukka
Lanka: 7veikkaa
Puikot: 3,5 mm

Seuraavaks keskeneräsiä töitä. Niitä on jostain kumman syystä kertyny aikamoinen kasa. Ja kaikki vielä tyyyyylsiä neuleita. Ei vois vähempää kiinnostaa, mutta yritän tehä nää valamiiks ennen ku alotan uusia... reps* uskoo ken tahtoo. :) Kesken sukat kokoa mies, kynsikkäät pojalle, mohhairtunika kokoa mä, punanen pitsineuletakki kokoa mä, rosepipo, pöllötakki pojalle...

Yhtenä iltana ei ollu muuta tekemistä, ni huvittelin kerimällä vyyhtejä iliman vyyhinpuita ja apulaista. Hauskaa oli, uskottako? Ei menny ku pikku hetki vyyhtien ollessa jo perinjuurin sotkussa, kissanviikset ja moponsarvet sentään! "Rakas Joulupukki, kirjotan näin etuajassa, koska en kuitenkaan sitte joulun alla oo ennää tarpeeks kiltti... voisinko saaha vyyhinpuut, ettei mun hermojen tarvis mennä joka kerta ku kerin lankoja?" Ei mulla oo innokasta apulaista tuohon hommaan, sillä kaikilla on aina jotaki muuta hauskempaa tekemistä. Mies avustaa, jos oikeen kauniisti pyyän, mutta mutta....

Sukkasatoa korjataan tänä syksynä. Aattelin osallistua ekkaa kertaa, koska pitäs saaha sukkia tehtyä usiammat tänä syksynä. Tulisko niitä tehtyä, jos osallistuu? Uskoo tuonki joka tahtoo.

Kesä on menny kohta. Täälä starttaa koulut ens viikolla. Huoks* Ihanaa ku tullee jonkulainen rytmi päivään äiskällekki virn* Mä oon varsinainen unikeko, ollu aina. Oon aamuntorkku, vaikka toivosin olevani aamuvirkku niin ku ukkokulta. Riittää varmaan nää joutavat löpinät, eikö... Mukavan helteistä loppukessää, riittäs ainaki mulle jo.

PS: Äiti joko huivin väri on selevinny?

Hyvä sukkalanka?

2010-07-26T13:34:00.016+03:00

Nyt on kiire! Pitäs saaha äkkiä tietoon mikä ois hyvä sukkalanka. Nimittäin kummisetä täyttää tän viikon torstaina 50vee ja sain kuningasidean neuloa hälle sukat. Sukat pitäs postittaa eli valamista pitäs olla viimestään ke-iltapäivällä. Joo ei tuu kiire. Mun sukkalanka kokemukset rajottuu lähinnä 7veikkaan ja nalleen. Haluaisin kokemuksia langan neulottavuuesta ja kestävyyestä. Lankakauppaan on aika haasteellista päästä ku mies on reissussa, mutta... Tosin huomena lähetään luultavasti äitin lihapatojen äärelle ja matkanvarrella on yks lankakauppa.

Millanen on novitan Tico tico? Entä Marks & Kattens'in Fame trend? Zitron Trekking Hand art? Nuita em. löytys kotoa. Eli hyviä sukkalankoja kommenttiboxiin, kiitos! Ja pian!!!!

Meinaan kyllä keritä, vai eppäilettäkö? Eppäilen kyllä itekki... näitä oon tikutellu 4tuntia ja molemmat varret on valamiina sekä kantalappua pikkusen molemmista. Nää menossa sinne sukkia sotilaille-kampanjaan ja lankana 7veikkaa.

Tässä vielä yks linkki liittyen sukkakampanjaan. Muutama on ilimottanu tekevänsä sukkia, kiitos heille, mutta lissää mahtuu vielä. :)
LINKKI KAMPANJAN VIRALLISILLE SIVUILLE.

Ohoje kommentointiin

2010-07-10T12:53:00.005+03:00

Muutama sukulainen on kertonu ettei ossaa/saa kommentoitua blogiin. Otetaan asiaan pikakurssi. Yritän saaha tänne sellasen sepustuksen ettei kommentoinnin pitäs tuottaa tämän jäläkeen ongelmia kenellekkään. Oottako valamiina?

Tekstin jäläkeen lukkee X KOMMENTTIA TAI KOMMENTOI, klikkaa jompaakumpaa.

Tullee näkyviin loota, johon saat rustata ihanat terveisesi mulle. Kiitos jo etukätteen. ;)

Sitte se ongelmia aiheuttanu ossuus, eli lootan alla lukkee KOMMENTTI NIMELLÄ ja alavalikko: valitse profiili. Klikkaa VALITSE PROFIILI. Näkyviin tullee moooonta vaihtoehtoa. Klikkaa joko 1.)NIMETÖN tai 2.)NIMI/URL-OSOITE.

1.) Jos valihtet NIMETÖN, kirjoita terveisesi kenttään ja sitte voit klikata suoraan LÄHETÄ KOMMENTTI. Näkyviin tullee laatikko ESIKATSELU. Voit vielä muokata tekstiä jos haluat. Samassa kentässä näkkyy epämääränen määrä kirjaimia (eri kirjaimet joka kerralla) JA teksti SANOJEN VAHVISTAMINEN. KIRJOITA NUO KIRJAIMET SIIHEN TARKOITETTUUN KENTTÄÄN. Lopuksi paina LÄHETÄ KOMMENTTI.

2.) Jos valihtet NIMI/URL-OSOITE näkyviin tullee laatikko, jossa lukkee MUOKKAA PROFIILIA ja sen alla NIMI ja nimen alla URL-OSOITE. Nimen kohalle kirjotat tietysti nimes ja URL-osotteen voit jättä tyhyjäks, jos sulla ei oo kotisivua. Sen jäläkeen painat laatikossa olevaa JATKA. Pysyttäkö kärryillä? Sen jälkeen paina LÄHETÄ KOMMENTTI. Näkyviin tullee laatikko ESIKATSELU. Voit vielä muokata tekstiä jos haluat. Samassa kentässä näkkyy epämääränen määrä kirjaimia (eri kirjaimet joka kerralla) JA teksti SANOJEN VAHVISTAMINEN. KIRJOITA NUO KIRJAIMET SIIHEN TARKOITETTUUN KENTTÄÄN. Lopuksi paina LÄHETÄ KOMMENTTI.

Kokkeilkaapa onnistuuko? Aina kommentti ei lähe ekalla kerralla, joten painat vaan heti uuestaan lähetä kommentti,se ylleensä auttaa. En osannu laittaa kuvia avuks tähän, yritettiin kyllä. Jos tässä on virheitä, korjatkaa kommenttiboxiin. Kommentoimisiin. :)

Sukkia sotilaille

2010-07-10T11:41:00.031+03:00

Helteisiä, ihania kesäpäiviä on vietetty eikä puikot oo heilunu kovin paljoa. Vähän vain. Tämä Bluebell-myssy valamistu jo liki kuukausi sitte, mutta enpä oo jaksanu blogata. Tein samanlaisen vuosi sitte ja se kävi liian pieneks. Teimpä uuen, koska malli on kaunis. Toinen erivärinen on melekeen valamis, puuttuu vihreäossuus ennää. Lissääki vois tehä.

Ohje: Bluebell
Lanka: Tennesee
Puikot: 3,5mm

Uuessa Novitassa oli mainostettu villasukkakampanjaa varusmiehille. Monenlaisia hyväntekeväisyyskampanjoita on pyöriny / pyörii netissä, enkä oo osallistunu mihinkään. Tää kolahti ja kovvaa (auts) ja otinki sitte puhelimen kauniiseen kätöseeni ja soitin Tikkakosken sotilaskotiin. prrrr prrrr... "Joo, kyllä meilläki on villasukkakampanja menossa ja mielellään otetaan villasukkia vastaan. Yhtiäkään sukkia ei oo vielä tullu. Tammikuun saapumiserälle pitäs saaha sukat." (eli noin 200 paria Tikkakoskelle siis) "Selvä, laitanpa mainosta blogiini." "Voi, se ois tosi hienoa." Tää täälä röyhistelee rintaansa... Jotenka seuraa haaste: jokkainen joka täälä käy ja ossaa neuloa villasukat saa luvan neuloa 1 villasukkaparin. Voin toimittaa niitä etteenpäin, jos ei ite siihen kykene. Jos otat haasteen vastaan, ilimineeraa ihtes vaikka kommenttilooraan. :) :D

Tässä ohoje villasukan tekkoon (klik) ja lissää tietoa ko. kampanjasta (löysin Pikkumyyn piiperryksiä-blogista):

Tervetuloa kutomaan villasukkia Tuntemattomille sotilaille!

Sotilaskotiliitto täyttää ensi vuonna 90 vuotta ja haastaa suomalaiset sukkatalkoisiin. Tarkoituksena on aikaansaada 25 000 sukkaparia, jotka jaetaan uusille alokkaille juhlavuoden aikana. Lähde mukaan talkoisiin. Voit koota myös oman sukkapiirin tai ottaa kutojakumppaniksi henkilön, jolle voit opettaa sukankutomisen jaloa taitoa. Sotilaskotiliitto toivoo, että villa- tai villasekoitelangasta kudotut sukat sopivat väriltään harmaa-, vihreä- ja ruskeasävyisen maastopuvun väritykseen.
Eniten tarvitaan kokoja 43 – 45. Asevelvollisissa on myös näitä suurempi- ja pienempijalkaisia sukankuluttajia.

Sukkaparin langat maksavat noin 4 -5 euroa, suunnilleen sen mikä on varusmiehen yhden päivän päiväraha on alimmillaan.

Sotilaskotiliitto toivoo sukkien mukana pientä viestiä, jossa on kutojan nimi ja tervehdys Tuntemattomalle sotilaalle. Lähetä sukkalahjasi Sotilaskotiliittoon, osoite: Simonkatu 12 A 9, 00100 Helsinki.

Iloisin sukkaterveisin

Karoliina Hofmann
Sotilaskotiliiton pääsihteeri
www.sotilaskotiliitto.fi

Sukkia voi myös viiä lähimpään sotilaskottiin, ainaki Tikkakoskella sodessa ottavat sukkia vastaan suoraan. Mulla on kertyny muovikassillinen sopivan (tylsän) värisiä lankoja 7veikkaa: vaaleanharmaata, tummanharmaata, vihreää ja ruskeaa, joita aion tuhota sotilaitten sukkiin. On mulla army-nalleaki ;)

Ei muuta ku sukkapuikot suihkimaan!

Neulojan masennus

2010-06-18T14:14:00.046+03:00

Mummo oli kaivannu (mukava!), joten sain raahustettua ihteni konneen äärelle. Mua ottaa pannuun ja aika raskaasti. Oon suunnitellu siirtyväni uuteen lajjiin, kuten virkkaukseen tai ompelukonneella surrailuun. Kuulostaako vakavalta? Sitä se on. Ai mikskö? Kiinnostaisko teitä? Haluaisitteko lohuttaa rypevää neulojaa? Oisin sen tarpeessa. Moni vakilukija varmaan muistaa, miten tässä blogissa on valamistunu vähän enemmän epäonnistuneita teoksia viime syksyn jäläkeen. En tiiä missä oikeen vika piilee.

Muistaako joku tämän pöllötakin, jossa oli mm. liian iso kaulus?

Tässä se on kaiken pahan alaku ja juuri. Sain sillon kommentteja, ettei kannata purkaa. Kuka usko, mä en ainakaan ja kärsin sen seurauksia nyt kovimman kautta. Menin siis ja purin tähän pisteeseen.

Sitte alako neulominen, tiuhaan sovittaminen, neulominen ja tiuhaan sovittaminen. Hyvin piti mennä, eikö? Mitäkö tein väärin? Hihat istuu nyt hyvin,

hyvä juttu, mutta jotaki unohtu. Tunnustan. Oon tyhymä, t-y-h-y-m-ä!!! En hoksannu, että jos kaarrokkeen ja hiojen pittuus kasvaa muutaman sentin se vaikuttaa myös "alaspäin". Unohin kahtoa miten pöllöparkojen käy. Nyt ne on aivan liian alhaalla (muutaman sentin). Mä en ala. Mä en tajua mistään mittään. Mä vaan luulen ossaavani jotaki. Nyt se on todistettu taas kerran. En ossaa ja piste. Mikä pahinta samos vennyy... Yhyy yhyyy. :(

Maailma on murjonu kyllä liianki kans. Mulle iski tuon pöllöjen "tipahtamisen" jäläkeen varsinainen meganeuleblääh. Siis ihan totaalinen. En kahtonukkaan neuleita, puikkoja, lankoja, lehtiä, BLOGEJA tms. aiheeseen liittyvää kolomeen viikkoon, siis yli 21 päivään. Pitkä aika mulle. Kerran aattelin kurkata paria blogia ja ihan pikkusen alako kiinnostaa, aivan vähän vaan. Piiaan muistin taas, etten mä ossaa neuloa. Meni päiviä ja sitte kaivoin yhet langat kaapista. Jos mä jotaki ossaisin. Ossaisinko mä? Aina oikeaa! Sen verran mä vielä ossaan. Ja virkata. Juu. Mä o-s-s-a-a-n virkata! Ainaki ketjusilimukaa, kiinteääsilimukkaa ja piilosilimukkaa, onhan seki jotaki. Nuista langoista piti tulla jotaki aivan muuta, nimittäin neuletakki vauvalle, mutta ku mä en ossaa. Alotinki ja huomasin heti, että lanka nyppyynty tosi äkkiä. Olin teheny molemmat hiansuut ja purkuun meni. Eli Tinttamari kiitos langoista, mutta tällanen pikkupeitto (turvakaukaloon sopiva) niistä nyt tuli. *Huokaa syvvään* Kaiken huipuks mulla on kesäflunssa. Nii-in, kuumettaki oli. (Tuo yks kuva meni ylösalasin, mutta olokoon.)

Ohje: Novita kevät 2010, mallinro 85
Lanka: Pehmovauva 200g
Puikot: 5 mm
Muuta: Kukka virkattu oman pään mukkaan Novita bambusta 3 mm koukulla
Koko: n. 57 x 57 cm

Tämmöstä tää mun elämä on ollu viimesen kuukauen. Aika masentavaa. 30:sen elämä oli ihanaa hetken ja sitte lyötiin kanvaasiin. Synttärit oli huomioitu raverlynki puolella, olin ihan että TÄH? Mukava ku muistitte ja onnittelitte. Kiitos ihan jokkaiselle yhessä ja erikseen. Kyllä mä vielä nousen tästä. Nyt vietän kessää, lommaa ja neulon, jos jaksan ja ossaan ja silleen. Bloggaan sitte ku on jotaki valamista. :D

Kai tää valitusvirsi riittäis jo ja ois aika terästäytyä. Huomasin vaan että on joo neulominen turhan tärkiää mulle, ku se noin saa masentumaan ku ei ossaa. Tsempatkaa mua, please.

Oon kolomekymppinen

2010-05-14T09:46:00.026+03:00

Näin on närreet, risut ja männynkävyt jotta tämä akka on vajjaa tunti sitte täyttännä kolomekymmentä! Kyllä sitä tuntee ihtesä niin vanahaks että! Ei vaiskaan ihan hyvältä tuntuu, sillä oon oikeen oottanu tuota maagista lukua. On kivempi sanua olevansa 30 ku jotaki 20.... Heh. Ehkä mulla on ollu jonku sortin itentiteettiriisi siittä, että mulla on 6 lasta ja oon vielä ihan "kersa". Nyt ei tunnu ennää kakaramaiselta, oonhan jo 30. ;) Vhiiiii. Joo ja saa onnitella. Kiitos.

Aamu alako oikeen tosi terveellisellä aamupalalla sänkyyn tarjoiltuna: jäätelöä 2 isoa palasta ja 2 valakosuklaalla kuorrutettua kakunpalasta. Niin se terveellinen ossuus, se oli iso muki teetä. Virn*. Mä oon taas sellasella tuulella, että tästä kirjotuksesta ei voi oottaa mittään järkevää. Oon varottanu. Lahajaa mä tässä vielä oottelen... Krhöhöm kröhöm vaan ukkoseni. On se tulossa, kai... En oo koskaan jääny iliman lahajaa, enkä jää nytkään. Ei oo vara jäähä tai sitte on maaliman kirjat sekasin tässä pikku mökissä.

Äitienpäivälahajasta sen verran, että se oli Moda-lehen tillaus. Ei mulla tietenkään ollu sormia pelissä tuossa, ei ossaa eikä arpaa. Ihan omin suurin kätösin näpyttelin tillauksen ja sitte viattomana miehelle, että tämä varmaan kävis äitienpäivälahajasta. Eka kerta ku menin hommaamaan itelle lahajan...

Pitäskö mennä jo asiaan eli käsitöihin. Tytön tunika kirvotti runsaasti kehuja. Suurempaaki suuremmat kiitokset niistä. On se ihana edelleen ja päällä ollu jatkuvasti. On nähty jos jonninmoista kerrospukkeutumista: tunika alla ja tunika päällä, tunika hammeen ja housujen kans samalla kerralla, tunika pitkähiasen paian alla jne. Täälä ois muotitoimittajille töitä. Oli mukava saaha kehuja, tuntu että ossaa tehäkki jotaki eikä vaan purkaa.

Jälleen on valamistunu pikkutyö, välityö taas. Ei se mohhairtunikan teko innostanu ennää ja ku muutama pikkusen yllytti jättämään sen kesätauolle, en muuta kehotusta tarvinu. (Kiitos kannustuksesta.) Sinne se jäi itkemään, ku sannoin sille että sua mä katon seuraavan kerran vasta syksyllä. Kyllä muaki vähän itketti mutta yritin olla karski. Niin se välityö. Kaipasin taas jotaki heleppoa neulottavaa. Olin ostanu 3 vuotta sitte langat nuken makkuupussiin, novitan palmaa. Muistiin itelle: elä osta PALMA lankaa ennää koskaan. Se on ihan kauhiaa neulottavaa. Ohojeessa neulotaan suorapala ja sitte yhistellään. No en takkuulla teheny niin! Pyörönä heti alusta lähtien ja sitte ees taas ku tuli vetoketjun paikka vastaan. Olokapäät yhteen kolomen puikon päättelyllä ja siittä taas etteenpäin suoraa ja huppu yhteen kolomen puikon päättelyllä. Tarvi ommella vaan alasauma. Käsin ompelin vetoketjun kiinni, mutta poikkeuksellisesti ommella surrautin sen vielä ompelukonneellaki ettei heti ratkia.

Ohje: Novita kevät 2007, malli 72
Lanka: Novita palma (hirrrrveä lanka)
Puikot: 4,5 mm
Muuta: Taas tyttö tykkää :)

Tein tuota makkuupussia keskussairaalassa vauvan maitoaltistuksessa (ei ollu maitoproteiiniallergiaa, onneks). Sielä yks rouva ihimetteli ku neuloin pyöröillä. Kerroin neulovani aina pyöröillä. Hän sitte ihimetteli, että miten sitä voi ku ohojeet on kappale kerrallaan? Sannoin muuttelevani ohojeita hieman. Kerroin välttäväni saumojen ompelua aina ku se on mahhollista. Näytin kuinka hyvä mä oon, heh heh (kuulittako ku taas henkiset henkselit paukkuu?). Ohojasin rouvaa mm. nettineulelehti Ullan sivvuille ja ylösalasin neuleen parriin, jne. Rouva oli ihan ymmyrkäisenä kaikesta. Ei se rouva ollu mikkään vasta-alakaja, hän virkkas sängynpeittoa... Tuli ihan ne ajat mieleen ku ite en ollu kuullukkaan mistään tällasesta. Rouva oli noin 40v eli ei mikkään ikäloppu, hirnhirn. :D Mä oon varrestani irti mutta ei kannata välittää. Ei oo tarkotus loukata kettään. Mä lähen kohta shoppailemaan, ou jee. Lämpötila huitelee 30 paremmalla puolella ja mä raxtan sitä! Jee jee. En nyt enempää pitkästytä teitä näillä mun päättömillä jorinoilla. Eläkää ottako liian tosissaan, mä oon vaan kolomekymppinen joka on onnellinen siittä. Hellurei!

Ps. Ei puhuta mistään fufoilusta mittään, eikös se menny jo?! ;)

Tytön kesätunika

2010-04-25T12:53:00.024+03:00

Kuluneella viikolla alako oman mohairtunikan teko maistua puulta kirjaimellisesti. Käet hikos, eikä mohair luistanu mihinkään. Aaarrrggghhh. Kesälangat tuntu palijon houkuttelevimmilta. Halusin jotaki oikeen nopiatekosta puikoille. Mallia ei heti löytyny. Selasin puolen metrin pinon lehtiä. No, 30 lehteä on varmaan lähempänä tottuutta. ;) Sitte muistin Helmiksen samostunikan ohojeen, oonhan teheny Helmiksen ohojeilla ennenki. Kiitos Helmikselle ohojeesta! Lanka oli tiiossa, mutta eppäilin jotta riittääkö se 200g mihinkään. Onneks ohoje oli ylhäältä alaspäin. Tein eka siihen asti vartaloa, että pystyin tehä hiat ja sen jäläkeen annoin mennä. Viimesen kerän (nelijästä kerästä) aattelin neuloa jotaki pitsiä. Mietin neuloessani mikä malli ois kiva ja heleppo. Tuo pitsi muistu mieleen, vaikka sen sopivuus aika paksulle langalle eppäilyttiki. Ihan hyvä tuli. Ja tyttö tykkää. Ei ois malttanu millään oottaa millon saa tunikan päälleen. "Saanko sovittaa taas?", kyselyjä sateli tuon tuosta. Tyttö oli varsinainen kirittäjä koko ajan. Nopiaa työ valamistuki: tiistaina loin silimukat ja perjantaina valamistu. (Täytyy kyllä tunnustaa että en hirveästi muuta tällä viikolla tehenykkään, pakolliset vaan.) Meni lauantaille ennen ku sain langat pääteltyä ja neuleen pestyä, sillä langat pölisi siihen malliin että koin paremmaks pestä neuleen samantien. Kunnia langoista lankiaa äitille, jonka kätköistä oon langat joskus saanu. Lanka meni tasan niin kaikki, että metri jäi jälelle. Ei jääny jämäkerrää. ;)

Oon tyytyväinen muuten, mutta nappilista jäi rumasti lörpöttämään vaikka yritin sitä kursia kokkoon ompelemalla "piilotikkejä", mutta saa olla. En jaksa panostaa tuohon enempää. Onpahan käsintehyn näkönen.

Ohje: Helmiksen samostunika nappilistalla koon 104 mukaan ja omia modauksia hieman, pitsi: Novita muksuextra 2008, mallista 7 kerrokset 41-44
Lanka: Pirta natura 200g
Puikot: Resori 4mm, vartalo-osa 4,5mm ja helemapitsi 5mm

Menin Helmiksen ohojeessa eka mehtään, sillä tulostin jekutti mua ja jätti tulostamatta violetilla kirjotetut tekstit. Alloin ihimettelemään aikani neulottuani, että miten tämän oikeen saa jaettua hihhoiks ja vartaloks, ei riitä silimukat. Menin konneelle tarkistamaan asiaa, koska oli joku muistikuva, että nappilistan teossa oli jotaki erikoista. Ei muuta ku alota alusta.... Mitä tästä opin? LUE ohoje AINA läpi ennen alotusta! Mutta ku oli niin kiire alottaa... Niin tyypillistä mulle. Hih.

Huomena pitäs taas tarttua siihen mohairtunikaan, bläääääh. Yritän saaha sen valamiiks ennen ufoilu-töitä.... Niistä sitte seuraavalla kerralla tai mohairtunikasta, jos se valamistuu. Toivossa on hyvä ellää. Nyt pihalle! Täälä aurinko pistää parastaan, on iiiiihana kevätpäivä ja lämmin jo ihan hormooneittenki puolesta, virn* ;)
PS: Tyttö meinas mennä tunika päällä päikkäreille ;) Onkohan se mieluisa? :D

Ahkeraliisan tuotokset

2010-04-16T13:41:00.022+03:00

Tuhannet kiitokset kaikille revontulihuivia kehuneille. Niistä jokkainen lämmitti mieltä valtavasti. Huivi on ihana, vaikka ite sanonki.

Täälä on pistetty puikot viuhumaan oikeen urakalla. Kahtokaa ja ihhailkaa mun kätten tuotoksia tän viikon ajalta. Esittelyssä tunika itelle, kesäpaita tytölle ja muutama kesäpipo. Ensin oma tunika. Mallin otin yhestä sokoksen mainoksesta viime syksynä. Totteutus vaan ootti hetken. Nuo palamikot jou'uin ehtiä taas kiven takkaa, mutta kyllä kannatti. On ne upeat. En halunnu palamikoita muuta ku tuohon kappeleitten sivulle, koska ne on sen verran isot ja näyttävät. Shaalikaulus oli uus juttu, mutta eihän tuo niin vaikia ollukkaan. Oon sata prosenttisen tyytyväinen tähän. Väriki on niin mua. Mohhair tuppaa vaan hiukka kutittamaan, se on tietty miinusta. Mutta kokonaisuus on upea. Hihat on neulottu poimimalla silimukat suoraan käenteitten aukkoista. Hyvä tuli vai mitä sanotte?

Tytön kesäpaita on neulottu ylhäältä alaspäin. Tuo tekniikka on siittä mainio että voi sovittaa samalla. Tyttö oli toivonu paitaa jo pitkään ja viimein sai sen. Pitsi ja palmikot soppii hyvin pikkuneitille. Pitsikuvion etin vanhoista lehistä, joita jemmaan tuola kaapin perällä. Tyttö sai ite katella palamikot millaset tehhään. Hyvin nuo passaa yhteen. Paita on niin kesänen het että ja väri niin karkki! Nam.

Tässä mustikkapipo, pitsinen pipo Ullaneuleen sivuilta tytölle ja tuollanen päähänpinttymä. Tuon viimesen päähänpinttymän ohoje on ollu englanniks, mutta ku mä en enkkua neulo, ni sovelsin juu. Mitäs muutakaan sitä sillon tehhään. ;)

Vielä yks kerä niitten aikasempien seuraks. Pelastin sen ku oli sammaa värierrää vielä ainokainen. Se oli niin surullisen näkönen, että hellyin ottamaan senki mukkaan, olinhan vieny sen lajitoverit jo aikasemmin. Nyt tästä sais tehtyä vaikka mekon.... Suuruuenhullu minäkö? Eeeeen.

Joo on huono... Mutta ku ois ollu niiiiin tylsää esitellä vaan pelekkiä lankoja. Tähän tyyliin siis: ostin lankaa, ostin lissää lankaa ja vielä lissää. Ku halavalla sai. Mielikuvitus lähti liitämään ja tässä tulos. Tuollasia niistä pitäs syntyä. Aika näyttää. ;)

Lopuks arpavoitto, jonka sain viime viikonloppuna. Kiitos Suvi! Oli ihana nähä ja tutustua paremmin. Paketissa oli vaikka mitä. Oli herkkuja, jotka annoin lapsille (mä karkkilakossa 3,5kk!), rairuohon siemeniä ens vuojeks valamiiks, hammasharja pikkuselle (heti piti repiä se auki), servettejä, Rakas äiti-kirjanen, neuleohojeita, kortti ja lankaa, lankaa, lankaa... Omat arpavoitot vallan kalapeni tän rinnalla. Tyttö varraili jo itelleen vaaleanpunasta kerrää nuken vaatteisiin. Kiitos kaikesta vielä kerran Suvi! :)

Viikonloppuja kaikille! Tännään 10v. kihilapäivä.

Revontulihuivi

2010-04-09T11:39:00.021+03:00

Keskiviikkona saapu arvontavoitto Annen blogista. Onni oli suosiollinen kerranki sopivaan aikaan. Voittona oli vyyhti vironvillaa ja värin sain ite valita. Oon ollu onneni kukkuloilla. Vyyhti oli paremman värinen livenä, mitä kuvassa. Kiitos Anne tosi palijon arvontavoitosta! Tuo vyyhti ei jää nurkkiin kummittelemaan sen luppaan, sillä eka revontuli on esittelyssä alempana. Toisen voiski laittaa samantien tulille. :D

Revontulihuivin ohoje on ollu olemassa jo kaaaauan kauan, mutta mä tuun tunnetusti jäläkijunassa kaikessa. Näitä huiveja oon ihastellu monessa bogissa. Joskus aikoja sitte olin alottamassa huivia, mutta sillon en tajunnu ohojetta ja se tuntu vaikialta. Nyt tuli viimein se hetki, jollon aattelin, että nyt tai ei koskaan. Tulostin ohojeen ja luin sen läpi. Etin netistä ohojeen lissäyksiin, tulostin nekin. Seuraavaks kerittiin vyyhti armaani kanssa. Ja lopuks alotin neulomaan. Aina ku oli mahollista, tein huivia. Pääsiäistä ennen olin toiveikas huivin valamistumisen suhteen, mutta eipä valamistunu ei. Eilen tein puolitoista viimestä kerrosta ja laitoin huivin kylypyyn moneks tunniks. Iltasella pähkäilin pingotuksen kans. Olihan se mittailua ja tuumailua. Neuloja irrotin ja lissäilin kerran jos toisenki. Ihan tyytyväinen en oo suoraan reunaan, mutta muuten huivi on I-H-A-N-A!!! Aivan mainio. Tälläki hetkellä se on harteilla. Ja mikä parasta huivi on mun. Kiitos Anne selevästä ja heleposta ohojeesta. Nyt tajusin sen kerrasta. Huivista tuli näyttävä. Joko sannoin että tykkään?!

Ohje: Revontulihuivi
Lanka: Virolainen liukuvärjätty villa
Puikot: 5 mm pitsiaddit
Koko: n. 160cm x 75cm

Kohta lähen reissuun vauvan kans. En taia ehtiä kerimään tuota saatua vyyhteä, muuten se ois lähteny mukkaan ehottomasti. Näihin huivitunnelmiin... Hyvvää viikonloppua kaikille!

Koiruuksia

2010-04-06T13:38:00.023+03:00

Hengissä ollaan ja neulotaan, mutta mittään valamista ei vielä oo. Revontulihuivi tipahtaa kyllä puikoilta piakkoin. Tällä kertaa kuvia koirista ja yks kuva yhestä mörvelöstä lopussa eli jos et oo koiraimmeinen, klikkaa äkkiä jollekki toiselle sivustolle. Kuvat on älyttömän huonoja, pahottelen.

Tässä mä nyt sitte oon, mun emännän lellikki. Tottelen nimeä Dana, ainaki toisinaan. Ikkää 4 kuukautta just tännään. Enkö oo sulonen neiti?

Ossaan istua näin hienosti. Tämän taion emäntä opetti mulle heti ekalla viikolla ku tulin. En saanu yhtään levätä ja totutella talonväkkeen vaan heti se pisti mut töihin. Ossaan lisäks antaa tassua, mennä maahan ja pyytää kauniisti ruoka-annokseni. Enkö ookki jo taitava? Emäntä höpöttää, että pittää opetella muka vielä lissää eri taitoja, mua ei kyllä kiinnosta, oon sellanen jääräpää.

Mä oon puolestaan Roki, sellanen arka nuoriherra. Ikkää puoli vuotta. Luonteeltani säyseä ja miellyttämishalunen. Nopia oppimaanki. Taitoja enemmän ku Danalla. Kröhöm. Opin kahessa viikossa täysin sisäsiistiks, yölläkin. Dana puolestaa lirkkii vieläki, en oikeen taho ymmärtää miks se ei taho ulos niinku mä. Oon yrittäny kouluttaa sitä parhaani mukkaan, ku se tahtois hyppiä mun silimille.

Me ollaan aika erottamattomat, kylyki kylessä koko ajan.

Roki vahtii mua, etten tee ilikeyksiä, vaikka sehän on mun työtä ku oon vielä niin pieni kummiski. Nuo matonhapsut kiinnostaa mua kovasti, mutta emäntä ei siittä kyllä tykkää jos järsin niitä. Aina sallaa yritän ihan vähän vain haukata niistä...

Emäntä lupas että jos me ollaan kiltisti ni ehkä se kertoo meiän tempauksista joskus toistekki. Ollaanhan me kuitenki aika palijon tärkiämpiä ku ne sen lankakerät joita se jatkuvasti hiplaa ja niitä puikkoja niin tärkiänä heiluttaa. Ja se on kumma ku se tekkee jotaki ni sitte se purkaa. Me kyllä osattas purkaa palijon nopiampaa, mutta ku se ei anna auttaa, mokomaki nirppanokka tuo emäntä. ;)

Käsityöossuus...
Jaa että mikä mörvelö? Tää ootti esittelyä semmoset puoli vuotta, vain. Nyt ku sain viimein kiinnitettyä napit ja ommeltua vetoketjun, ni kahtokaa tuota kaulusta. Ärrinmurrin, aaaarrrrggghhhhhh. En huomannu neulonta- ja sovitusvaiheessa mittään tuollasta. Kaulus on liian leviä ja alakaa liian aikasin. Nyt tää varmaan oottaa toiset puoli vuotta, että saan purettua puolet takista ja irrotettua vetoketjun, jonka ompelin käsin oikeen kunnolla kiinni. Syvääki syvempi huokaus*. Malli on omani, mutta ohojetta en julukase ku en oo oikiastaan mittään ylöskirjottanu, eikä se ois julukasukeleponenkaan tuon kauluksen takia. Lähen tikkaamaan revontulta valamiiks, jos se hiukan lohuttais.

Hyvä kiertää tääläki

2010-04-06T13:30:00.008+03:00

Tää on pyöriny netissä jo vaikka kuinka kauan ja aina oon sen kiertänu sujuvasti, mutta nyt sitte aattelin että pittääkö munki ottaa tuo mukkaan...

Mummo tekee mulle jotakin ihan itse, ja minäkin sitten lupaan tehdä jotakin kolmelle onnelliselle, jotka ennättävät kommenttilootaan ensimmäisinä hihkaista halukkuutensa tähän tempaukseen osallistua, ja jättävät mulle yhteystietonsa :) Anonyymit ei saa osallistua; vain blogilliset, sillä Hyvä Pitää Laittaa Kiertämään sitten omissa blogeissaan eteenpäin.

Ja sitäpäs ei sitten tiedä, että milloinkas jotakin mukavaa postilaatikkoon tupsahtaa, sillä aikaa miettiä & tehdä yllätykset on peräti vuoden loppuun! ;)

Sen lisäksi, että minä teen kolmelle ihmiselle jotain, niin sitten pitää myöskin niiden kolmen ihmisen laittaa omalta osaltaan Hyvä Kiertämään, ja tehdä joku juttu kolmelle ihmiselle:)

Jottain pientä taas...

2010-03-17T13:21:00.021+02:00

Kiitos kiitos ihanat immeiset kommenteista, joita on tippunu tasasen varmasti tänne pieneen blogiini. Ootte korvaamattomia. Ne piristää niin mukavasti kurjaa päivää. Siis eihän mulla kurjia päiviä oo tietysti, mutta...

Jo kaks viikkoa sitte iteljooni toi mulle jotaki. Nimittäin lankaa. Tai langan. Tai ihan miten vaan. Joku muistaa varmaan sen ku moitiskelin sitä läikittyvää lankaa. Ilu lupas laittaa mulle uutta lankaa. Totta puhuen yritin estellä, ihan oikiasti! Ei naureta sielä. Mulla on se sähköposti vielä tallessa, nih. Kaikesta huolimatta tänne kottiutu merinovillanen vyyhti vihreää lankaa. Siis merinovillaa, voittako kuvitella? Tiesin heti, että lanka on jotaki tavallisuuesta parempaa, sillä niin pehemiältä se tuntu käessä. Väri ei ollu ihan ykkönen mulle, mutta sukat siittä tullee jokatappauksessa itelleni. Herkkähipiälle. Mun nallesukat on jo ihan nyppyyntyny ja ne kutittaaki. Mä en piä villasukkia muullon ku talavella, joten katotaan millon tuo vyyhti alakaa muotoutumaan. Suuret kiitokset Ilu!!

Ystävän vauvalle valamistu junasukat niitten epäonnisten tilalle viikonloppuna. Väritoive osu nappiin, sillä löysin yhen kerän woolia paikallisesta, joka lopettaa ens kuussa. Mulla täytyy olla tosi tiukka käsiala, sillä ohojeessa on 40 silimukkaa ja 2,5 mm puikot. Mulla oli 48 silimukkaa ja 3 mm puikot. Vauvan syntymän jäläkeen käsiala on tiukentunu huomattavasti jostaki kumman syystä. Täytyy vaan opetella tekemään isommalla puikkokoolla ja luua ennemmän silimukoita.

Ohje: Junasukat
Lanka: Wool
Puikot: 3 mm

Eilen olin eskarilaisen mielestä varmasti maaliman paras äiti. Sain valamiiks noin 3 viikkoa sitte alotetun pipon, jonka piti valamistua käjenkäänteessä. Ois se valamistunukki, siitä puuttu vaan tupsut ja päättelyt. Käjenkäänne sai toisenlaisen sävyn, sillä hiihtolomaviikon sairastelut oli vasta alakusoittoa. Me "asuttiin" käytännössä viime viikko keskussairaalassa. Onneks laps alakaa olla jo parempaan päin ja vointi kohenee päivä päivältä. Kovia tauteja on liikkeellä, muistakaa pestä käsiänne! Niin asiaan takas... eilen päätin, että tuo pipo on saatava valamiiks ennen ku kelit on sellaset, ettei sitä voi ennää pittää. Pakkasmittari näytti -24 eilen aamulla ja tännään myös. Ku poika sai pipon päähänsä hän oli ite aurinko! Ja äitiki ihan vähän. :) Tupsut oli pojan erikoistoive. Aika hmmmmm... isot niistä tuli, mutta poika tykkää ja sehän on pääasia. Pipo on ollu päässä lähes koko ajan. :)

Ohje: Novita kevät 2008, palamikkopipo s.11 soveltaen
Lanka: Mambo
Puikot: 7 mm

Tämmöttiis tälla kertaa. Millonkahan mä oikiasti saan esiteltyä sen yhen neuletakin, joka on oottanu jo luvattoman kauan. Ens kerralla vaikkapa kuvaa koiranpennuista tai sitte ei? Moikkelis koikkelis!

Kevvään eka piknikki

2010-03-04T13:54:00.025+02:00

(Edit. Yks kuva vaihettu...)
Oon ollu kohta 6 viikkoa "yksinhuoltajana". Mies on pakollisella työkomennuksella ja vielä ois viikko tätä rumbaa eessä. On voimat ja hermot vähissä, myönnetään. Jottei koko hiihtoloma menis pipariks yritin kehitellä jotaki. Loma uhkaa lässähtää kokonaan, sillä tiistaina ensimmäinen ilimotti että mulla on korva kipiä. Keskiviikkoiltana toinen. Keskiviikkona päivällä pienimmäinen alako olla tosi räkänen ja illalla ahisti henkeä jo aikalailla. Tälle päivälle olin luvannu, että mennään pulukkamäkkeen evväitten kans. No ei menty ei. Sain eilen vinkin, että retkeillä voi kotonakin. (Mun aivot ei toimi ennää.) Menimme piknikille olohuoneeseen. Oli onnistunu reissu kaikin puolin. Vaati multa kyllä hieman panostusta ensin. Tein torttutaikinalevyistä pasteijoita: sissään kinkkua, metvurstia, juustoa ja eiku uuniin. Toinen nopia juttu: sekoita kaikki aineet keskenään suklaapiirakka. Mikrossa kuumennettuja nakkeja, kerrosvoileipiä, suklaata ja mehua. Kertakäyttöastiat. Kynttilä palamaan, vaikkei se ehkä kuulukkaan piknikkiin. Toisiks nuorimmalle tein riisihiutalepuuron ja riisikakkuja, hän ei voi syyä edelleenkään ku 10 ruoka-ainetta, ei oo yhtään allerginen ei. :( Pian kaikki saatiin kassaan ja piknikki oli valamis alakamaan. Laitoin olokkarin matolle liinan ja siihen leiriydyttiin. Hauskaa oli. Syömiset oli huippuluokkaa ja kaikilla oli mukavaa. Lapsia nauratti kovin tämä meiän erikoinen retki. Kiitos vaan Tinttamari vinkistä. Toteuttamisen arvonen. Eli kevät on nyt virallisesti avattu. :D

Eilen posti toi Sukka o mu juttu blogin emännöijältä postia. Hän oli neulomassa sukkaa vihreästä nallecolorista ja lanka meni loppumaan kesken. Jätin blogiin viestiä, että voin laittaa lankaa tulemaan, jos haluaa. Rouva x ei siis pyytäny lankaa missään. Aattelin etten ite haluais tehä toiseen sukkaan eri väristä kärkeä, siks tarjosin apua ku mulla kerran oli sammaa lankaa. Lapset tuhosivat suklaan äsken piknikillä, sillä mun karkkilakko on kestäny jo yli 2 kuukautta. Oon ylypiä. Kiitos langan pallauttamisesta ja suklaasta lasten puolesta.

Viime lauantaina olin Tuulian paitapajassa. Paja oli antosa ja nyt on ainaki periaate tiiossa miten voi neuloa paian ylhäältä alas iliman saumoja. Harjotuspaita on edenny jonku verran lauantaista. Saa nähä ossaako sitä kuitenkaan tehä ainuatakaan paitaa tuolla menetelmällä. Ohojeet on englanniks. Pitäs ensin suomentaa ne... Oli hyödyllinen päivä kaikkinensa. Opeteltiin monta uutta jujua ja tekniikkaa. Näin tietysti monta neulojaa, kaikki uusia tuttavuuksia mulle. Oli mukava tavata.

Vuojen lopulla miehen pikkusisko kysy josko tekisin hälle lapaset. Kyllä teen, vaikken näitä tillaustöitä harrasta liiemmin. Sovittiin että hän hommaa langan ja mä neulon. Jäin oottamaan minkälaista lankaa sieltä tulisi. Sain kerän mustaa Tempoa. Paksulanka ei oo kaikista mielusinta neulottavaa, mutta luvattu mikä luvattu. Aattelin tehä päälle leviän palamikon ja muuten pelekkää siliää neulosta. Löysinki Novitalehestä lapaset tempolangalle. Tein sen ohojeella jonku matkaa, toisen lapasen puoleen välliin, kunnes totesin että tullee liian pieni. Purkuun. Lissää silimukoita puikolle, knit prot pois ja halapa-hallin 2€ bambut kehhiih. Johan alako lyyti kirjottaa. Nopiaan tuli valamista. Saaja oli tyytyväinen, sehän on pääasia. (Nää valamistu siis jo ennen loppiaista.)

Ohje: Novita syksy 20009, mallista 66. mukkaillen, silimukoita 28 varressa
Lanka: Novita tempo
Puikot: 7 mm

Nyt puikoilla on kohta jo ruuhkaa. Mikkään ei tunnu valamistuvan. On sukkia usiammat, pipoa, tunikaa, pikkupaitaa, isoapaitaa jne. Eli neulottavaa riittää, onneks. ;) Tuntuu että viime aikoina on ollu intoa neuloa enemmän ku taitoa. Purkamista oon harrastanu kiitettävästi. Ärrinmurrin... Ei pääse ylypistymään että jotaki ossais. :) Mukavaa maaliskuuta ite kullekki. Pittää lopettaa tähän, kohta kuitenki joku herrää ja tää jää kesken. :)

Voittajat

2010-02-22T13:13:00.034+02:00

Nonni, arvontaan ei voi ennää osallistua. Arvoin äskön voittajat, kyllä kaksi kipaletta, sillä joku ihimeen hellämielisyyspuuska iski. Onnelliset voittajat on siis Artesanity ja Tess . Jättäkää osotetietonne mailiin napinneuleet@suomi24.fi ni saan voitot postiin.

Pallaan vielä kommentointiin, kommentoin kommentteja. ;) Asia kirvotti keskustelua, mutta kappas vaan yhtään semmosta tyyppiä, joita aattelin tekstiä kirjottaessani, ei edelleenkään kommentoinu. Sammoilla linjoilla olin suurimmaks osaks kommentoineitten kans. En kyllä oleta tosiaankaan, että kellään ois mahollisuutta kommentoia joka postaukseen, enhän itekkään tee niin. Vastalauseita tuli ns. pakkokommentoinnista. Oon sammaa mieltä osittain. Musta on mukava jättää ainaki joskus jotaki kommenttia. En ylleensä kommentoi sillon, jos teksti liikkuu jossaki ihan muussa ku käsitöissä. Sorrun itekki siihen, mutta harvemmin. Vastakommentointia harrastan ite, sillä se on mukava velevollisuus tiettyyn rajjaan asti. Se ei suinkaan oo mulle pakko. Kaikkia blogeja ei voi seurata, enkä ota automaattisesti seurantaan jokkaista blogissani vierailevaa. Kaikkia ei voi miellyttää. Tässä kommentoinnissa on hyvä säilyttää tietty vappaus suuntaan jos toiseen, mutta mää ainaki tykkään saaha kommentteja. Multa ei luonnistus semmonen, että kirjotan vaan vaikkei kommentteja tuliskaan. Jos kommentit näyttäis nollaa jatkuvasti, sillon loppus motivaatioki. Joku tekkee eri tavalla, mutta mää teen näin ja koen sen hyväks mulle. Keskustelu jatkukoon tahi loppukoon, kuinka vaan.

Aika vierii semmosta kyytiä etten meinaa kyyissä pysyä. Ois valamistuneita ja asiaa vaikka kuinka. Tullee taas sellanen megapitkä kirjotus. Huoks*. Täytyis blogata vissiin vähän usiammin. No asiaan. Viime vuonna en siis teheny yhtiäkään aikuisten sukkia. Tarve niille tuli äkimpää ku arvasinkaan. En tiiä mikä niille mun 15 vuotta vanhoille villasukille oikeen tuli. Niihin tuli kolome reikää! Voittako kuvitella...... Äkkiä sukat puikoille nallelangasta. ;) Hih, joo ne herkes nauramasta viimeinki. Sukista tuli hyvät. Meinas kyllä rueta potuttamaan, sillä solomujen jäläkeen värit alako tulla eri tavalla. Purin tietysti, sillä mun sukat ei saa olla mitä tahansa, sekametelisoppaa. Arvatkaa vaan miten kävi sukkien lopussa? Joo, niissä on eri väriset päät, sillä kummasti taas rupes värit tulemaan nopiampaa. Laskin nelijään (4) eri kertaan, että kerroksia on tosissaan saman verran. Hmph. Ei kiva, kaikki luulee että ne on eri kokoset. Pitäskö lähestyä novitaa.... tuumii... Tässä todistusaineistoa.

Ohje: Novita sukkataulukko
Lanka: Nalle syksy
Puikot: 3mm

Tunnustetaan tunnustetaan... Näitäki sukkia edelsi ongelmia. Ne punaraitacoloritiesmitävärejä -sukat on tässä jamassa. Liian tiukat, purkuun.

Sitä seuraavat tässä. Tulis hyvät muuten, mutta en tykkää että tuo Ilun ihanainen lanka läikittyy tuollain. Eka kosketus Ilun lankoihin, ei oikeen vakkuuta mua. Mietin jatkanko vai mitä teen. Todennäkösesti puran. Nallesukat oli kolomannet sukat, jotka alotin. Eli kolomas kerta toden sanoi.

Ostin lankaaki pitkästä aikaa, sillä paikallinen lyö luukut kiinni. Menin sinne pelastamaan muutaman kerän. Parhaat oli jo viety päältä. Kuka, määkö hias? Rose mohairit hyppäs puikoille. Kauhiaa neulottavaa muuten. Valamistumistoive ehkä viien vuojen päästä. ;)

Joo eiköhän tää riitä tälle kerralle. Lissää valamistuneita oottaa. Hyvvää viikon jatkoa ite kullekki.

Nallelanka nauraa

2010-02-07T11:29:00.039+02:00

Kommetteja on sadellu ihan kivasti viime postaukseen. Lissää vielä oottelen...

Tiiättäkö miltä nallelangan nauru kuulostaa? Mä tiiän. Se on ivallista ja kuulostaa kutakuinki tältä: kjäh kjäh kjäh vuah hah hah hah hah haa käh kjäh käh kjää.... En oo mikkään ylin ystävä sen kans, ennää. Oon neulonu viime aikoina vain ja ainoastaan nallelankaa, mutta en neulo ihan hetkeen (toivottavasti) ainakaan. Siis mistä kiikastaa niinkö?

Vauvan lakki nro 2:lle kävi juuri niin ku Suvi arveli. Seki oli valamistuessaan jo liian pieni vauvalle. En neulo uutta ainakaan vielä.

Ohje: Novita talvi 2009, nro 87 (36 silimukkaa)
Lanka: Nalle
Puikot: 3mm
Koko: n. 60 cm

Seuraava murheenkryyni oli pojan villasukat. Niissä oli säätämistä ja purkamista koko ajan. Nää oli ekat sukat nallesta, koska lapset on valittanu ettei paksummat sovi kenkiin. Kantapäässä piti kikkailla, tein aina 2 oikian puolen kerrosta samalla tavalla eli alotin ekat 2 krs nostamalla silimukat ja seuraavat taas tikkaamalla ekat silimukat jne vuorotellen. Ihan hyvät kuitenki tuli, vaikka on varmaan epäonnisimmat, eniten puretuimmat sukat ikinä.

Ohje: Novita sukkataulukko
Lanka: Nallecolori
Puikot: 2,75 mm (liian ohuet)
Koko: n. 25

Tyttö ilimotti loppuvuojesta: "Äiti mun on PAKKO SAADA punaset villasukat." Sopivasti pukki toi punasta nallea. :) Tytön sukat onnistu vähän paremmin ku eelliset. Jou'uin silti säätämään näissäki. Ei passannu puikot vieläkään ja silimukoita oli liian vähän edelleen ts. sukat on tiukat. Vennyy ne onneks vähän. Aaaaaarrrggghhhh. Pitäs tehä näille lapaset kaveriks. Arvaa vaan kiinnostaako?

Ohje: Novita sukkataulukko
Lanka: Nalle Talvi
Puikot: 3 mm
Koko: n. 26

Viimesimpänä junasukat. Näihin lisäsin silimukoita varteen ja puikot oli vähän isommat. Mulla on vissiin tosi tiukka käsiala, sillä nää vois mahtua just jollekki keskoselle. Tympäsee. Näitten piti mennä kaverin vauvalle, koska hän on ihhaillu Suonan tekemiä junasukkia monneen eri otteeseen. Lupasin tehä vauvallensa sellaset. Vaatii vissiin hienosäätöä kaikki nallelangalla tekemäni työt. Jospa seuraavat junasukat onnistuis, ei ne ei oo nallesta. ;)

Ohje: Junasukat
Lanka: Nallecolori
Puikot: 2,75 mm

Kaikenhuipuks katkasin ihanaisen knitpro-puikon junasukkien loppukavennuksissa. Ahaneella oli kakkanen loppu. Halusin saaha nää valamiiks eillisen aikana. No sainki, mutta hinta oli kova. Onneks settiin kuuluu 6 puikkoa, vielä on 5 ehejää.

Alotin illankaiheessa sukat itelleni mutta jostaki kumman syystä puikot on 2,5 mm metalliset addit ettei taas katkia puikko. Lankana ei oo nallea vaan regian sukkalankaa, jossa on 10 vuojen takkuu, pitää testata. Kerällä lanka näytti hyvältä, mutta nyt se on aika hmmmmm. mielenkiintosen näköstä.

Loppu hyvin kaikki hyvin, vaikka aina vaan ne käkättää mulle ivallisesti, kuuletteko? Siihen käkätykseen yhty kaikki nalle-kaverit kaapista, voi voi. Vielä mä niille näytän (*vannoo*). Tässä vaan osa nalle-kavereista.

Seuravalla kerralla lissää valamistuneita ja arvonnan lopputulos.

Vuosikas

2010-02-02T18:03:00.024+02:00

Vuosi sitte julukasin ensimmäisen blogikirjotuksen. Muistelin, että vasta helemikuun lopulla oisin alottanu, mutta asian tarkistettuani totesin että tännään se vuosi tullee täyteen. Nyt täytyy postata ja kiireesti, jos vaikka joku kävis lukemassa...

Vuosi on ollu antosa, oikeen todella. Oon saanu palijon uusia tuttuja ja blogeja on seurannassa kiitettävä määrä. Noh, viime aikoina sattuneesta syystä en oo ehtiny vierailuja tehä, saati kommentoia. Mutta kyllä vielä joskus, toivon ma. Oon pohtinu hartaasti jatkanko vaiko en, ku ei tuu kommentteja ku muutamalta ihanalta tyypiltä (vilikutus teille***).

Nyt kannattaa hypätä yli, jos ei halua lukia valitusta. Ihtiäni harmittaa tällanen asia... Joitaki blogeja oon seurannu alusta alkaen ja kommentoinu aktiivisesti vauvan syntymään asti. Arvannette etten oo saanu yhtäkään kommenttia niistä. Byäääääh. :( Ehkä nämä bloggaajat pittää mun blogia tylsänä ja tavanomasena, ku en neulo engelsmanniks ja tee uppeita luomuksia. Ei tänne kannata tuhurata kallista aikaansa jättämällä kommentin. Noh, ossaan mäki olla ilikiä, heh heh, ossuupa ommaan nilikkaanne. Päätin, etten ennää kommentoi noissa blogeissa ja luultavasti käynnitki lopetan kokonaan, vaikkei täälä sitte kävis ennää kukkaan. Joku vettää tästä arvatenki herneen sievään nokkaansa, sillä "tämähän perustuu vappaaehtosuuteen koko juttu". Näin on närreet ja männynkävyt, mutta ois mukava saaha ees vastaus niihin kysymyksiin, joita oon esittäny. Ymmärrän, ettei kaikkia voi miellyttää, enkä sitä yritäkkään. Tää mun pieni blogi on mun tyylinen tämmösenään. Toinen asia joka mua sylettää, on se, että sanotaan: "et oo sitte kirjotellu". No voisin heittää vastakommentin: "et oo sitte kommentoinu". Jospa jollaki lamppu syttys... Tämmönen vuodatus on kyteny tuolla syömmen sopukoissa jo jonku aikaa ja nyt se halus tulla sieltä ulos mua ahistamasta. Ugh, oon puhunu. Sana on vappaa.

Sellasta tämä ihimisen elo on. Joku asia ottaa pattiin enemmän ku toinen. Jos mennee liian vakavaks, ni saahan tän blogin kannet kii kokonaan. Omahan on valinta mitä tällä teen. Tän kirjotuksen alla on syvällistä pohintaa kelle ja miks oikeen bloggaan. Lopputulemaks sain, et itelle, mutta myös teille sielä ruu'un toisella puolella. Motivaatioita kirjotteluun ei ois, jos ei ois ainuatakaan lukijaa. Joten sinä sielä, just sinä! Jätä mulle pieni vinkki, miks käyt täälä ja mitä täälä kenties haluaisit näkyvän ja olevan joskus. Eikä sitte kopsata mitä muut on sanonu. Osallistuminen on vappaaehtosta, mutta jos oikeen hyvin käy, nakkaan jotaki teistä jollaki kivalla joskus... Aikaa on hammaan tulevaisuuteen. :D

PS: Mulla on uus "lelu". Ei, se ei liity neulomiseen. Se pissaa lattialle (siivoaminen on kivvaa). Se haukkuu yöllä yöpöyän takana. Se syö maton hapsuja. Se juoksee unissaan. Se on ihana ja oon aivan raxtunu siihen. Se on pieni seropi-koiranpentu. Vuh vuh vaan sullekki.

Katsaus viime vuoteen

2010-01-17T13:47:00.033+02:00

Hellurei ja hellät tunteet! Vihdoin ja viimein piän sanani. Aika on hurahtanu tooooosi nopiaa. Rohkenen kuitenki vielä palata viime vuojen valamistuneisiin. Ihan ihtiäni varten laitan listaa mitä sain tehtyä. Loppuvuosi meni kyllä kokonaan "hunningolle" neulonnan suhteen johtuen vauvasta, mutta en valita. Alotin sillon montaki pientä työtä, joita oon nyt saatellu valamiiks. Ne esittelen vasta seuraavalla kerralla, ettei tästä tuu jättimammuttipitkä sepustus taas. Mulla ku tahtoo olla taipumus sellaseen, ette oo varmaan huomannu. ;)

Nonni... Valamistuneita on yhteensä 23 kappaletta. Ihan kivasti mun mielestä, jos ottaa huomioon sen ajan minkä ehin oikiasti neulomaan.

-sukat: 3 paria
-lapaset,kämmekkäät: 6 paria
-pipot: 6
-lasten paitoja: 3
-naisten toppi: 1
-kolmiohuivit: 1
-villahousut: 2
-muut: 1 (calorimetry)

Äkkiseltään huomasin, etten oo teheny yhtiäkään aikusten villasukkia. Itelle pitäs tehä sukat tai oikiastaan kahetki. Jospa asia korjaantuu tämän vuojen puolella.

Seuraavaks esittelen kaks viime vuojen puolella valamistunutta pikkutyötä. Nämä molemmat alotin ennen vauvan syntymää ja ne valamistu lokakuussa. Pojalle lapaset, ihan perussellaset.

Ohje: Omasta päästä kait, 40 silimukkaa
Lanka: Nallecolori
Puikot: 3mm (muistaakseni)
Koko: 3,5vuotiaalle

Vauvan myssyn tarina on surkuhupanen. Neuloin myssyn nopiasti valamiiks, mutta viimeistely ootatti jonku aikaa. Ku sain sen tehtyä, oli myssy jo liian pieni vauvalle. :( No ei muuta ku uutta puikolle... Mutta miten siinä kävi, arvaappa huvikses? Vastauksen, sen kuulet seuraavalla kerralla.

Ohje: Novita kesä 2009, malli 85
Lanka: Nalle
Puikot: 3mm
Koko: 50cm/vastasyntynyt, silimukoita 30

Nyt on saatu viime vuosi pakettiin. Lopuks kysyn, teikkö uuen vuojen luppauksia? Jos, ni minkälaisia? Mä otin oikeen kunnon koetinkiven itelleni ja alotin karkkilakon ja painonpuotuksen. Nyt otetaan akasta mittaa, mihin siittä oikeen on! Kulunutta kuuta on menty etteenpäin semmonen 2,5 viikkoa ja karkkilakko on pitäny. Hyvä minä, hyvä minä! (Saa muutki kehua.) On ollu vaikiaa, vieläki joka päivä tekkee mieli karkkia, mutta yritän olla kovana. Oon sokeririippuvainen ihan selevästi... Painoa on tippunu muutama kilo, hittaasti ja hartaasti ois tarkotus ejetä imettämisen vuoks. Painoa pitäs puottaa niin hirmunen määrä, etten kehtaa sitä ainakaan vielä julukasta... joku kuitenki tippuu tuolilta ja saa itelleen selekäsäryn sen takia. Vyötärönympärys on kaventunu kyllä huimasti, en tiiä kumpi valehtelee, vyötärö vai mittanauha. ;)

Seuraavalla kerralla lissää valamistuneita, sillä niitä on jo kolome kappaletta oottamassa, kohta nelijä. Puikoilta valamistuu hilijalleen lissää. Mulla oli varmaanki jonkulainen neuleblääääääh vauvan syntymän jäläkeen, sillä nyt haluaisin tikata kokoajan. Kiintiössä on vaijjausta. Mukavaa tammikuun jatkoa kaikille! :D

Viimenen paketti snyltä

2009-12-25T20:37:00.031+02:00

Kiitos kommenteista, joita on tippunu blogiin hilijakseen vaikken ookkaan ehtiny mittään kirjottamaan. Mukavaa joulun jatkoa kaikille! Tarkotus ois palata blogin parriin jahka aikaa on enemmän. Vauva on kasvanu kovasti ja on topakka 3 kuukautinen. Mahavaivoja on yhä iltasin ja aika hoiettava tappaus vauva on. Eli puikkoja en oo heilutellu oikiastaan ollenkaan. Esittelemättä, valamiina on yhet lapaset ja vauvan lakki. Puikoilla toinen vauvan lakki ja 3v pojalle villasukat. Lisäks kauan kesken ollu "punanen paholainen" mutta siittähän ei puhuta... ja yhestä takista puuttuu YHÄ ne napit... Joo seli seli vaan, mutta en oo jaksanu vaikka oisin halunnu. Kai se on vanahuus tullunna meikäläiselle ku ei jaksa ennää. Valavominen vie mehut, vaikkei vauveli kovin pitkiä aikoja yöllä valavo, sen kunhan saa massunsa maitoa pullolleen niin jatkaa unia. Äippää vaan nuo yölliset tissutteluhetket piristää ja uni karkaa. Nyt asiaan...

Niinpä vaan kaikki kiva loppuu aikanaan. Jouluaattona aukasin viimesen sny-paketin. Lähettäjäks palijastu Nilla. Luulin syksyn aikana tietäväni kuka pakettien takana on, mutta mehtään meni mun arvaukset. Emollekki sattu pieni lipsahus ja sain tietää salaseni nimen marraskuussa, mutta enpä arvannu siittäkään. Suurkiitokset Nillalle mukavista paketeista! Iso plussa siittä, että paketeissa oli palijon sellasta jota toivoin. Nillan blogissa en oo aktiivisesti käyny, mutta kumminki aina sillon tällön eli et ollu ihan uus tuttavuus. Tuun taas kurkkimaan blogiis, kunhan aikaa on liikaa. ;)

Mitä sieltä viimesestä paketista palijastu? Ihanaa pehemiää lankaa, siittä jotaki itsekkäästi itelle. :D Eri kokosia silimukan leppuuttajia (näitä toivoin), 3,75mm knit pro-irtopäät (näitä toivoin myös), suojelusenkeli mulle nimellä varustettuna(ihana) ja 4 kappaletta tuikkuja. Paketti oli nätisti koristeltu. Itetehty kortti oli kaunis, sammaa tyyliä paketin koristeitten kans. Kaunis kiitos mukavasta ja tarpeellisesta paketista! Kaikki tarvikkeet mennee käyttöön takkuulla.

Entäpäs sitte oma snyni kelle paketteja pistin? Hih, se on vielä sallaisuus. Tässäpä yks vinkki, jos salanen ystäväni sattuu täälä käymään. Ens viikolla lähtee postissa kirje, jossa palijastan henkilöllisyyteni, jos sny ei oo arvannu vihijeistäni kuka lienen. :) ;)

Jospa niitä valamistuneita tulis esittelyyn piankin? Toivottavasti. :D Mutta jollei, niin hyvvää uutta vuotta 2010 tasapuolisesti kaikille täälä pistäytyjille!!!

Pellavalankaa

2009-11-07T15:56:00.021+02:00

Eilen posti toi marraskuun lähetyksen snyyltä. Nyyh, kohta tää leikki loppuu taas, seuraava lähetys on jo viimenen. Olin imettämässä vauvaa makkuultaan ku mies toi postin mulle. Ilimeisesti hän tuntee mut jo aika hyvin, ku kysy että avataanko tämä valamiiks. :) No halusin avata paketin kumminki ite. Vauva tuntu syövän kauan...

Viimein pääsin paketin kimppuun ja voi ihqu minkä lankavyyhin sain hyppysiini. Tutkin lankaa ja mietin mitä siittä oikeen tekisin. Väri on aivan upea!!! Lisänä oli kortti ja heijastin. Juurikin tässä kaipailin heijastinta illalla koiraa lenkittämään lähtiessäni. Nyt mulla on semmonen. Kiitos.

Taas sny vihijaili etten voi arvata kuka hän on. Huoks* Mulla on muutama blogi seurannassa, jotka on kaimojani ja tiiän muutamia muita blogeja joitten kirjottajat on samannimisiä. No oiskohan snyni sitten blogiton. Ens kuussa tuo seleviää. Kiitos sny ihanasta lähetyksestä jälleen.

Vinkkejä, mitä pellavalangasta vois tehä, otetaan vastaan. Lankaa on 260 metriä. Puikkosuositus 3 mm. Soveltuuko pellava esimerkiks huiviin?

Lopuks pittää muistaa yhtä tuttua mieslukijaa, joka pottuilee mulle bloggaamisesta tuon tuosta. Tällä kertaa sain moitteita, ku en kirjota blogiin vaikka mulla semmonen on. Virn* ;) No tässä pikanen päivitys. On se hyvä että joku kantaa huolta bloggaamisesta tai sen puuttumisesta. Hih. Muistakki nyt kommentoija senkin pottuilija!! ;)

Hyvvää issäinpäivää rakkaalle miehelleni. Huomena juhulitaan. :)

Postia snyyltä

2009-10-26T10:51:00.026+02:00

Ois valamistuneitaki, mutta esittelen tällä kertaa vain snyyltä saamani postit. Ne tuli viime viikolla. Eilen oli ristiäiset, ni en ehtiny aikasemmin postaamaan.

Keskiviikkona oli laatikossa postikortti. Kortissa sny luppaili postilaatikon kohta kolisevan. Mukava piristys, nykyään niin harvon saa oikeita postikortteja. Torstaina menin malttamattomana postia hekemaan. Ei ollu pakettia vielä ja harmitti kovasti. Perjantaina hain taas ite postin, ylleensä joku lapsista saa sen homman. Ja nyt ootus palakittiin. Täytyy myöntää, että ootin pakettia jo eellisellä viikolla eli tosi kauan. ;)

Eka ajatus oli, että tämmmönen ohut kirjekuori, mälsää. Eihän täälä oo ees lankaa. Mutta! Aukasin kuoren ja jo oli ilo ylimmillään. Sain 2 sellasta juttua, joita olin toivonu, mutta en totta puhuen uskonu saavani. Näitä olin toivonu aikasemmissaki vaihoissa, nyt vasta tärppäs. Voi jee kiitos kiitos kiitos sny!!! Mitäkö sitten sain? Knit pron 3,25mm irtopäät ja silmukka- ja kerroslaskimen. Voi ko ois aikaa neuloaa ni pääsis heti käyttämään näitä. Molemmat tullee takkuulla käyttöön. Lisäks kuoressa oli iso kaunis korttitaulu, jonka kehystänen tyttären seinälle. Kiitos sny oot ihana ja takkuulla paras kaikista.

Mitähän oot hankkinu loppupaketteihin... Niistä oot vihijaillu jo. Hmm, en halua tietää, varmasti ne on yhtä ihania yllätyksiä ku nämä jo tulleet lähetykset. Sain perjantaina myös erillisen postikortin snyyltä, jossa oli vihje kuka oot, mutta en ehi sitä selevittämään. Kuten jo sannoin aikasemmin, mulle tuli yks aavistus ja se aavistus sai vahavistusta nyt. Voin olla kyllä täysin väärässä. Onneks ei oo aikaa ehtiä johtolankoja. Haluan säilyttää sallaisuuen loppuun asti. :D

Palijastetaan lopuks yks pieni juttu. Meille tuli tämmöstä perheen lissäystä myös 1,5viikkoa sitte... :)

Pientä mutta silti niin suurta

2009-10-07T19:18:00.046+03:00

En mä kauan malttanu olla pois. Piti tulla nyt jo kiusaamaan teitä rakkaat lukijat. Asiaa alakaa olla enemmän ku laki sallii yhteen postaukseen kirjotettavan.

Ihan ekaks suuremmoiset kiitokset kaikista ihanista kommenteista ja onnitteluista! Niitä on luettu monneen kertaan ja ajatuksella. Vaikka vain muutaman teistä tunnen oikiasti, on ollu jotenki liikuttavaa saaha onnitteluja ja kauniita toivotuksia ventovierailta. Kiitos ku ootte sielä ruu'un takana olemassa. :)

Mistähän sitä lähtis... Tinttamari (salasanasuojattublogi) paiskas mua (auts) jo aikoja sitte tämmösellä. Jos tottuus sanotaan, ni en oo hirviän ihastunu kiertojuttuihin, joissa on meemintynkää. Siks oon niin tylsä ja listaan vaan mulle 5 tärkiää asiaa. Tuo lista vois olla toisenlainenki, mutta olokoon nyt tuommonen.

1. Perhe
2. Koti
3. Terveys
4. Ystävät
5. Harrastukset eli käsityöt

Tää on pyöriny netissä jo hyvän aikaa, siks en haasta tähän kettään. En jaksa rueta ehtimään kuka ei oo tätä vielä saanu. Jos joku haluaa tän viiä, ni siittä vaan. Jätä kommenttia, ni tuun vilikuilemaan mitkä asiat on muille tärkeitä.

Snyyltäni tuli muistaminen vauvalle seuraavalla viikolla ku olin kottiutunu sairaalasta. Lähetys sisälsi kortin ja sukat vauvalle. Kiitokset niistä. Hävettää oikeen kunnolla, ku en oo saanu aikaseks niitä tänne postata. Korvat punasena tässä istun ja mietin mitä mahat aatella tämmösestä kiittämättömästä lurjuksesta. Anteeks, sny.

Seuraavaks jottain valamista. Sukat, joitten vartta esittelin eellisessä kirjotuksessa on saanu lopullisen muotonsa. Ihastuin fabeliin ihan täysillä. En ollu aikasemmin sitä neulonu. Sukka neuloutu ihan itestään lähestulukoon, ku piti niin malttamattomana tikata menemään että minkälainen väriraita seuraavaks tullee. Savu nousi puikoista ku niin kuumenivat. No onneks ei menny puikot sentään pilalle, ois itku tullu. :) Aina ku tartuin puikkoihin, niin poika tuli käet ojossa mun luo. Oikeen nauratti. Raukka joutunu vissiin liikaa sovittamaan lapasia, koska luulee että aina ku äiti tikkaa ni pittää sovittaa jotaki. No hyvä, ettei tarvi pakottaa, virn*. Sukat on ihanat, raiat on kohillaan, ne on samankokoset ja sopivat. :)

Ohje: Perussukka
Lanka: Fabel
Puikot: 2,5 mm
Muuta: Koko noin 22

Mun pitäs varmaan kehitellä joku systeemi tähän miten "puhuttelen" lapsia täälä blogissa. Omilla nimillä en halua heistä kertoa, sillä haluan säilyttää tietyn rajan mitä kaikkia tuon itestäni ja perheestäni juluki. Oisko hyviä ehotuksia? Tympii puhua vaan pojasta ja pojasta, ku poikia sattuu olemaan jo 5 kappaletta! ;)

Koittakaa jaksaa lukia, ei tää tähän loppunu.... vielä.
Tiistaina vauvaa imetellessä kuulin maitohuurujen läpi miehen puhuvan puhelimessa. Yks lause pomppas korvaani jotenki kummasti. Mies sano: 4 kerrää lankaa. Mietin mitä ihimettä se oikeen höpisee tuola puhelimessa. Aattelin, liekö seonnu niinku mäki. (Hirnuntaa tähän välliin.) Sain syötön hoiettua kunnialla loppuun, mies lopetti yhtä aikaa puhelunsa ja tuli huoneeseen. (Joo en mä mieheltä piilossa syötä, jos joku niin luulee, mutta olin vauvan kans päikkäreillä ja siks huoneesssa. Mies ojensi mulle hopiavajilla postin tuomiset mm. ne 4 lankakerrää. Sain paketin Tinttamarilta, vaikken kyllä ymmärrä mitä oon teheny sen etteen. En yhtään mittään tietenkään! Ollaan ystävystytty blogien kautta ja Tinttamari laitto "pienet" vauvaonnittelut. Paketissa oli vauvalle potkupuku, hammasharja, aivan ihana kortti (ite tehty), 4 kerrää pehmovauva-lankaa ja fazerin piparminttusuklaalevy. Olin kyllä ihan äimänkäkenä. Kiitos vielä tätäki kautta ihan hirviästi. Langat pääsee puikoille varmaan aika pian, sillä nyt ei ehi/jaksa tehä mittään vaativia neulesuorituksia. Aattelin tehä näistä jonku simppelin neuletakin vauvalle. Hallaus, kiitos ja kumarrus. Mun pittää rueta miettimään, että millä "maksan" tämän takasin. Tinttamari, jos lapsilta uupuu jotaki esim. sukkia tai lapasia, ni tikuttelen ilomielin niitä. :) Vinkkaa vaan reilusti.

Herätys! Jaksoko joku tänne asti? Ei varmaan. Nämä asiat on omalla tavallaan pieniä, mutta ne on tuntunu suurilta asioilta hormonimyllerryksen keskellä. Mulla on ihania ystäviä, jotka on muistanu. Oon saanu jotaki valamista aikaan. Jne jne. Entäs nyt? Puikot suihkii hiljalleen jotaki pientä tai isompaa. Se yks suuremmoinen työ on yhä vailla nappeja. Taas korvat punottaa, mutta ku meiän paikallisessa ei ollu sopivia nappeja. Selityksen makua, eikö? Pittää lähtiä kaupunkikierrokselle, eikä sellaseen riitä nyt energiaa. Huoks*. Vauva-arki on ihanaa, mutta silti niiiiiin kuluttavaa.

Hän on täällä

2009-09-22T16:56:00.026+03:00

Palijastetaan vihdoin tännekki lopputulos. :)

Pikku prinssi näki päivänvalon 18.9.2009 klo 23.34. Paino 3415g ja pittuus 50cm. Kaikki meni hyvin. Pojan aattelin ite tulevan, vaikka kaikki lähes tulukoon veikkas meille tyttöä. Paula arvas oikeen ja perustelutki oli osuvia:
Paula kirjoitti...

Miksi tehä monensorttisia lapsia ;) Pääsee vähemmällä, ku kaikki on yhtäsorttia ;) Eli poika taitaa olla edelleen ja syntyä vois 18.9. Onnea tulevaisuuteen!

Paulalle lähtee jossaki vaiheessa jotaki palakintoa, mutta voi kestää hetken ennen ku saan paketin matkaan. Ymmärrystä... :)

Synnytys oli nopia ja löi ällikällä mut, vaikka jo "konkari" oonki. Iltapäivällä olin klo 17-19.30 kansalaisopiston Ekologinen kangasvaippa -kurssilla eikä sillon ollu vielä merkkejä synnytyksestä. Kotia ajellessa klo 19.55 tuli ensimmäinen supistus ja siittä noin 3,5tuntia ni poika oli maalimassa. Sairaalassa ehittiin olla vajjaa tunti ku vauva jo synty. Hyvä näin.

Kätilön kysyessä minkä väriset martta-sukat haluan vauvalle, olin tietysti heti perillä asiasta. Vihreät valihin.

Tikkaus oli mukana, vaikkei sitä juurikaan tullu tehtyä. Sukantekele eteni tämän verran mitä puikoilla nyt on. Tarkotus oli ottaa mukkaan revontulihuivin ohoje ja lanka, mutta jostaki syystä joku jätti langan kerihtemisen viimetinkaan ja niin se jäi kotia.

Nyt keskityn vauvan nuuhkimiseen ja hoitamiseen. Tietysti myös toipumiseen. Palaan kun aika on kypsä.

Pakettisatteessa

2009-09-10T16:58:00.085+03:00

Ei valamista vaikka niin viimeks luppailin. Kenellä se päättelykeiju luuraa? Voisko sen lähettää välillä meille? Tuola on oottanu pojan neuletakki jo viikon, että joku viimeistelis sen. Tällä kertaa pakettisadetta...

Alakuviikosta mua on hellitty oikeen kunnolla. Anteeks etten oo paketteja täälä esitelly aiemmin, *häpiää*. No tottuuen nimissä en oo ehtiny koko viikolla konneelle kertaakaan. Ohojelmaa on ollu, sovittuja menoja ja sairaan lapsen hoitoa (enterorokko iski kera korvatulehuksen, silimätulehuksen ja kuumeen). Keskiviikkona oisin ehtiny päiväuniaikana kirjottamaan, ni oli sähköt poikki. Uskokaa tai äläkää, totta se on! Pitemmittä puhheitta esittelen mitä postinkantaja on mulle selekävääränä kantanu. Oon tosi kiitollinen kaikesta saamastani. Tämmösiä lahajuksia en saanu ennen, siis ajalla ennen blogia.

Maanantaina sain ensimmäisen lähetyksen, jonka lähettäjäks palijastu kevvään sny Suona, jolle lähettelin paketteja. Suona halus kiittää mua mukavasta sny-kierroksesta. Olin vallan hämmentyny. En mittään kiitoksia osannu oottaa ennää ja ilostuin tästä lähetyksestä. Paketista palijastu juna-sukat vauvalle, 2 kerrää mohairlankaa ja minttuhuulirasva. Nuo juna-sukat on ollu tekolistalla jo kauan, mutta nytpä mun ei tarvihtekkaan tehä niitä. Huulirasva loppu justiin, joten se tuli tarpeeseen. Langat on uusia tuttavuuksia ja niistä syntynee joskus hamassa tulevaisuudessa huivi, ehkä. Kaunis kiitos Suonalle mukavasta paketista. :D

Tiistaina tuli paketti snyltä. Tätä lähetystä olinki jo oottanu... Tiesin sitä oottaa sillä snyni siittä vihjaili blogissa. Olin ihan täpinöissäni ku pakettia avasin. Tietenki ihan rauhallisesti sen avasin, virn*. Ensimmäisenä paketista sain kouraani ihanan vauva-kortin. Aivan lutunen, eikö ookki? Kirjasen *Käsineitä* otin seuraavaks hyppysiini. Vielä ei puikoille hypänny mittään, mutta kunhan on aikaa tutkailla kirjaa tarkemmin, niin ehkäpä sitte puikot saa kyytiä. Lisäks paketti sisälsi ihanan monivärisen Fame trend-lankakerän, uusi tuttavuus tämäkin. Lanka on tosi mielenkiintosen näköstä, kiinnostas tietää miltä se näyttää puikoilla… Mitähän tästä tekis itelle, pohtii*. Suklaata, jonka kanssa olin kerranki tooosi maltillinen ja söin sen vasta seuraavana päivänä, ku olin kuvannu paketin. Kuulakärkikynät snyni oli laittanu mukkaan, koska kerrään mainoskuulakärkikyniä. Kiitos kiitos kovasti, niin paljon että riittää! Paketti oli mielunen todellakin. :D

Keskiviikkona sain vielä yhen muistamisen. Aattelin tiistaina ettei kaks iliman kolomatta ja näin käviki. Voitin fufoilu-tempauksessa kesällä ja palakinto tuli eilen. Täytyy tunnustaa, etten kyllä ihan oo varma mikä tuo on. Avvaimenperältä se vaikuttaa, mutta onko sillä joku muuki käyttötarkotus? Kuten neulatyyny tms? Luulisin, että sieni on käsintehty… Kiitos Marelolle muistamisesta.

Raskausviikot alakaa täyttyä (39+5), mutta ei oo supistellu tai ollu muitakaan oireita. Kyllähän tuota aavistelinki aikaisempien kokemuksien perusteella, mutta silti toivoin, että josko tällä kertaa pääsisin lähölle aiemmin. Nyt on nakit sen verran turvoksissa ettei neulominen oikeen onnistu. :( Outo olotila. No ehkä saan sen takin viimeisteltyä. Se on hieno vaikka ite sanonki. Oottakaa niin näette.

(pssssst. arvailla voi vielä pari päivää....)
Arvontaan ei voi ennää osallistua!

Ystävyyttä

2009-09-03T10:47:00.024+03:00

Joko oot osallistunu(klik)? Muutin arvonnan osallistumisaikaa hieman.

Eilen sain bloggiini kommentin: Irina kirjoitti... Kurkistapa blogiimme! Siellä olis jotain sulle! Tein työtä käskettyä ja mitä sielä olikaan? Ystävyyden sydän! Olin aivan mykistyny ja vähän jopa herkistyin. Onkohan tuo kumma sillä nuo hormoonit hyrskyttää nyt oikeen kunnolla, virn*. Irinan ja kumppaneiden blogi on yks niistä, joita oon seurannu alusta asti, ennen ku itellä oli haisuakaan omasta blogista. Tavallaan on ystävystyny kommenttien kautta ja aina pittää käyä kurkaamassa mitähän heille kuuluu. Tämän sydämen annan takasin Irinalle. Lisäksi haluan antaa sen Mummolle (salasanasuojattu blogi) ja Tinttamarille (salasanasuojattu blogi). Tutustuttiin kesän aikana ja yhteyttä on pietty enemmänki. On jotenki erillaista käyä blogissa ku sen pitäjällä on kasvot. Mukavia tämmöset, antaa kummasti intoa blogin pittoon taas jatkossa. Kiitos kiitos. :D

Tiistaina postipoika toi kortin snyltä. Kiitos siitä. :) Heti tuli joku ajatus ku kortissa luki "terveisiä Lapista", mutta en, en kiusallakaan harrasta salapolliisin työtä. Sitä en teheny eellisen kierroksen aikanakaan vasta ku lopussa, sillä snyni ei palijastanu ihtiään. Haluan ehottomasti säilyttää sallaisuuen loppuun asti. Kortti piristi päivää, harvoin sitä oikeita postikortteja ennää nykyään saa. Mitähän kivvaa sny onkaan keksiny siihen ensimmäiseen pakettiin, *oottaa malttamattomana*...

Seuraavalla kerralla jottain valamista...

Arvonta

2009-08-23T13:26:00.025+03:00

ARVONTAAN EI VOI ENNÄÄ OSALLISTUA!! Lopputulos seleviää aikanaan. :D

Ediittiä siihen, mihin asti voi arvailla...

Lupasin eellisessä tekstissä, että piiaan saa veikata kumpi tullee ja millon. Jätä kommenttiin kumpaa veikkaat tyttöä vai poikaa ja päivämäärä millon tulokas näkkee päivänvalon ekan kerran. Lisäks toivosin, että jättäsit jonkulaisen tieon, mistä saan sitte kiinni eli joko blogin osotteen tai sähköpostin. Jos oot varma, että tiiän mistä tavottaa ni sitte ei oo pakko. :)

Laskettu aika on 12.9 eli viikot on nyt 37+5. Jos multa kysyttäs, lähtisin pian synnyttämään, mutta varmaan saan kykkiä tässä vielä piiiitkän tovin... Joo ei tarvi antaa hyviä neuvoja, kaikki on jo kokkeiltu ku oon nuo 5 lasta maalimaan saattanu. :) ;D
Laitetaanpa vähän avuks miten on eellisten kans menny.
1)poika 39+5
2)poika 41+4
3)tyttö 41+0
4)poika 41+1
5)poika 40+5
6)???

Arvailla saa laskettuunaikaan asti (12.9) tai jos syntyy ennemmin niin siihen asti kunnes kerron lopputuloksen. ;) Jonkunnäköstä palakintoa on luvassa, mutta vielä ei oo hajuakaan mitä se mahollisesti on, virn*.

Lopuks... ei tullu puron loppuista tumppuja vauvalle, mutta lapaset kumminki. Nämä on varsinaiset jämälapaset, sillä lankojen loppuja on käytetty vähän enemmänki. Nämä ei hivele ainakaan mun esteettistä silimää, mutta kyllä ne sielä hanskojen alla mennee. Pitäjä näille löytynee omasta sakista. Tuskin nämä kovin kestävät on, sillä perusteella että näissä on puroa ja hahtuvaista. Jos lapaset ei kestä, täytyy huovuttaa ne nukelle sopiviks ;)

Ohje: Tavislapaset kiilapeukulla, 32 silimukkaa
Langat: Puro, nalle ja hahtuvainen
Puikot: 4,5 mm

Ruska saapuu hiljalleen

2009-08-20T20:46:00.040+03:00

Eihän siinä menny ku reilu 2 viikkoa että sain hommattua vetoketjun "kirpeän vihreään takkiin". Kiinnitin sen äskön. Noh, vetoketju kyllä hieman ajelutti. Sitä ei löytyny ihan ekasta eikä tokastakaan kaupasta. Jou'uin jättämään vetoketjun hommaamisen kaupunkireissulle ja tännään oli viimein muutaki asiaa sinne, joten samalla hain vetoketjun. Kannatti oottaa, sillä ketju on just samanvärinen ku takki. Jes. Kerranki näin. Tein tarkkaa työtä vetoketjun kiinnittämisessä. Joku ihimeen ...nisti mussa ei antanu periks tehä "huonommin". Vetoketju on tietenki neulottu käsin ja muutamaan kertaan, ettei varmaan purkaannu. Hih. Mä oon jotenki... no se siittä. Kuvat kertokoot.
On laitettu neuloilla kiinni...
On harsittukki...

Takista tuli kyllä hyvä, oon tyytyväinen. Toivoa soppii että vetoketju kestää, sillä se on neulottu niiiin hyvin kiinni. Oma hommansa oli yrittää saaha kunnon kuvia tuommosesta elohopiasta, joka ei oo sekunttia kauempaa samalla kohtaa. Oottahan te jo takin nähäny, joten olokoot. Napsin kuvia reilusti, mutta... laatu on hävyttömän huono. Täytyy vissiin kirjottaa joulupukille, jos se tois mulle oikian kameran.

Novitan puroa on hehkutettu sielä sun täälä ja calorimetrystaki puhetta on riittäny. En panneu'u niihin sen enempää. Ostin sitte yhen(!) kerän puroa, ruskan värisenä ja aattelin neuloa tuon palijon puhutun calorimetryn. En siis novita-lehessä ollutta pantaa. No enhän mä sitä engelmannia edelleenkään ossaa, mutta löysin suomennoksen tuolta netin syövereistä. Mielipitteeni purosta: ihan kiva neuloa, mutta nyppyynty tosi nopiaa. En varmaan kovin isoa työtä tästä langasta tuu neulomaan. Piin vajjaan päivän sitte tuota "pantaa" päässäni ja positiivista oli ehottomasti se, ettei lanka kutittanu herkkää hipiääni. Mutta eihän se pysyny mun liukkaassa päänupissani (tai hiukset ne liukkaat on) koko päivää vaan iltapäivällä se sano sopimuksen irti ja tippu lattialle. No kyllä tuota varmaan tullee piettyä. Pittää laittaa vaan vanhanpiianpinneillä kiinni jotta pyssyy. Tykkäsin ruskan väreistä, kävi kyllä niin, että parhaat värit jäi vielä kerälle. Tyypillistä.

Ohje: Calorimetry
Lanka: Puro, väri ruska
Puikot: 5 mm
Muuta: 100 silimukkaa, koko just passeli mulle

Oliskos mulla sitte niitä keskeneräsiä muita? Ehei. Ei tietenkään. Joo, en tiiä miten tässä oikeen näin kävi. Puroa jäi ja siittä alako kehkeytyä uus calorimetry, mutta se mennee purkuun ja teen luultavasti tumput vauvalle. Ehkä. Sinivalakonen samos hyppäs puikoille ja aikoo tulla isona villatakiks pojalle. Punanen neule etenee hittaalla tahilla. Se ryökäle pani mut kyykkyyn oikeen pahemman kerran. Sain huomata, että "suutari pysyköön lestissään". Ei mun omista hihaviritelmistä tullu yhtään mittään. Ei harmita ku aikalailla. :( Kyllä mä tämän pahuksen vielä tän vuojen puolella selätän, vannon kautta kiven ja kannon. Menossa on siis hihat numero 5 ja 6! Teen niitä yhtä aikaa magic loop-tekniikalla, jospa ne valamistuis joskus. Ei muuta puikoilla, mutta enemmän varmaan ku ikinä, eikä ees tunnu pahalta, virn*.

Sokerina pohojalla... Liityin piiitkällisen pohinnan jäläkeen syksyn sny-kierrokselle. Ilimottau'uin toisiks viimesenä päivänä, mietin ja mietin osallistunko vai en. Syitä on monia miks niin mietin, mutta jääköön ne sallaisuueks tällä kertaa. Innolla ootan kierrosta. Mulle oli tullukki jo eka kommentti snyltä, jännää, niinku pikkulapsella jouluna, virn*. Mukava saaha kommentteja kaikilta ylleensäkki, ne piristää silleen kivasti. :)

Mitäs muuten ootte mieltä siittä ku syksy tullee? Mut se saa jotenki romattiselle tuulelle. Tullee halu polttaa kynttilöitä, kuunnella "itkettävää" musiikkia (enkö oo pöllö?) ja istua takkatulen loimussa. Ihana on istua sisällä ja kuunnella satteen ropinaa ikkunaa vasten. Aahhh.... Noh, tänä syksynä ei tarvi palijon tuommosesta haaveilla, luulisin, sannoo pikku pessimisti sisälläni... Ennää 3 viikkoa h-hetkeen, mutta sehän on sitte eri asia, millon syntyy oikiasti. Voisinki laittaa pikku kisan pystyyn tuosta syntymäpäivästä tässä piakkoin. Pysykää linjoilla. Kuulemiin tältä errää.

Vihreä pikatakki

2009-08-02T12:25:00.035+03:00

Vihdoin ehin tätä blogiparkaani päivittämään, niin huonolle hoiolle on tämä jääny. Oon istuskellu ja touhunnu pihalla lasten kans. Tosin mittään näkyvää en oo sieläkään saanu aikaseks. Mitä nyt vähän siivoillu loppuja raksaroskia nurkista ja semmosta pientä. Täytyy kyllä sanoa että ootan koulun alakua jo. Tuntuu ettei lapsilla oo ennää tekemistä ja aika kulluu keskenään nahistellessa. Mun hermot ei oikeen riitä tuommoseen näillä helteillä. Joo, tykkään edelleenki kesähelteistä, mutta tää hikkoilu joka tullee kaupantekijäisinä tämän raskauen myötä alakas riittämään... :)

Kiitos kommenteista. Niistä sai miettimisen aihetta liittyen lehtiasiaan, jota viimeks pohiskelin. Punasen neuletakin kohtaloa oli joku miettiny. Sille ei oo tapahtunu sitte viime kirjotuksen juuri mittään. Sen kohalle iski BLÄÄÄÄÄÄHHHHH ku jou'uin purkamaan hihaviritelmän kolomannen kerran. Aattelin sitte, että olokoon ja jäähtyköön rauhassa jonku aikaa. No se on jäähtyny ihan kunnolla varmasti jo, mutta antaa vielä hetken jäähytellä. Tavotteeks laitoin joskus, että jos se valamistuis ennen vauvan syntymää. Toivon tuon tavotteen sentään täyttyvän. Eli punanen on kesken, lähes samassa pisteessä ku viimeks. Toista hihhaa on tehtynä ehkä 5 senttiä.

Tällä viikolla tiistaina iski semmonen ahistus että! Aloko ottamaan päästä ku punanen neuletakki ei etene, eikä mulla ollu muuta neuletyötä kesken. Ei tietenkään ku oon aina teheny yhtä työtä kerrallaan. Kaivoin lankakaapista pari lankapussukkaa. Ei vois vähempää kiinnostaa oli eka ajatus. Oikeen säikähin. Hui. Oon kaikki lanka-aletki kiertäny edelleen kaukaa. Mistähän nyt kiikastaa? Meni siinä muutama tunti ja yhtäkkiä bingo! Ajatus tuli ku salama kirkkaalta taivaalta. Muistin yhen novitan neuletakinohojeen naiselle. Kaivoin lehen esille. Tarkotus siis tehä pienimmälle neule. No muutama sivu etteenpäin tuosta naisen neuletakin ohojeesta oli sovellus lapsen neuleelle. En tykänny siittä jostain syystä niinkään, eikä sopivaa kokoa ollu. Eiku säätämään, sillä lankaaki oli vaan ruhtinaalliset 250g. Muistin että neulenuoteissa oli ylösalasinneuleen ohoje. En ollu semmosta ennen teheny, mutta saa kai sitä kokkeilla jottain uuttaki joskus. Tuumasta toimeen. Laskeskelin vähän silimukoita ja opiskelin miten ylösalasinneule tehhään. Kokkeilen ainaki, eri asia on onnistunko.

Meni pari päivää ja takki valamistu. Kiva yllätys oli ku siirsin kuvia konneelle, ni just muutama kuva joitten varraan olin jo mielessä hahamotellu tekstiä, puuttu. Ne ois ollu hyviä kuvia. Sain pienimmän pysymään rauhassa ku kuvasin häntä pöyällä. Lapsella oli huisin hauskaa. No niitä kuvia ei ollu, nyyh :( Villautan pari kuvvaa (takin väri on ihan päin seiniä, mutta ku tää bloggaaja ei oo edelleenkään opetellu kuvankäsittelyä). Oikia väri on semmonen ihanan kirpeä vihreä. Syksyn omenat tullee mieleen. Luppaan lissää kuvia sitte ku vetoketju on kiinnitetty.

Ohje/inspiraatiota: novita kevät 2006 mallit numero 43 ja 51, ohojetta otettu myös täältä.
Lanka: Samos
Puikot: 4,5mm ja 4mm resoreissa

Takki valamistu nopiasti ku oli niin yksinkertanen. Tällä kertaa en jaksanu väkertää palamikoita. Neuletakin koko 86 tai jottain siinä main. Lankaa jäi reilu 50g eli riitti hyvin. Lauantaina oisin hakeny takkiin vetoketjun. Ajjoin paikallisen putiikin pihhaan, ovessa oli lappu Suljettu 1.8. Kiitti vaan. Just mun tuuria eli vetoketju puuttuu, muuten on valamista.

Pikkunen meinas vähän verran hermostua aina ku sovitin neuletta. Vartalo-osan valamistuttua, se sai kunnon hepulin ku otin takin pois. Ois halunnu sen päälleen. Varmaan siks ku mulla oli yhtenä "mittatikkuna" yks neuletakki, jota on pietty ulukona. Luuli pääsevänsä ulos koska puetaan takkia päälle. :)

Valitin viimeks etten oo saanu uutta novitaa. Lehti ei tullu mulle, ennenko soitin sinne etten oo saanu lehteä. Mihin lie posti lehen hukannu. Uusimmassa lehessä oli toisaalta jottain ajattelemisen aihetta, mutta saa nähä päätyykö puikoille mittään. Eilen illalla selasin lehtiä miettien seuraavaa neuletta. En löytäny kivvaa ohojetta. Täytyy varmaan taas soveltaa, sillä himo neuloa iski taas tän neuleen myötä. Oon helepottunu. :)

Kesän ihanuuksia

2009-07-15T20:06:00.052+03:00

Kiitos kaikille kommentoijille onnentoivotuksista liittyen uuteen kottiin ja vauvelin loppuootukseen. En oo niihin vastaillu, sillä oon ollu konneen ulottumattomissa. Kiva, että kävijöitä on riittäny, vaikka harvakseltaan oon tänne kirjotellu. Luvassa piiitkä postaus. Rentou'u ja ota vaikka joku kiva neule viereen ennen ku alotat lukemisen tai kuppi kahavia. Valamista? Sitte menoks...

Dippaadai dippaadai, postipa toi mulle tännään jottain tosi kivvaa. Bongasin Elämää -blogissa 30 000 ja sain siittä hyvästä mahtavan palakinnon. Riikkis oli taannoin aarrevaihossa parini. Alloin jo eppäillä, että onko hän säilyttäny tietoni ku paketti oli niin osuva. Se oli kasattu ajatuksella ja lämmöllä ihan takkuulla. Ensikski sain itelleni Regian sukkalankaa. Onkohan Riikkis käyny vakkoilemassa missä kunnossa mun villasukat on? Varmaan. Ne on aivan nyppyyntyneet ja lörpähtäny, joten saa hyvällä syyllä tehä uuet sukat. Langan värit on ainaki kerällä pirtsakat, toivottavasti valamiinaki. Sukkien teossa vois nyt sitte samalla vihdoin ja viimein kokkeilla niitä minipyöröjä. Paketissa oli muutaki... Rentouttavaa jalakageeliä, joka tuli tarpeeseen ku oon seissu tolopillaan monta päivää purkaen muuttolaatikoita. Saunaan kiva pesulapanen tai kuorintakinnas (en oo varma kumpi tuo on). Suklaata, joka oli hyvvää. No on sitä vielä vähän jälellä. Ja persolaukku ku oon, ni tietysti oon syöny sitä yksikseni. ;) Suklaa oli lemppariani minttusuklaata ja sattumoisin laktoositonta eli massu kiittää ja kumartaa. Mukana oli myös pieni saatekirje. Kiitos Riikkis kivasta ja sopevasta paketista. Varmasti langat tullee neulottua jossain vaiheessa. Rentouttavan jalakageelin käytän jo tänä iltana saunan jäläkeen. Uutta saunakinnasta vois testata saunareissulla myös. Hemmottelua tiedossa. Kyllä mun nyt kelepaa. Jee. Kiitos niin palijon että riittää. :) :)

Pakettikuori oli Marimekon vihkiruusu -kuosia. Meillä on tännään sattumoisin hääpäivä eli sopi hyvin tähän päivään. Ei olla juhulittu mitenkään, tässä kotona päivä on menny. Mies teki lapsille hiekkalaatikon ja ite oon tuskaillu nuitten purkamattomien laatikoitten kans ja koittanu saaha niitä vähemmälle. Aaarrrggghhhh. Ei huvittais kahtoa nuita laatikoita koko kessää, joten pakko purkaa. No onneks ne loppuu aikanaan.

Reissussa on oltu kuten viime postauksessa vihijailin. Mummuloissa ja Vaasassa käytiin ja oltiin, mukavaa oli. Yli viikon mittanen reissaaminen alako ottaa silti voimille. Oli suorastaan huippusiistiä tulla kottiin. Vaasassa käytiin Wasalandiassa ja Edvininpuistossa. Tuo Edvininpuisto oli kyllä hauska. Pittää laittaa joitaki kuvia sieltä.

Juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma

Oi sanoi siili, olen tunteellinen siili

Tämä töpselikärsä oli vallan hurmaava

Saisko olla kahavia?

Wasalandia-todisteita

Neuleaikaa oli ihan kivasti, sillä olin laiskajaakko koko reissun ajan. Istuin vain ahterini päällä ja tikkasin. Mahtuu yhteen kätteen ne kerrat ku laitoin ruokaa ja tiskasin tms. Siskoni välillä jopa patisti mua: sä et oo vielä neulonu yhtään tännään, ni pakkohan sitä oli uhrautua ja mennä neulomaan. ;) Kyllä neule eteniki aika palijon. Etu-takakappale on kainalossa asti. Alloin sitte säveltämään ohojeen kans, saa nähä menneekö purkuun. Toivotaan ettei kokonaan ainakaan. Mikähän vimma siinä oikeen on, ku aina pittää yrittää tehä enemmän ku ossaa. No ei palijasteta enempää, on jottain jännitystäki.

Onko muuten teille tullu jo uusi Novita? Mulle ei oo. Tein osotteenmuutoksen ajallaan eli syy ei oo ainakaan siinä. Olin aatellu, että lopetan Novitan tähän numeroon. Nyt ainaki tuo ajatus vaan vahavistuu ko lehti on tullu niin ussein myöhässä. Novita on tullu mulle 4 vuotta ja oon teheny ainoastaan 2 neuletta lehistä. Koko ajan oon neulonu, mutta ohojeet oon katellu pääasiassa netistä. Jonku toisen lehen voisin tilata. Hmmm... minkälaisia kokemuksia teillä on esimerkiks Suuresta käsityölehestä, Taito-lehestä, Modasta ym.? Luen aika vähän nuita. Muitaki harkihtemisenarvosia lehtiä saa vinkata.

Bloggailua on takana jo yli puoli vuotta, mutta puolivuotispäivä mennä hujahti ohi tuossa muuttohulinassa. Nyt kesällä ei oo ollu aikaa kirjotella, mutta jospa sitte talaven pimmeinä iltoina ehtis taas enemmän. Mua huvittaa jotenki ku en ite kertonu ku parille tyypille, että mulla on tämmönen blogiviritelmä. Mieski sai tietää vahingossa, että mulla on blogi. Joo, oon omituinen otus. Mies oli kertonu muutamalle tutulle ja sukulaiselle. Nyt on ollu joku kumma ketjureaktio vissiin, ku tuntuu että "kaikki" tietää tästä. Tullee paineita. Vaikka ei pittäis, mutta mutta... Ois kyllä ihan kiva tietää ketä kaikkia täälä käy, vink vink vaan. Mukavaa heinäkuun jatkoa kaikille tasapuolisesti. Hymmyillään ko tavataan. :)

Oma Koti Kullan Kallis

2009-07-04T14:42:00.020+03:00

Otsikko kertoo kaiken olleellisen tämän hetken tunnetilasta. Mieli on tosi kiitollinen omasta kojista ja siittä, että muutto suju kutakuinki hyvin. Talo näyttää jo asutulta ja ainaki puolet tavaroista on löytäny paikkansa. Just miehen kans tuumattiin, että on vaan niin mukava olla kotona. No ei me olla oltu pelekästään omalla porukalla. Alakuviikko (ma ja ti) muutettiin täysillä ja tähän mennessä vieraita on käyny jo 3:t, jos muuttoapulaisia ei lasketa. Nyt tuntuu, että pieni tauko laatikoitten purkamisesta on paikallaan. Onneks on viikonloppu ja huomenna ansaittu lepopäivä. Kesälomareissua on suunniteltu, mutta ku ei täältä kotua huvita lähtiä mihinkään. On me yks pieni reissu tehtykki, mutta suunnitelmissa on käyä sukulaisissa Vaasassa ja katsastaa jottain Vaasan huvipuistoja perheen kera.

En oo neulonu monneen viikkoon ku muutaman rivin. Eilen illalla yritin ja tuntu ettei ossaakkaan ennää ku on ollu niin pitkä tauko. Punanen neuletakki on eenny vain muutaman kerroksen, joten ei kuvvaa siittä nyt.

On kyllä ihanaa ku sai kaikki langat ja ompelutarvikkeet kaappeihin ja laatikoihin. Ei tarvi penkoa jottain kuppasta pahavilaatikkoa että "täälä jossain niitten piti olla". Lankoja en oo purkanu pusseistaan pois, ku en oikeen tiiä miten ne säilyttäsin. Laatikot ois varmaan kova sana, mutta ei siis pahavisellaset ;)

Ehkä täälä vielä joskus esitelään jottain valamistaki. Nyt vaan kiinnostaa enemmän tää (pankin) Oma Koti ja on hyvä olla iliman käsitöitäki. Tässä muutama kuva: mun lankakaappi, yks ompelutarvikelaatikko ja parit tapetit.

Olohuoneen tapetti

Meiän makkuuhuoneen tapetti siis mun ja miehen :)

Ootuksesta kiinnostuneille: viimeset 10 viikkoa pyörähti käyntiin tännään ja selän pakotuksesta sen huomaa; kasvava vatsa painaa. Mittään tekemistä ei oo tietenkään sillä, että fyysinen kunto on... öööööö tosi heikko. Pian mulla on jo nyytti sylissä :)

Kuulumisia

2009-06-19T14:46:00.030+03:00

aattelin vähän kirjottaa, ettei kaikki lukijat kaikkoa ku ei päivityksiä tuu. Muutto lähestyy ja lähestyy, mutta sen asian etteen ei oo tehty mittään. Täälä on maattu sängyn pohojassa kirjaimellisesti tästä viikosta 2 päivää ja 2 muuta päivää on ollu toooosi väsyny ja saamaton olo. Sain keuhkoputkentulehuksen. Tautiin liitty pientä lämpöä (joka on mulle ainaki se pahin) ja semmonen yskä, että tuntuu keuhkot tulevan pihalle. Keuhkoihin pistää ihan kivasti myös. Neulomukseen en oo koskenu koko viikolla! Eli kunnossa en tosiaankaan oo. Huoks*. Täytyy yrittää parantua ettei muutto mee ihan pipariks. Onhan tässä aikaa vielä reilu viikko...

Viime viikonloppuna oli KIP, mutta tiesin jo etukätteen etten sinne mee. Oltiin Ahavenlammilla viettämässä appivanhempien synttäreitä.
KIPpailin sielä yksikseni nuotion loimussa. Ja neule haisee nyt nii-in savulle että huh huh. Pitäs varmaan tuulettaa sitä. Onhan se ihan kiva lisäaromi tietysti, mutta... Eli punanen neuletakki on edenny sen verran, että sitä on puolet enemmän ku viime kuvassa. Hittaasti hittaasti joo. Saa nähä valamistuuko se ennen vauvan syntymää. Kesken ei oo muita töitä. En oo osannu alottaa vielä muuta, vaikka yritän muuttaa ajatusmaailmaani toisenlaiseks eli että kesken voi/saa olla usiampiki työ.

Mitäpä muuta? Juhannuksena grillataan ja ollaan yhessä. Yritetään toipua flunssasta. Lääkäri lohutti mua, että tähän kuuluu sitte semmonen 3 viikon sitkeä yskä. Jee jee. Oon ollu ison mahan kans flunssassa myös kahessa eellisessä raskauessa. Ei oo kiva yskiä masuasukin kans. Näillä aikasemmilla kerroilla on siinä rykimisen tiimellyksessä lihas revähtäny kylestä ja se jos mikä on mukavaa. Jokkainen hengenveto sattuu. Tuota sammaa pelekään nytki, jos kerta kolome viikkoa pittää röhiä ja köhiä ku puolijauho. En ees halua aatella. Piristäkää mua. Meinaa taas synkkyys iskiä. :(

Meillä voi olla nettipimentoa muuton jäläkeen hetken eli konneelle on turha sillon tunkea, tämä oli siis ihan itelle muistutus. ;) No toivotaan, ettei mee kauan iliman nettiä, koska mennee moni hyvä blogikirjotus muuten ohi. Yrittäkää ymmärtää, jos täälä on hilijasta. En ossaa päivittää, ku ei oo neulerintamalla esiteltävää.

Lopuks toivotan kaikille lukijoille tasapuolisesti hyvvää juhannusta näitten kielojen kera! Muistakaa tärkiät asiat: vesillä pelastusliivit, tiellä raittiina ja muutenki. :)

Sekalaista höpötystä

2009-06-05T16:51:00.065+03:00

Ei mulla mittään valamista oo tällä kertaa. Tää teksti on asiasta toiseen hyppimistä. Ei ajatus kulukenu. Soooori. Ihan äkkiä vaan villautan mitä posti toi kuluneella viikolla. Lankaa Tapiolta ja Mervillasta. Tapiolta Mandarin petitiä 7 kerrää, tarjouksessa ollutta safrania 9 kerrää sekä Mervillasta vyyhin vironvillaa (eka mulla ikinä). Mandarin petitit mennee kesken olevaan neuletakkiin. Safraneista pitäs tulla mulle lyhythianen neuletakki. Vironvillasta tullee revontulihuivi. Itelle siis kaikki. Oon itsekäs, nih. Eikö ookki ihania lankoja? Joo ja ne on mun!

Ihastuin tuohon vironvillan värisävyyn ku näin tämän huivin.

Aattelin tuon safranin olevan turkoosia ja turkoosina se myytiinki, mutta kyllä tuo on enemmän sinistä. Vrt. mun turkoosiin paitaan. No kiva väri silti.

Voitin Vauvantuoksuisia haaveita -blogin arvonnassa ihanan vauvanmyssyn. Sain ite valita minkä värisen haluan. En tiiä kumpi tuleva tulokas on, mutta veikkaan poikaa. Ehkä tällekki on vielä joskus käyttöä, virn*. Ihan tosi, ei kauhistella sielä.

Kyselin joskus taannoin blogissani millasta minipyöröillä on neuloa. Oli mukava huomata, että vielä pitkän ajan päästäki joku oikiasti lukkee mitä oon kirjottanu. Heini oli jättäny kommentin, että haluanko kokkeilla niitä pyöröjä. Mä aivan H-moilasena että täh? Tottakai haluan, mutta ku mulla ei oo niitä, enkä viiti ostaa niitä vain toetakseni "en tykkää näistä". Heini lähtetti pyöröt mulle puolen vuojen kokkeiluun. Siis aatelkaa. Tosi mahtavaa ja reilua. Oikiasti, tämmösiä ihimisiä on vaan täälä blogistaniassa. Lupasin korvata Heinille jotenki, jos en osta pyöröjä. Vielä en oo ehtiny testaamaan...

Sny-kierros on loppunu, mutta oon unohtanu kertoa kenen sny olin. Laittelin paketteja Suonalle Suonamaisuuksia -blogiin. En kuvannu omia paketteja, en muistanu. Tässä linkit paketteihin: helmikuu, maaliskuu, huhtikuu ja toukokuu. Sny-kierros oli niin mukava, että syksyllä lähen varmaan uuestaan mukkaan.

Puikoilla on tällä hetkellä vaan se punanen neuletakki itelle, jonka "alakulangat" (4 kerrää) sain Shamina-snyltäni ja johon tuli Tapiolta lissää lankaa. Äiti-Puffa on mua kyllä koittanu houkutella pahheellisen neuletavan piiriin = monta työtä kesken yhtä aikaa. Tsih. Varmaan jou'un kohta siirtymään siihen, ettei mee maku tuosta neuletakista ku sen teko on aikamoisen hiasta.

Muutama on ihimetelly kommenteissa, miten oon niin nopia neulomaan ku mulla on suurperhe. No eikös se oo niin, että siihen jää aikaa mihin sitä haluaa jäävän. :) Siinä mun neulomisen salaisuus.

Jos musta ei kuulu mittään lähiviikkoina, pakkaan tavaroita, siivoan, puran laatikoita jne. Muutto lähenee, vaikka se siirtyki kuun loppuun. Mukavaa...

Tehokasta neulonta-aikaa

2009-05-29T21:17:00.057+03:00

Ekaks kiitokset kaikille kommentoijille ja onnittelijoille. Kaikki luin ajatuksella läpi. Oon onnellinen teistä blogiystävistäni, joista oikeastaan kaikki ootte ns. tuntemattomia. Jättäkää jatkossaki ihania viestejänne, niistä mää tykkään. Yritän olla tällä kertaa lyhytsananen, etten saa kaikkia kaikkoamaan "ku taas on semmonen mammuttipitkäteksti". Kuvia vähän enemmän tällä kertaa.

Ketähän mä yritän huijata tuolla otsikolla? Teitä, lukijani. :) Viime lauantaina oli kyllä aika tehokas päivä, sillä sain vihdoin ja viimein selätettyä sen "kauhian" ufon ja tehtyä loppuun pojan Bluebell-pipon. Pipo ei ollukkaan kovin palijon kesken. Purin vihreän ossuuen, tikkasin sinistä vähän lissää ja vihreä ossuus toistamiseen. Sitte vaan lankojen päättely ja pipo valamis käyttöön. Nyt vaan tuntuu viime kesänä toiselle pojalle tehty mustikkapipo hyvin tavalliselta, ei minkään näköseltä, ku tää on koristeellisempi. Noh, se on vaan mun mielipie, poika ainaki pittää pipoa edelleen tyytyväisenä. Kiitos Kaisalle neulonta-avusta Bluebell-pipon alun takkuilussa. En ois varmaan hoksannu missä tein väärin, ellen ois saanu ohojausta. Sain alakuun kuvion kiertämään. Kyssyin Kaisalta neuvoja, sillä Kaisa oli teheny samanlaisen pipon.

Ohje: Bluebell-pipo
Lanka: Novita Tennesee
Puikot: 3,5mm

Pipon valamistuttua oli pakko tarttua härkää sarvista ja alottaa ufon tuho. Sain paljon kannustavia kommentteja ufon suhteen, kiitos niistä. Silimukointi ei niin hirviän kauhiaa ollukkaan, väärä luulo siis. Otin Stitch 'n Bitch - neulojan käsikirjan kauniiseen kätteeni ja lueskelin vähän silimukoinnista. Tuohan vaikuttaa ihan iisiltä, tuumin. Saatuani lapset päikkäreille, tartuin toimeen. Jäläki oli siistiä, se yllätti mut. No oli sitä silimukoitavaa 270 silimukkaa ja meinasin tuskastua välillä "ku nuo silimukat ei koskaan lopu". Pari virhettäki tein, mutta niitäpä ei huomaa, läl-läl-lää. Tässä teille pari kuvaa. Kuva ei oikeen mairittele tällä herkellä mun kroppaa johtuen "pyöristymisestä", virn*. En oo vielä osannu päättää tykkäänkö tästä vai en, mutta joka tappauksessa on varmaa, että ennää en näitä lankoja pura. Piste.

Ohje: Moda 3/2004, malli 17 muokattuna
Lanka: Novita Alabama
Puikot: 3mm yläosassa ja 3,5mm alaosassa
Muuta: Ylä- ja alaosa silimukoitu yhteen
Täältä löytyy myös tekstiä ufostani.

Seuraavaks puikoilta tipahti vauvan tossut, joille ei rehellisyyen nimissä mulla oo tarvetta. Siis mullahan on nuita tossuja jo punaset, siniset, valakoset, vihreät... Sukkuun on tulossa vauvoja, ni varmaan joku pahhaa-aavistamaton saa ne. Näissä on sekotus paria eri ohojetta. Varsi on Novitan muksu-ekstrasta 2008 ja loppuosa on sävelletty yläasteaikasesta ohojeesta, jolla oon teheny monet tossut. Nämä tein täysin saumattomasti. Ei huvita mitkään ylimääräset ompelutyöt ja kokkeilin saisko näistä saumattomat. Jos tossut jää itelle, luultavasti värjään ne sitte sopivalla sävyllä tulijan sukupuolen mukkaan syksymmällä.

Ohje: Novita muksuekstra 2008 ja yläasteella saatu ohje (moniste)
Lanka: Novita nalle
Puikot: 3mm

Vielä... Koeneuloin Taluttimen tuotoksia -blogissa olleet miehen kämmekkäät. Miesten kämmekkäitten ohojeita ei tosiaankaan oo tullu vastaan liikoja. Tuntu hassulta neuloa helteellä villaa. Nämä pääsee lämmittämään miehen käpäliä sitte syksyllä. Miksei kesälläki, jos tullee vilu. Mies kyllä virnuili, että pittääkö hän näitä sitte yölläki. ;) Talutin varmaan julukasee ohojeen jossain vaiheessa, luulisin.

Ohje: Taluttimen tuotoksia blogista, ei vielä julukastu
Lanka: 7veljestä
Puikot: 3,5mm

No ei otsikko ihan huijjausta ollu, mutta nämähän oli tämmösiä pieniä töitä kaikki. Nyt puikoilla on Shaminan lähettämistä langoista neuletakki itelle. Se valamistuu joskus, sillä ei oo mikkään hirmusen nopiatekonen neule. Mutta seuraillaan kuinka sen käy.

Mukava että jaksoit tänne asti, vaikka ei tämäkään teksti niin lyhyt ollu. Nauttikaa helleviikonloppusta. Mä ainaki aion paahtaa nahkaani tuola pihalla niin palijon ku mahollista. Muistakaa aurinkorasva!

Paljastuksia enemmän ja vähemmän

2009-05-22T17:09:00.094+03:00

Ihan ekaks... lissäilin tuonne profiilin taa suosikkiblogeja joissa usseimmin käyn. Jos ET halua että blogisi on listalla, ilimota, ni poistan sen. Kiitos ja kumarrus. Jälleen luvassa tekstiä enemmän ku laki sallii.

Tännään ootus ja jännitys huipentu, ku posteljooni oli puottanu laatikkoon pullean sny-paketin. Tai siis... snyni jätti mut yhä oottamaan loppupalijastusta. Blääh. No hänen kunniakseen täytyy sanua, että jätti kuitenki pari vihijettä millä selevittää asiaa. Ja niinpä vaan salasuus paljastu sittenki. Voihan sen sny-kierroksen lopettaa näinki. Mutta nyt ite pakettiin. Sieltä paljastu 4 kerrää punasta mandarin petit -lankaa (jota täytyy siis saa tilata lissää), 2,75 mm knit pro- puikot (ihanat, ekat välikoon puikot), painettava kerroslaskuri (just meinasin alakuviikosta ostaa sellasen, ku tympi niin ne pyöritettävät mallit) ja suussa sulavaa minttukrokanttisuklaata (mun lempparia). Ou jee, todellakin ihana paketti kaikin puolin. Tää hönisee täälä ihan mielissään. Kesänen puuvillalanka oli tosiaanki ku nenä päähän. Suuret kiitokset Shamina paketista ja tästä kevväästä. Joka ainut paketti oli mieluinen. Jokkaisessa oli jottain sellasta, joka on/oli mulle täysin uutta. Aivan mahtavaa. Paketit oli lankapainotteisia, mutta ei se haitannu. Olin mielissäni kaikesta mitä sain. Kaikki miellytti alusta loppuun. Miten oikeen voisin parhaiten kiittää? Shaminan blogissa en oo varmaan aiemmin vieraillu, mutta tuun kyllä käymään oikeen ajan kanssa sielä. Varo vaan :)

Mua naurattaa jo ihtiäki tää. Ku paketti tuli ja huomasin ettei salasuus paljastunu vieläkään, syöksyin kirjaimellisesti konneelle ja menin sny-sivustolle. Kävin läpi blogeja, joitten numero oli alle 50. Toinen vihije koski blogin ulukoasua: ei ihan tavanomasen käsityöblogin näkönen. Viimein vastaan tuli kudelmia- blogi, josta huomasin blogin kuvvauksesta jottain jota vertasin postileimaan. Seuraavaks katoin aikasemman sny-kierroksen lopetuksen. Sitten kirjau'uin raverlyyn ja etin sieltä Shaminan ja katoin hänen "kirjastoonsa". Ja bingo! Tässä täytyy olla mun sny. Vihjeitä oli tietysti käytettävissä vähän enemmän koko kierroksen ajalta ja hyöynsin niitäki. Mua vaivas asia niin palijon, että oli pakko selevittää se ennen ku tein tän postauksen. Mutta hauskaa oli. :) Vielä kerran suuret kiitokset sulle tästä mahtavasta sny-ringistä. Paketit oli mielusia, sannoinko jo? ;)

Jep. Olikos mulla jottain neuleita kesken vai miks mää tätä blogia oikeen piänkään? Niin ja mähän siis teen/tein vaan yhtä neuletta kerrallaan, eikös se ollu niin. Joo-o. Oli ja ei. Fufoilu-neuleen sain noin 2 viikkoa sitten tähän pisteeseen eli pitäs rueta silimukoimaan kappaleita yhteen. Mutta ku mä en ossaa, eikä mua huvita. Onko vappaaehtosia? Tökkäs kyllä aika lahajakkaasti tähän. En oo ees yrittäny. Mikähän kirrous tässä neuleessa oikeen on. Sempakkaa mua nyt hyvät ihimiset, että mä saan tän valamiiks joskus. Toisena työnä on Bluebell-pipo, johon jou'un tehä sinistä ossaa vielä muutaman kerroksen. Pipo oli jo valamiina, mutta sopiva pää oli nukkumassa sillon, ku ois pitäny sovittaa pipoa. Tikutin hurmiossa menemään: kyllä se soppii, kyllä se soppii. Lopputulos oliki just sopivasti muutaman kerroksen liian lyhyt. No äkkiäkös tuon tekkee loppuun. Ja seuraavaks vois ottaa puikoille vaikka nuo punaset mandarin petitit... Eihän mun pitäny tehä mittään samostakkia. Ei? No hyvä. Se saa oottaa vuoroaan ihan rauhassa. Äh, nyt haluttais tehä heti jottain näistä vastakottiutuneista langoista. Mikä siihen auttas? Neuvokee hyvät immeiset ny.

Nii mitä palijastuksia? Tämähän on siis käsityöblogi, vaikka neulominen on hittaansorttista. Ai, te tiesitte jo. No höh. Hilijentää ääntään ja lähes kuiskaa: tännään saatiin kuulla, että että... noin 4 viikkoa ja me päästään muuttamaan uuteen kottiimme. Kilijuu täyttä kurkkua: Jiihaa!!! Talo on pikkusta vaille valamis. On sitä ootettuki jo. Taloa on rakennettu tämän vuojen alusta lähtien. Me on käyty valihtemassa mitä on pitäny (laattoja, maaleja, tapetteja, kalusteita...) ja ammattilaiset on teheny muun. Soppii meille paremmin tämmönen ratkasu mm. miehen työn takia. Ihanaa. Mutta kuka ne pihat tekkee en mä ainakaan. ;) Mulla ei oo viherpeukaloa, nyyh. Sain jo äitienpäiväruusunki kuolemaan. Huoks*.

Ennen seuraavan lukemista kehotan tarkistamaan, että tuoli jolla istut on tukevaa tekoa. Eli tuoli ei hajoa, etkä sen seurauksena tipaha lattialle. Meille tuli tännään ensimmäinen tila-auto, käytetty "rousku", mutta auto kumminki. Tuosta nuin vaan tuli, eikö oo kans. No tuota, kröhöm, *kakistelee kurkkuaan* syksyllä me ei ennää mahuta meiän 7-paikkaseen farmariin. :) :) :)
Pittää munki varmaan uskaltaa sen rattiin, mutta mitenkähän sen parkkeeraus tuola kaupungissa sujjuu. Kuinkahan monta naarmua saan siihen ekan viikon aikana. Pittää tehä varmaan tilasto virn*.

Yritän sulukia korvani last... eiku nuitten uusien lankojen kilijunnalta. Mitä tuhatta ne oikeen huutaa. Ne haluais kait päästä jo puikoille, mutta ku lankaa ei oo riittävästi. Niistä tullee puuvillanen kesävillatakki mulle. Pittää varmaan "alistua" ja mennä Tapiolle "kyllään" (ekkaa kertaa muuten). Eli Shamina (koko ajan meinaan kirjottaa sny) joko uskot, että paketti oli mieluinen? Langoista tullee jotaki valamista aivan varmasti! Mulla on jo yks malli mielessä. Täytyy mennä herkuttelemaan sillä suklaalla nyt ku lapset on ulukona.... Poistyy tyytyväisenä vihellelen... Heissan. Elämä on ihanaa just nyt. :)

Vuosi lissää taas

2009-05-14T10:03:00.022+03:00

Niinpä se on vuosi taas menny ja mittarissa ikkää lissää. No enhän mä vanha oo vieläkään, vaikka joku on voinu aatella mua vanhemmaks viien lapsen perusteella. Joo täytän tännään 29v! Ei tää oo mikkään aprillipila, ihan totta. Nuorena ehtii. ;)

Juhulapäivän kunniaks tuli eilen iiiiihana postipaketti snyltä. Osasin ootella pakettia, mikä lie etiäinen mulle niin kuiskutteli, että postia tullee. Eilen siivotessani näin postiauton tulevan. En kuitenkaan kiirehtiny postia hakemaan, sillä aattelin, ettei vielä tuu mittään "erikoista". Yllätys oli melekonen, ku sitten postin hain, että sielä oliki paketti jo nyt. Siivosin rauhassa loppuun ja avasin paketin urakan päätteeks. Eka pettymys valtas mielen: kaulaliina. Niitähän mulla on riittävästi. Huivi oli taiteltu niin ovelasti, ettei sitä voinu arvata kolomiohuiviks. Hyvä veto, sny. Levitettyäni "kaulahuivia", oli hengitys salapautua, niin upea kolomiohuivi paketista paljastu. Aivan ihana! En oo tuohon malliin ennen törmänny, liekö snyni oma ohoje? Paketissa oli myös kaunis itsetehty kortti. Suuret kiitokset sulle snyni tästä upeaakin upeammasta syntymäpäivämuistamisesta. Huivi oli tosi mukava yllätys. Kuvat kertokoot lissää, vaikka ovatki epäseleviä. Väri ei oo oikia missään kuvassa, harmi vaan, oikiasti huivi on tummempi sinivioletti.

Jännityksellä jään oottamaan viimestä sny-pakettia. :)

Ihanaa pitsiä

2009-05-09T13:08:00.033+03:00

Vihdoin ja viimein saan esitellä “mytyn“, joka on ollu parissa tekstissä esillä. Sain huivin pois puikoilta eilen. Yö oltiin pingottumassa ja tännään päättelin langanpäät. Raverlystä katoin, että semmoset reilun 3 viikkoa huivi oli neulonnan alla. Lopussa meinas kyllä usko loppua. Kolomas eli viimenen kaavio oli hyvällä alulla ku huomasin, että kappas sielä on virhe. Purin ja luulin saaneeni virheen pois. Mutta... sitte muutaman rivin päästä huomasin, että sielä se virhe yhä luuraa. Joo, ois sen voinu sinne jättää muuten, mutta ku lähes koko toisen puolen reunuspitsi meni kieroon virheen takia. Reunuspitsi siirty yhen silimukan vasemmalle virheen johosta. Tein sitten radikaalin ratkasun ja nykäsin puikot toisen puolen reunapitsistä pois ja purin muutaman kerroksen (8 kerrosta). Ihime ja kumma, sain poimittua silimukat takasin iliman suurta hammasten kiristelyä ja vaikeuttta. Sitte vaan tikuttelin kerrokset uuestaan ja hyvä tuli.

Tein huiviin 4 kakkoskaaviota. Ohojeessa oli tehty se 5 kertaa. Huivilla on kokoa noin 120 x 55 cm. Tämä oli elämäni ensimmäinen kolomiohuivi, eikä taatusti viimenen. On se vaan ihana. Kahtokaa ja ihhailkaa!

Ohje: Aura, Punokset puikoille -kirjasta
Lanka: Dropsin alpacaa 2 kerää
Puikot: 4 mm, päättelyssä 7 mm

Nyt oon ufon kimpussa aktiivisesti. Alaku aina pahin ja se on jo selätettynä. :) Koska liityin tuohon fufoiluun, tuntuu että on “pakko” tehä tätä. No valamistuupahan ainaki joskus. virn* Pienimmäinen on aivan mahoton lankojen perrään. Jos istun alas tikkaamaan, on taattu, ettei langat saa olla sekunttiakaan rauhassa. Kuvvaukseenki pieni assistentti halus välttämättä mukkaan, ku yritin kuvata missä vaiheessa ufo on.

Lopuksi haluan toivottaa hyvvää äitienpäivää kaikille äiteille!

Monenlaista asiantynkää

2009-05-06T12:12:00.078+03:00

Tämä postaus sisältää asiaa fufoilusta, ompeluksista ja vastaan haasteeseen, joka on tullu aikapäiviä sitte. Kiirettä on pitäny. Vappuna oltiin miehen kans viikonloppu lomalla. Joo oli huippua, kiitos kysymästä. ;) Nyt on rauhallinen päivä, lapset on hoiossa muut paitsi pienimmäinen (tännään 1 vee). Koittakaa jaksaa lukia, postaus on piiitkä. :) Oottako valamiina? Hyvä asento jne?

Lähin mukkaan ufoiluun, vaikka mulla on tasan yks ufo kaapissa. Teen ylleensä yhtä työtä kerralla ja työ joko valamistuu tai mennee purkuun heti. Tämä toppi-paita-villatakki-mikä lie on kuitenki ollu varsinainen murheenkryyni. Ai miks? Tässä kopiota fufoilu-blogista tekstistäni:
Tätä ufoa on tehty vuosikausia, kuvatodisteita löytyy jo vuojelta 2002. Tekeleestä on pitäny tulla jo ainaki nelijä erillaista paitaa tai villatakkia. Niitä kaikkia on neulottu aika pitkälle, vähintään takakappale valamiiks. Osasta tekeleistä on puuttunu ennää hiat, mutta aina on menny purkuun. Sain viimesimmän tekeleen valamiiks viime kesänä toetakseni, että ei sovi mun kropalle. Eli tämmösestä viheliäisestä yritän nyt päästä erroon niin, että se tulis valamiiks ja ois hyvä myös! Tässä kuva sittä mihin vaiheeseen topin viime kesänä sain. Eli langatki on pääteltynä...

Topin ohoje on Modasta 3/2004 malli 17 muokattuna jo alakuunsa.

Oon maininnu joskus siitä miten tumpelo oon nuitten kaula-aukkojen kans ja tässä topissa kaula-aukko on hyvä! Eli en pura sitä, vaan teen alaossaa enemmän ja neulon välliin joustinneuletta jonkun sentin. Sitte liitän alaosan jollaki konstilla yhteen yläosan kans. Novitassa on ollu joskus tuolla tyylillä tehty paita, jossa on ollu välissä joutinneuletta (ei tietenkään mittään leikkaa-liimaa-paitaa), mutta en nyt jaksa lähtiä ehtimään kuvvaa siitä. Topista pitäs tulla siis tunika, joka istuu leviään lantioon suht hyvin. Lankana on 10-15 vuotta hautunutta novitan alabamaa, äitiltä joskus saatua. Tähän työhön tarvitaan tsemppausta, että tämä oikiasti valamistuis eikä ennää vainoais mua.

Täälä on kyllä neulottukki; aura-huivi etenee edelleen hittaasti. Viimestä kakkoskaaviota on jälellä ennää muutama kerros ja kolomoskaavio kokonaan. Huh. Enempi täälä on viime aikoina kuitenki ommeltu. Kaivoin kaapin perältä uutukaisen ompelukonneeni ja saumurin, joka on parhaat päivänsä nähäny. Myyjäisiä varten ompelin 10 tyynyliinaa ja 6 laukkua. Pöyällä oottaa vielä kangasmuovipussi leikattuna, joka jää itelle (ei kuvassa). Oon yrittäny erroon nuista muovimuovipussista. Annen blogista löysin linkin tähän. Heti oli selevää että tuommonen tehhään.

Haasteen sain Irinalta jo ennen vappua, mutta sillon paino päälle loma miehen kans, enkä alakanu kiireessä vastaamaan tähän. Mutta tällasesta siis oli kyse: "Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. Pittuuta on komiat 175cm ja ylipainoaki on jonku verran.
2. Hiuskuontalo on tumma ihan luonnostaa, hiukset lähes mustat ja silimät myös ruskiat.
3. Vasemman käen nimettömässä on kolome 6mm paksua sormusta eli mulla on pitkät sormet.
4. Vaatetus on enemmän tai vähemmän omaperänen aina. Kotona oon suoraan sanottuna varsinainen uuninluuta koko akka ja kylällekki lähtiessä joskus...
5. Hiukset ylleensä kiinni ponnarilla ja kampana toimii hyvin viispiikkinen. virn*
6. Toisessa poskessa hymymonttu

Tunnistaiskohan näistä mut???! Varmasti. Eiköhän jokkainen tiiä, minkälainen uuninluuta on... En nyt haasta muita, sillä tämä on jo pyöriny lähes kaikilla blogitutuilla.

Tämmöstä tänne. Kevät on edenny kohinalla. Viikonloppuna lähti jäät lähijärvestä. Ja puihin lykkää silimuja urakalla. Ihanaa, kesä tullee! Näihin tunnelmiin...

Rauhaisa hetki...

Värillä väliä kunhan on ruskiaa

2009-04-26T11:32:00.059+03:00

Täälä on eppäilemättä menossa ruskia kausi, alakaa kyllä pikku hilijaa tulla korvista... Valamistunu on ruskiaa, puikoilla on ruskiaa ja kaapissa oottaa ruskiaa, blääääh. Onneks tullee lämpimämpiä kelejä, ni alakaa väritki laulaa taas, toivottavasti. Tuo ruskia kausi on kestäny jo luvattoman kauan. Tein tillauksen H&M:lle ja tilasin räiskyviä värejä kaappiin. No, toivotaan että ne tullee käyttöönki, virn*...

Pari pientä työtä on hypänny puikoilta. Sain itelleni ne kämmekkäät valamiiks ja hokkus pokkus, johan kelit lämpeni. No en toki valita, onhan ne sitte syksyks valamiina. Lankana oli snyni lähettämä 100% merino Katia. Aah, nii pehemiää, mutta jo ekan käyttökerran jäläkeen tosi nuhuraantuneen näköstä. Taitaa olla nuitten merinojen perusominaisuus, sillä on aikasempia kokemuksia muista merinolangoista, joille on käyny samoin. Mutta ei se ole sun vika snyni, elä niin aattele. Kyllä ne kuitenki kestää oman aikansa. Kiitos vielä langasta. Sitä jäi vielä toinen kerä, mitähän siitä tekis... Kämekkäät oli yhen tehokkaan illan tulos ts. istuin lähes koko illan ja tikutin, ni synty valamista. Ohojeena Ursus-kämmekkäät Ullasta. Muokkasin toki vähän ohojetta: silimukoita enemmän, varret eri tavalla ja lisäsin peukalot.

Ohje: Ursus-kämmekkäät
Lanka: Katia
Puikot: 5 mm

Seuraavaks valamistu pojan tenneseepuseron kaveriks pipo, ku lankaa jäi ja ohoje oli myös pipolle. Jäi sitä lankaa vieläki. En tiiä pittääkö mun purkaa tuota paitaa vieläki... Se oli eilen toisen (2.) kerran pyykkikonneessa ja pesin 40:n ohojelmalla. Tenneseen sais pestä 60:ssä. Kone ei ollu mun mielestä liian täynnä, vähän yli puolilleen kuten aina. Ku laitoin paitaa kuivumaan, ni kas, vasemmalle olalle oli tullu joku ihimeen nuhuraantunu kohta. Tympii lievästi sanottuna. En tiiä oliko se hankaantunu konneessa johonki, sillä en huomannu ennen konneessen laittoa mittään erikoista siinä. No jos puran, puran ainoastaan tuon kohan, onnesks senki taion on oppinu tässä matkan varrella. Niin siittä piposta vielä, modasin sitäkin, kavennukset on Typyn Jacques piposta. On vaan niin mainiot, eikö?

Ohje: Novita muksuextra 2008, nro 30
Lanka: Tennesee
Puikot: 3 mm

Sitte siihen "myttyyn", jota esittelin viimeks. Kysseessä on Aurahuivi, jota neulon raverlyn aura-ryhmässä. En oo saanu kyllä laitettua sinne mittään muita merkintöjä, ku sen että huivi on alotettu. Kröhöm, se enklanti.. Huivi on edenny myös, kakkoskaaviota on tehtynä kohta kolome kertaa. Oottelin niitä puikkoja Tinttamarellista liki viikon (kauhian kauan). Nyt mulla on hyvät puikot ja työ jatkuu hittaasti mutta varmasti. Tilasin 4mm irtopäät knit pro kaapeliin ja samalla tarttu mukkaan 4,5mm sukkapuikot jotenki kummasti.

Tekis mieli alottaa jottain kesästä, mutta mun puuvillalangat on aika vähissä ts. niitä ei oo muuta ku samosta ja yksittäisiä keriä tenneseetä. Niillä ei palijon neulota. Joo, mutta on niin ihana keli ainaki täälä Keski-Suomessa, että on synti ja häpiä olla sisällä, joten se on moro!

Lankaa ja suklaata

2009-04-20T18:19:00.044+03:00

toi posti mulle tännään. Kysseessä oli toiseks viimenen salasenneuleystävän paketti. Pian se lysti loppuu, nyyh. Oisin harrastanu salapolliisin työtä, mutta vaikka paketissa oli 4 (nel-jä!) postileimaa ni yhessäkään ei näkyny paikkakuntaa. Tekis mieli tehä valitus johonki päin. No ei nyt sentään. Ei mua niin palijon vaivaa, säilyköön ihan rauhassa salasuus loppuun asti.

Kiitos snyni paketista kovasti. Ei haittaa yhtään "laihempi" paketti. Langat oli mukavan väriset ja suklaa on aina hyvvää. Samalla ajatuksella oon mäki oman snyni kans, että ens kuussa sitte vähän runsaampi paketti. En oottanu mittään mahtipontista pakettia. Tämä tuli sopivasti päivää piristämään, sillä olin jo ootellu että millonkahan paketti tullee. Panda-lanka on uus tuttavuus. Siinä on 70% villaa ja 30% bambua. Lanka jäänee oottelemaan ens syksyä ja uusia pakkasia. Langasta tullee luultavasti lapaset tytölle sitte joskus. On ollu mukava saaha sellasia lankoja, joita ei oo neulonu kertaakaan aiemmin.

Niin se suklaa oli lemppariani salamiakkisuklaata, jonka herkuttelin kokonaan ite! En sentään kaikkia kerralla niinku joku varmasti nyt eppäilee, virn*. Karkkilakko loppu maaliskuussa. Mutta enpä oo repsahtanu semmoseen karkinsyöntiin alakuunkaan ko sitä ennen, että megapussi per kauppareissu. Hyvä jos patukka per reissu nyt. Oon ylypiä itestäni! Jos kuuletta nyt jottain epämäärästä pauketta, ni mää se vaan paukuttelen kuvitteellisia henkseleitäni täällä. ;)

Tässä kuvvaa paketista. Aurinko häikäs niin, ettei tienny minkälaisia kuvia tuli. Kiitos vielä kerran snyni paketista.

Nyt puikoilla on tämmönen mytty. Elämäni ensimmäinen kolomiohuivi.

Surkia vieköön, ku tahtoo olla vaan aika mukkaansatempaavaa hommaa. Mun pitäs tehä vaikka mitä muuta (pipoja ennenkaikkea), mutta suunnittelen vaan seuraavia huiveja. Tietysti tässäki tuli vastaan yks kompastuskivi (taas polovet ruvella). Kävi niin, että mä luulin omistavani 80 senttiset 4 mm pyöröpuikot. Mulla on semmonen pakettiki. Ku vaihoin 40cm pyöröt niihin 80cm, alloin ihimetellä, että ompas nää jotenki ohuemmantuntoset. Onneks ehin neuloa vaan yhen kerroksen ku silimään pisti (sokiakski tässä vielä tullee) puikon varresta numerot 3,5. Eli ei mulla ookaan niitä 4mm pyöröjä. Nyt tää lähtee kahtelemaan josko Tinttamarellin Pirre vois jotenki auttaa asiaa. En aio oottaa tällä kertaa viikkotolokulla, että saan jotku vaivaset puikot. Nih.

Sairastelua ja virkatut tossut

2009-04-18T15:44:00.029+03:00

Niska-hartia jumituksen syyki selevis (ks. ed. postaus). Tulin oikeen kunnolla kipiäks: kuumeeseen sekä kura- ja oksennustautiin. Oli kivvaa! Yäk. Lapsista 3 alotti perjantain vastasena yönä oksentamaan ja pääsin itekki siihen ihanuuteen mukkaan aamuyöstä. Molemmista päistä tuli yhtä aikaa parhaimmillaan tai pahimmillaan. Vajjaa vuorokausi tuohon tautiin mulla meni, lapset jatkaa vielä. Nyt oon jotenkuten elävien kirjoissa (lue: jaksan maata sohovalla herreillä ja kahtoa silimien raosta mitä lapset touhuaa). Jumitukset on jo lähes tipotiessään. Onneks.

Lupasin esitellä valamistuneen työn viikonloppuna. Tein ”tilaustyönä” virkatut tossut sukulaisvauvan hautajaisiin muistopöyälle.(Niihin tarvihin sitä violettia bambua.) Mähän en oo virkannu ko ne pakolliset liinat ala-asteella. Ja niistä liinoista kaikista tuli erikokosia. Eli kokemukset virkaamisesta ei ollu kovin mairittelevia. Mutta kyllähän sitä ossaa tehä ku on ohoje jne. Nii-in. Tossujen teko oli, sanotaanko, aika haastavaa. Sain purkaa ja purkaa, mutta lopputulos on ihan tyydyttävä. Neulomalla oisin saanu tehtyä varmasti siistimmät (vaikka ite sanonki), mutta kelepas tillaajalle tuommosena. En ois kerinny ennää muuta tehäkkään, koska sitte tuo tauti iski.
Hautajaiset on ohi nyt, niin voi esitellä työn. Malli on tämä:

Ohje: Drops 14-8
Lanka: Catania ( 100% puuvilla), kukkiin vihreää tenneseetä ja violettia bambua vähän. Hyvä lanka virkkaukseen, mutta tikkaukseen nyörimäinen lanka ei oikeen sovi. Oon kokkeillu.
Koukku:3

Kai sitä vois tän kokemuksen myötä kokkeilla joskus vielä virkkausta. En mä oo suuruuenhullu en. Tai no, kai mä oon suuruuenhullu. ;)

Tänä päivänä

2009-04-16T19:05:00.010+03:00

Tänä aamuna ku heräsin oli niskat jumissa. On ne edelleenki. auts*
Tännään on valamistunu jottain pientä, virkattua. Esittelen ne viikonloppuna (enkö oo tylsä). :)

Tännään ollaan oltu 9 vuotta kihiloissa. Sain mieheltä ruusuja.

Tännään ostin yhen kerän bambulankaa, koska tarvihin sitä. Uskokaa tai äläkää.

Tännään meinaan neuloa... oliko yllätys?! virn*

Samospusero valamis

2009-04-04T19:48:00.049+03:00

Lapset oli heti aamusta täpinöissään: virpomaan pittäis päästä. Ja kävihän ne lähitaloissa. Muutama noita on meilläki käyny. Virvon varvon tuoreeks terveeks...

Samospusero on valamis. Ei tullu istutettuja hihoja, vaikka Ullassa oli ohoje selekiällä suomekielellä miten semmonen tehhään. Muistelin Katiijan teheneen villatakin samoksesta. Kävin vakkoilemassa sitä ja päätin kaventaa palamikoita pois sen mukkaan ku silimukat loppuu. Hyvä tuli.

Alunperin alotin paian helemikuun loppupuolella. Pusero hyyty sillon heti alakusenttimetreille. Ei ollu oikein sopivia hyviä puikkoja, enkä tienny mitä tekisin resorin kans. Purin resorin ja tuumailin paian kohtaloa usiamman viikon. Hommasin 5 mm:sinä sukkapuikot ja jo postatut 60cm ja 80 cm pyöröpuikot, kaikki addeja. Paita valamistu lopulta noin kahen viikon neulonnalla. Varmaan noppeiten tehty paita ikinä.

Paian tarinaa hieman: viime syksynä poikkesin kummitytön synttärireissulla (ihan sattumalta juu) Korian ABC:lla hakemassa "vähän" lankaa. Sieltä tarttu hyppysiin mm. pari pussia samosta pussilankana. Ajatuksissa oli heti, että paitoja lapsille niistä joskus tullee. Aika koitti nyt kevväällä.

Surffailin eka netissä, mutta mallia pojan neulepuserolle ei nii vain löytynykkään. Löysin Helmiksen tekemän samospuseron (siliää neuletta) ja otin siittä osviittaa silimukkamäärille. Mutta mä halusin palamikoita. En jaksanu kauaa ehtiä ohojetta netistä, sillä halusin suomenkieleisen ohojeen. Seuraavaks otin käsittelyyn kaikki vanhat Modat ja Novitat. Ja niitä oliki ihan "pieni" pino. Ei tulosta. Malleja aikuisille oli kyllä pilivin pimmein. No mitä tekkee neuloja? Kahtoo sopivat palamikot ja alakaa neuloa. Suunnilleen näin tuo pusero sai alakunsa. Tuuria oli matkassa varmasti palijonki, sillä puserosta tuli mun tekeleeksi loistava! Ois se voinu olla hieman leviämpi, mutta eikös samos veny käytössä jonku verran. Paras paita, mikä mun puikoista on syntyny (jos vihervaaraa ei lasketa). Ei tarvinu purkaa oikiastaan ollenkaan ennen kaulusta. Mulla on aina epäonnea kaula-aukon kanssa, sillä joka kerta jou'un purkamaan kauluksen usiampaan kertaa. Nyt sentään selevisin kahella purkamisella. Se on hyvin se. (Kuvat surkeita taas.)

Ohje: osittain oma, silimukkamääriä vakoiltu Helmikseltä, palamikot Moda 1/2008 (mallit 5, 7, 50, 52)
Lanka: Samos Lollipop noin 350g
Puikot: 5 mm, resori 4,5 mm ja kaulus 4 mm
Koko. n.116 cm

Vielä pitäis tehä pari puseroa samoksesta, niihin on siis langat. Voi olla, että kestää vähän aikaa ennen ku alotan ne. Oon joskus muutama vuosi sitten teheny yhen pikkuvauvan paian samoksesta, eikä ollu muistikuvia minkälaista lankaa samos on neuloa. Kauhian karhiaa. Käet oli ihan hellinä ja rasvaa kulu.

To do -lista on pitkä nyt... kämmekkäät, pipoja kevvääks, pari paitaa, hartian lämmitin/poncho itelle, joku päähine itelle, aura huivi... Aikaaaaaaaaa ei oo... ja käsiä vaan kaks kappaletta. Huoh.

"Mun messut"

2009-03-30T18:22:00.026+03:00

Mun messuostokset tuli tännään, ku en pääse viikonloppuna messuilemaan. Ottaa kyllä päästä aikalailla koko asia ku messut on lähellä. Siis Jyväskylän paviljongissa 4.-5-4, jos joku ei vielä tienny. Mun saalis on aika vaatimaton, ku oon sellanen neuloja, joka ostaa tarpeeseen. En tee neuleita kasapäin kaapin perälle hautumaan ja oottamaan. Mun neuleet ja asusteet tullee käyttöön aina hetimmiten. Näistä langoista on tarkotus tulla vihervaara, mutta en tiiä millon ehin alottaa sitä. Aikaa aikaa, mistä sitä sais? Oon teheny vihervaaran sinisenä, mutta tuo iiihana leijonankeltainen jäi kaivelemaan. Tiiän, oon tylsä, ku teen toisen vihervaaran. Ettehän te oo nähäny sitä ensimmäistäkään, nih. Surffailin netissä tässä yks päivä ja etin mamboa joka paikasta. Kuinka ollakkaa, Neuleunelmista löysin mamboa ja juuri sitä oikiaa väriä! Boonusta oli se, että siellä oli -10% tarjous kaikista tuotteista. Noh, mä huomasin sen vasta laskusta, joka tuli sähköpostiin. Hih, ei haitannu ei. Mamboja kottiutu mulle 10 kerrää ja hintaa oli yhellä kerällä 3,15€, ei paha. Lisäks tilasin addin 60 senttiset pyöröt 5mm:senä. Ihhailkaa tätä pirteyttä ja auringon loistoa! Aaahhh.

Ravelrysta on puhuttu blogistaniassa jo iät ja ajat. Mä hommasin tunnukset vasta viime viikolla. Kristel kerto, että sielä alakaa Aura-huivin yhteisneulonta. Aattelin, että pittääkö munki sitte uhrautua ja mennä sinne, ku kaikki muutki. Siinä on vaan iiiiso mutta. Mun kielipää on jääny jonnekki ala-asteen tasolle. Katotaan pärjäänkö mä sielä vai tuunko häntä koipien välissä itkien kottiin. Mua jäi kaivelemaan se alotettu ja purettu Aura -huivi. Niihän siinä oli käyny, että vaikka huomasin virheen kaaviossa, tein kuitenki sen kohan yhä väärin. Luulin olevani nero ku poistin ohojeesta ne pari langankiertoa, jotka täsmäs niihin ylimääräsiin silimukoihin. Onneks jäin miettimään asiaa ja kyssyin Kristelliltä miten se yks rivi oikeen mennee. Täytyy yrittää uuestaan, jospa huivista tulis nyt oikianlainen eikä sellanen ku mun sovelmilla huivista oli tulossa. Joo, en osannu liittää ihtiäni ravelryssä siihen aura-huivi ryhymään, oon mä tumpelo...

Pojan samospusero on kainaloissa ja toinen hiha valamiina. Nyt mulla on mietinnässä teenkö raglanit vai jottain haastavampaa, kröhöhöm, kuten istutettu hiha iliman saumoja. Voipi olla, ettei mun taiot riitä alakuunkaan sellaseen. Tai jos olis suomenkielinen ohoje, voisin onnistuakki miljuunan purkamisen jäläkeen. Paiassa on palamikoita, enkä haluais katkasta niitä. Enkä ompele saumojakaan yhtään enempää ku on pakko. Piste. Ne ei sovi mulle. Hmmmm. Ku tietäs mitä tehä? Tietääkö joku, onko olemassa suomeks ohojetta saumattomasta istutetusta hiasta?

Titityy, Titityy...

2009-03-22T12:18:00.044+02:00

Titityyssä piipahin niinku piipahinki perjantaina kovassa tohinassa. Sielä oli kaikkea iiiihanaa, mutta olin sinnikäs ja pittäydyin päätöksessäni: ostan vaan tarpeellista. Itelleni kustansin kauan oottamani 80 senttiset 5mm pitsiaddit. Ja niillä on jo neulottu. Alotin Punokset puikoille kirjasta pitsihuivia nimeltä Aura ja neuloinki usiamman kuvion, kunnes totesin, että ei ei miellytä mua. Vika varmaan langassa tai puikkokoko väärä. Vinkkejä? Kuvassa huivi on sikakaunis (kaikkihan siis tietää millanen se on) mutta keskuskuviosta ei tullu nättiä. Potuttaa. Uusi yritys kenties joskus. Joo, mulla on joku huivimallien kokkeiluvaihe menossa.

Titityyltä ostin snyylleni jottain kivvaa ja kyllä oisin voinu ottaa ne itelleni. Mutta piti jättää mahollisuus käyä liikkeessä uuestaanki, virn*. Heti ku olin päässy tarpeeks kauas liikkeestä, jäi harmittamaan, etten ostanu niitä 30 cm miniaddeja. Mutta ku ei oo tietoa onko ne oikiasti toimivat. Jos tiiät toimiiko minipyöröt esim. sukan neulomisessa, paian hihan tms. neulonnassa, jätäppä ilimootusta kommetteihin, jotta määki tuun viisaammaks sen asian tiimoolta.

Puikoilla oli suloselle poikaviikarille (10kk) piponen kypärämyssyn kaveriks. Talavipipo päässä poika tahtoo olla varsinainen hikipää. Poitsu kyllä nyki pipon poies päästään sen seittemänkymmentä kertaa. Nauhat vois olla tietysti hyvät tässä tappauksessa. Kiitos Annikalle pipon ohojeesta, se oli simppeli ja tarpeeks heleppo: ei tarvinnu vahata koko ajan ohojetta. Tummansinisen kuvvaaminen on varsinaista taietta. Joko onnistut, mutta ylleisimmin et. Näpsin kuvia ties kuinka palijon, mutta tulos ei miellyttäny. Annikalla on selevempi kuva piposta.

Ohje: Viikarin kesäpipo
Lanka: Lanett
Puikot: 3 mm

Viimesimpänä vaan ei vähäsimpänä sain eellisen perrään heti toisen tunnustuksen. Tuosta luovuuesta voiaan olla montaa mieltä, mutta sovitaan niin että mä oon toooosi luova. Hyvin vähän teen omia sovelluksia neulomuksiin. Tai siis mittään mainittavia juttuja. Sääjän kuvioita vähän, hihhoista tullee raglaneita suorien sijjaan jne, mutta kaikkihan niin tekkee. Mä oon nyt kuulkaa riittisellä tuulella. Jos joku on luova ni Tikru! Kiitollisena otan tämän kunnian ja maineen vastaan. Ai ettäkö miks? No kai sitä jokkainen haluaa saaha itsetuntoa hiveleviä mainintoja. Oon pikkuhilijaa alakanu ottamaan kohteliaisuudet totena, eli jos joku erehtyy kehumaan mua, ni mä uskon sitä. Näin ei suinkaan oo ollu aina johtuen monista erinäisistä syistä. En lähe niitä nyt ruotimaan, mutta uskon että asia on tuttu monelle.

Jeps, mutta tämän Kreativ Blogger plaakkaatin mulle ojensi Pirjo Kuulumisia Kiihtelyksestä -blogista.

Säännöt:
1. Kopioi Kreativ Blogger palkintologo blogiisi
2. Tee linkki hänen blogiinsa keltä tunnustuksen sait
3. Anna tunnustusta 8:lle muulle blogille
4. Lisää blogiisi linkit heidän blogeihinsa
5. Jätä heidän blogeihinsa kommentti, että tietävät saaneensa tunnustusta.

Mä annan tän seuraaville sillä perusteella että he ovat luovia. Joo ei tässä käsketty perustella mitenkään, mutta mä oon tällanen vastarannankiiski.
Made by myself - Tikru
Villapallo
Sky blue cardigan - Anne K-R
Hepsin höpsötyksiä
Sukkaa pukkaa ja muutakin
Alpakan sylkäisy
JaanaMaa - Jaana
Mohairmetsä - Neja

Tämmöttiis turinoita tällä kertaa. Oottako muuten huomannu, että ulukoa kuuluu koko ajan vaan ilosempi titityy titityy... Ai ette? No menkää kuuntelemaan sitte ja heti! Joutsenia on näkyny myös. Järvien jäät alakaa olla heikkoja ainaki osittain. Eläkää menkö hukuttamaan ihtiännä. Turvallista lopputalavea.

Nirppanokka suosittelee

2009-03-19T17:52:00.027+02:00

Jiihaa, sain ekan tunnustuksen blogilleni. Irina oli myöntäny "hyvän mielen -blogi" tunnustuksen blogilleni. Tää kiittää ja kumartaa (niin syvvään että polovet nitkahtaa, auts*). Aivan mahtavaa, jos mun blogi on kerinny miellyttämään ja aiheuttamaan hyvvää mieltä. Mä aivan halakian, oon niin pakahtua ylypeyestä. Mä oon just tuommonen nirppanokka, hih hih.

Haluan antaa tämän etteenpäin muutamalle blogille, joita oon seurannu vähän aikaa tai jo ammosia aikoja. Nämä blogit saa mut hyvälle mielelle tai niissä on jottain erityistä. Ekana bumerangaan tän Irinalle (ja kumppaneille). Mulla on heiän blogiin jotenki erityinen suhde. Johtuukohan siitä, että voitin ekan blogivoittoni heiän blogistaan, tosin olin sillon vielä blogiton. Blogi on ollu seurannassa kauan. Tykkään blogin monipuolisuudesta.

Kaisan Kerällä ansaihtee tän ehottomasti myös. Kaisalla on niin hersyvä tyyli kirjottaa! Saa nauraa syämmensä kyllyyestä. Valamiita töitä pukkaa ko sieniä satteella. On mukava elläytyä sinne Jalasjärven raitin tunnelmaan.

Jatta soheltaa ja koheltaa ja tekkee sen taidolla. Vai miten se meni? :) Jatan blogia lukiessa saa myös hihitellä kunnolla. Valamiitten töitten tahti on hiipunu hieman, mutta sitte ku niitä tullee, on ne aivan ylipääsemättömän uppeita ja niissä on aina jottain Jattamaista.

Niinan Pieni iloinen käsityöblogi on nimensä veronen. Blogi on kiva piriste ja sielä tullee vierailtua aina ku päivityksiä näkkyy. En ossaa sen kummemmin sanua, mikä blogissa viehättää, se vaan saa hyvälle mielelle. Tässä muutama suosikkini hyvän mielen blogeiksi. Toki tällasia blogeja on reilusti enemmän, mutta en nyt viiti antaa tätä kaikille, etteivät suotta ylypisty niin ku mä.

Puikoillaki on taas jottain pientä. Pittää mainostaa vielä...
En kerinny tännään Titityyn avajaisiin, josko huomena ehtis. Pakko, pakko, pakko... Tässä suoraa lainausta Titityyn sivuilta: TitiTyyn puodin avajaisia vietetään to 19.3. kol 10-19 sekä pe 20.3. klo 10-16 Jyväskylän keskustassa. Osoite Kauppakatu 7, käynti Cygnaeuksen kadun puolelta, porttikongissa on ovi liikkeeseen. Luvassa avajaistarjouksia, TERVETULOA!

Etsintäkuulutus!!!

2009-03-16T18:10:00.002+02:00

Ehitään kahta kerrää Novitan ruskiaa mamboa värinumero 678 ja eränumero 8081 (mielellään). Voin ostaa, vaihtaa tai laittaa tulemaan vastalahajaks ylläripaketin. Tarve on kova!!!

Auttakaa!!!!

Vielä yhet lapaset...

2009-03-12T21:37:00.028+02:00

Tää mennee jo tylsäks, koittakaa kestää... Täälä ei ennää muuta tehä ku nuita chevalier- lapasia. Joo, mutta jospa ne ois tän talaven viimeset. Nyt alako jo tökkimään, ku tavallaan tein kahet lapaset yksien sijasta. Ai mitenkä niin? Lanka sattu loppumaan kesken. Lapaset meni lahajaks lastenhoitajalle, joka valihti ite lapasten mallin. En kehannu tehä eri värjäyserrää olevasta langasta lapasia loppuun. No ei vastoinkäymiset loppunu uuen langan hommaamiseen. Aattelin etten keri lankaa, jotta pääsen nopiaa alakuun. Mutta lankakerä sylyki sisuksistaan tällasta...

Selevittelyyn meniki sitte se aika mikä ois menny langan kerimiseen. Koko kerä oli nimittäin yhtä syttyrää. Takasin asiaan... Muokkasin lapasia vähän: tein kavennukset "perinteisellä" (mikähän kavennusten oikia nimi on?) tavalla, ku ommiin lapasiin jäi rumannäkönen kavennuskohta lapasten kämmenpuolelle. (Iteasiassa muutin ommiin lapasiin kans tuon perinteisen kavennuksen.) Lisäks lahajalapasiin muokkaisin peukaloa vähän kapiammaks, ku mun mielestä se oli aika leviä. Lapaset istu ku hansikkaat, vaikka tein ne iliman sovituksia, pelekkien mittojen avulla. *puhisee ylypeyestä* Ja saaja oli tyytyväinen. Jeah.

Malli: Tikrun Chevalier-lapset
Lanka: ruskia 7-velijestä
Puikot: 4mm knit pro

Sitte tikkausrintamalla seuras lukusia alotuksia, jotka sai purkutuomion meleko nopiaa, mm. huiveja, kämmekkäitä jne. Alako ottamaan päästä oikeen kunnolla. En tiiä iskikö muhun se hirviä neuleplääääääääh, ku tuntuu ettei millään löy'y sopivaa mallia (epätavallista mulle). Tekasin sitten välityönä tytön nukelle housut. Ohoje tuli jostain pääkopan syöveristä. Lahkeensuuhun tein pienet palamikkokoristeet.

Ohje: Ommaa tuotantoa, silimukoita vyötäröllä 100 ja lahkeensuissa 20
Lanka: Novita Alabama (varmaan 15-20 vuotta vanhaa) :)
Puikot 3,5mm bambut
(Huomakkaa hyvä kuvvauspaikka, virn*)

Housut valamistu äkkiä ja nyt mulla on taas sama tilanne. Mikkään malli ei nappaa. Oon keriny lankoja, mutta ei ne oo halunnu puikoille. Mikähän niitäki oikeen vaivaa? Pittäiskö ne viiä lääkäriin? Vai pitäskö mun ite mennä? Kas siinäpä pulma. Jospa uusi Novita tois helepotusta, huomennahan sen pitäs tulla. Ahistaa ku ei voi neuloa. Tai siis vois, mutta ku se malli puuttuu!

Asiasta seittemänteen... Ens viikolla avataan Jyväskyllään Titityyn kauppa. Sinne pittää mennä kyllä sitte ens tilassa vakkoilemaan ja nuuhkimaan lankoja ja ja...

Ihana postiviikko

2009-03-06T19:32:00.022+02:00

Tämä viikko on ollu kerrassaan ihana postiviikko. Tiistaina postipoika kanto laatikkoon Villaista-blogin arvonnassa voittamani talven IK- lehen. Lehessä on ihania malleja, joskaan mikkään niistä ei ponnahtanu suoraan puikoille. Kiitos Kristiinalle tätäki kautta lehestä. Inspiraatiota lehestä ainaki sai!

Tännään postipoika oli jälleen antelias. Sny-paketti oli laatikossa. En yhtään osannu oottaa vielä pakettia, joten se oli erittäin mukava yllätys. Oltiin justiin miehen kans lähössä asioille ja samalla otin postin. Mies kahteli ilimeitäni ja tuumas: "kylläpä oli onnellinen hymy." En malttanu oottaa, että oltas takasin kotona vaan aukasin paketin heti. Voi sny, et arvaakkaan kuinka mielunen paketti oli! Siinä oli just mun väristä ruskiaa merinovillaa. Lanka on uus tuttavuus mulle ja ihana sellanen. Langalle on jo takuuvarma suunnitelma: niistä tullee ursus- kämmekkäät. Oon hetken jo suunnitellu tekeväni kevvääks kämmekkäät, mutta lanka on puuttunu. Sellasille keleille, ku lapaset on liian kuumat, mutta jottain käpälänlämmittimiä tarvii, kämmekkäät on ykköset. Olin niiiin mielissään ku sain merinovillaa, se on nykyään top vitosessa. Paketissa oli lisäks mahtavat 3mm lyhyet (15cm) knit pron puikot. Mulla ei ookkaan knit pron sukkapuikkoja vasta ku nuo 3mm, 4mm ja 7mm. Namuja oli tietty mukana myös, mutta lapset saavat ne ku oon ollu vuojen alusta karkkilakossa. Voi kiitos kiitos ihanaakin ihanammasta paketista sny! Paketti oli aivan ku nenä päähän mulle! Tää koko viikko on ollu jotenki niin mukava. Varmaa tuo auringonvalo saa mut sekasin. :)

Chevalierit

2009-02-22T13:50:00.019+02:00

Samospusero hyyty heti alaku metreillä. Ai ettäkö miks? No mää ja prymin / inoxin puikot ei sovita yhteen ennää millään. Nykyään tikkaan addeilla ja knit pro:lla, ni nuo inoxit, sun muut ei luista mun käsissä ollenkaa. Kiukkuttaa, murrrr. Tietenkää mulla ei oo vielä kaikkia kokoja nuita "parempia" puikkoja. Pittäis tehä tillaus jonnekki päin, mutta tallous ei oikeen salli sitä tällä hetkellä.

Molemmat välityöt (villapöpät ja nää lapaset) on valamiit, ni mitä mää nyt teen? Hmmmm. On mulla lankaa tuola kaapissa 7-8 muovipussillista, mutta kukkaan niistä ei hingu nyt puikoille. En omista punnitusvälinettä, enkä oo ihan tarkkaan selevillä langan määrästä. No, en halua ollakaan, on jottain jännitystä. Eikä isäntä pääse piikittelemään, ku mulla ei oo mittään lankaa... virn* Pittää vissiin haistella uuestaan nuita lankapusseja tuolta kaapista, jos joku lanka alakais puhumaa mulle.

Jou eli Chevalier-lapaset valamistu eilen illalla. Istuin nenä kiinni läppärissä ja tikkasin. Nää on toiset tällä ohojeella tekemäni, enkä kyllästyny viekäkään. Jännä, miten nopiatekoset nää on, vaikka koko ajan saa vääntää palamikkoa jos johonki suuntaan. Ihanaa nyt mulla on "paraatilapaset"! :) Ne on mun, eikä niitä vie kukkaan. Kiitos Tikrulle taas kerran iiihanasta ohojeesta! Näitä syntynee varmaa lissää vielä tässä elämässä.

Puikot: 4 mm knit pro
Lanka: Artyarns supermerino
Ohje: Tikrun Chevalier-lapaset

Vielä jäi yks vyyhti tätä ihanuutta eli 50g. Ostin langan viime huhtikuussa Secret woolin Katjalta Jyväskylän kädentaitomessuilta. Mitähän tuosta yhestä tekis? Ei siitä oikeen mittään saa, täytyy mietiskellä.

Millonkahan mä saan ne ohojeet takasin kotia. *Huokaa*. On jo kova ikävä.

Mukavaa lomaviikkoa niille, joilla ens viikko sellanen on. Hiihtäkää, laskekaa pulukalla, syökää laskiaispullia ja juokaa kuumaa kaakaota. Se on ihanaa se.

Villapöpät pois puikoilta

2009-02-19T17:12:00.020+02:00

Vajjaassa viikossa valamistu villapöpät pikkuselle. Nyt ei kerinny mennä hermo pelekkään oikiaan ku välillä oli resoreissa nurjia silimukoita. virn* Hahtuva muhi kaapissa reilut puoli vuotta, voitin sen Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa -blogin Savi-Viljamin morsmaikun nimen arvauskilipailusta. Sillon oli kovasti suunnitelmia mitä hahtuvasta teen, mutta ne jäi suunnitelmiks. Nyt sitte todellisuus pakotti tarttumaa puikkoihin, meillä on vuokrakämpässä niin kylymät lattiat, että hirvittää laittaa pikkunen sinne mönkimään. Aattelin, äkkiä hahtuva puikoille ja pikkuselle pöpät. No ei se ihan nii menny. Alakuun me ei puhuttu hahtuvan kans ollenkaa sammaa kieltä: hahtuva katkeili ja minä tuskailin. Yritin olla varovainen mutta... Meinasin heittää pöpät nurkkaan häpiämää, mutta sitte päätin etten luovuta. Muistelin miten jotku tekkee villapöpiä ku liukuhihinalta. Aattelin etten voi olla nii surkia, etten saa yhtiä housuja tehtyä. Mulla ei ollu aikasempaa kokemusta hahtuvasta enkä tienny miten se "toimii". Parin päivän päästä hahtuva aivan ku kuivi ja ta-daa sitte se ei ennää katkeillukkaa. Yes! Valamista tuli tämän jäläkeen nopiaa. Kuveja, surkeita sellasia taas :(

Lissäyksistä tuli kivat reiät sivulle.

Kasvunvarraa on vähän.

Puikot: 7mm
Lanka: jottain hahtuvaa
Ohje: Villapöpät
Muuta: 3-kertanen lanka, silimukoita 62

Tännää olin pienimmän kans keskussairaalassa kontrolleissa ja tutkimuksissa. Sattu olemaan sama lääkäri joka oli tammikuussa osastojaksolla hoitavana lääkärinä. Tikkasin tuollon ruskea-vihreää tenneseepaitaa. Lääkäri kommentoi sillon siistiä käsiallaani ja kyseli mitä neulon. Nyt ku lääkäri saatto meitä takaisin huoneestaan avo-osastolle hän kysy multa: "Joko paita tuli valamiiks?" Huvitti, että lääkäri muisti tikkaamiseni. Jäi hyvä maku lääkäristä, tunsin ns. hengenheimolaisuutta. Lääkäri kerto tammikuussa harrastavansa neulontaa itekki, mutta arvakkaa vaan, hoksasinko kysyä joko hänen neulomansa kastemekot on valamistunu. No eihän sitä saa liikaa kaveerata lääkärin kans :) Tällasta tällä kertaa.

Ja arvakkaa mitä! Joku törkiä samospusero kiilas mun lapasten ohi puikoille. Ei niillä oo mittään käytöstapoja. Hmmph. Puhisee. No yks syy voi olla se, että unohin ohojeen lapasiin nukkumislomallani reilun 100km:n päähän. Tulostin ei suostu tekemään muuta ku suttua. Tulostappa siinä sitte uus ohoje. Ja mikrotukihenkilö on poies kotua... Epäreilua.

Tammikuussa aikaansaatua

2009-02-16T21:38:00.027+02:00

Vihdoin ja viimein ehin kirjottamaan tänne tammikuussa valamistuneet työt. Päätin että laitan neki työt tänne, vaikka alotin bloggaamisen helmikuussa. Saa ns. koko vuojen työt pakettiin. Ensimmäinen valamistunu työ oli baskeri itelle. Sen tarvis on ollu jo kauan, mutta aina muka löyty muuta mielenkiintosempaa neulottavaa. Tykkään baskerista, vaikka mies moittiki sitä aika kovin sanoin. Muilta oon saanu kehuja, joten purkamatta jäi, vaikka nii eka uhkasinki.

Ohje: Novitan syksy 2007 extra
Puikot: 4,5mm
Lanka: Artyarns supermerino

Toisena valamistu myös pääasia, pipo vanhimmalle pojalle. Piti saaha äkkiä valamiiks, ku pakkaset yllätti. Malliks valikoitu helppoa ja nopeaa.

Ohje: Novita kevät 2009, numero 23
Puikot: 3,5 mm
Lanka: Nalle colori 2-kertaisena

Viimesimpänä vaan ei vähäsimpänä työnä valamistu paita vanhimmalle pojalle. Paita oli suuressa vaarassa ufoutua, koska oli suurimmaks osaks pelekkää oikiaa. Poika ite valihti mallin, ni mitä äiti ei tekis ku laps pyytää. Pakkohan paita oli tehä. Neulon ylleensä vaan palamikoita, ni suoran neulominen oli tuskaa. Poika oli oiva kirittäjä loppupeleissä, muisti kysellä "joko se kohta on valamis". Muokkasin paitaa alakuperäseen ohojeeseen verrattuna aika rankalla käellä. Paitaan ois tullu huppu ja etutaskut, mutta en jaksanu näprätä. Raidotin paitaa myös oman maun mukkaan. Lisäks tein kavennukset raglaneiks ja yhistin työn kainaloissa samalle puikolle. En rakasta saumoja ja jos voin välttää ne, ni a' vot sen teen. Oon ihan tyytyväinen, vaikka jou´unki suurentamaan kaula-aukkoa hieman. Paita mennee päälle, mutta on kurja ottaa pois tiukkuutensa vuoksi. Tässä surkeita kuvia olkaatten hyvä:

Ohje: Novita muksu-extra, numero 29 muokattuna
Puikot: 3 ja 4 mm
Lanka: Tennesee

Pahottelen kuvien huonoa laatua. Me ollaan vielä niin vanhanaikasia, että meillä on vaan vanhanmallinen kamera. Jokkainenhan tietää mitä kamerakännykällä otetut kuvat on. :(

Tällä hetkellä puikolla on villapöpät pikkuselle ja itelle baskerin kaveriks tikrun chevalier-lapaset.

Snyn eka lähetys

2009-02-14T15:01:00.000+02:00

Olin kuluneella viikolla rehellisesti sanottuna nukkumassa univelekoja pois ja lattaamassa akkuja maanantaista lähtien. Kottiin tulin eilen illalla likipuolen yön aikaan. Täytyy sanua, että teki terää olla pois kotua useampi päivä ja olla vaan itekseen. Nyt taas jaksaa. Ihana olla kotona.

Tietysti soiteltiin miehen kans pitkin viikkoa ja kyselin, onko mulle tullu postia. "Ei oo tullu ku yks kelan kirje." Uskoin ukkokultaani. Perjantai-iltana kottiin tultuani mietin söisinkö jottain ennen nukkumaanmenoa. Katoin ruokakomeroon, mitä syömistä siellä ois. Ihimettelin aikani miks lehti on pantu ruokakomeroon. (Kyllä luit aivan oikein.) Otin lehen kätteeni ja kas kummaa mikäs se olikaan. Postia mulle, jota ei siis ollu tullut. :) virn* Voihan se muisti joskus pettää. ("Lehti" on tuossa pilttipurkkien päällä.)

Kiireesti aukasin paketin ja voi aahhhh! Siellä oli ihanaa Ilun värjäämää Ystävänlaulu -lankaa, jota kuolaisin vaikka kuinka monta kertaa sillon ku tarjous tuli sny-rinkiläisille. Päätin kuitenki, että en mää tuota lankaa tarvi. Eikä mulle tullu mieleenkään, että mullaki on sny, joka vois ostaa langan mulle. Lanka oli todella mieluista ja ihanaa. Ja kyllä siittä tullee huivi, toivottavasti piankin. Suuret kiitokset snylleni! Sanoinko jo, että lanka on ihanaa ja pehmeää ja suloista ja ja ja... Tää poistuu kuolaamaan lankaa... Trallalalallallaa.....

Nyt vasta huomasin että lankahan on sukkalankaa. Kait siitä sitte tullee jotku ihanat sukat. Ehotuksia otetaan vastaan.

Ediittiä: kuvat lisätty, tekstiä muokattu hieman.

Kuinka musta tuli bloggaaja?

2009-02-02T05:03:00.000+02:00

Elettiin vuojen 2007 alakua. Istuin lasten nukkumaanmenon jäläkeen tapanimukkaan netissä. Googlettelin seuraavaa neuletyötä, ku sitä ei tuntunu löytyvän aika mahtavasta neulelehti- valikoimastani. Etteeni avautu sivut Susannan käsityöt. Olin aivan haltioitunu että mihin mä oikeen tulin. Sellailin etteenpäin ja aina vain upeampia töitä tuli etteeni. Ei menny ku muutama ilta ja taas sama juttu. Koukkuun jäin ja nopiasti! Alun ihimettelyjen jäläkeen löysin muitaki blogeja, joissa käyn vieläki.

Tietysti ajatus omasta blogista jäi kaihertamaan. Mutta mistä sitä kuuluisaa aikaa?! Mulla ku on nykypäivän mittapuun suurperhe. Perheelle oikiastaan vaan neulonki. Joskus jottain saavat kummilapset ja sukulaiset.

Pikku hilijaa oon osallistunu monenmoisiin erillaisiin vaihtoihin ja niitten myötä blogittomuus on alakanu ottamaan päähän entistä enemmän. Nyt osallistun ensimmäistä kertaa sny-kierrokselle ja siinä pointti tälle blogille. Toivon kyllä, että blogittaminen jatkuisi snyn jäläkeenki.

Kuka mä sitte oon?

Ite oon tämmönen nuorehko eukko (-80 syntyny) ja käsitöistä neulominen eli tikkaaminen on se mun juttu. Omistan kyllä ompelukonneenki ja saumurin, mutta jostaki syystä ne saa pölyttyä kaapin perällä kaikessa rauhassa. Välillä on pakko paikata muksujen vaatteita ja sillon saattaa tulla ommeltua jottain muutaki. Katotaan saako tää bloggaus mut ihan koukkuun, mutta toivotaan että sopivassa määrin vaan.

Eli tässä sitä ollaan katotaan miten äimän käy!