sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lokakuun loppu

Heipä hei pitkästä aikaa! Tämä mamma on siirtyny työelämään syyskuun lopussa ja bloggailu on sen myötä jääny lähes kokonaan. Aamulla kuuen aikaan lähen kävelemään bussille ja iltapäivällä nelijän maissa oon takasin kotona. Pitkiä päiviä. Oisin halunnu olla kotona, mutta ei ollu tällä kertaa oikein muuta vaihtoehtoa. Uus työ, perehytys hommaan... Oon iltasella niin naatti, että meen nukkumaan jo yheksän aikaan. Ei siinä palijon ehi puikkoja heilutella. En silti laita blogin kansia kiinni, sillä toivon mukkaan ehin jossain vaiheessa taas neulomaan enemmän.

Muistaessani tähän alakuun kiitän "neulova perheenäiti" -postausken kommenteista. Oli aivan huikea huomata miten kommentteja sateli ja miten ihania ne kommentit oli. Pipojen teossa oli jotaki erityistä, ehkä siks, ku tiesin lähteväni töihin. Neulominen oli jotenki haikeaa ja surullistaki. Kai siinä oli hormooneilla osasyynsä. ;) Eihän tuo kommenttimäärä mikkään mahoton oo, mutta blogissani ei kovin monesti oo saavutettu samanlaista määrää kommentteja. Työhönmenon jäläkeen, oon blogeissa käyny pikasesti, mutta en oo kommentoinu. Tiiätte, että kyllä Näppi täälä käy, vaikkei mittään näy.

Jeps mutta asiaan... Miehelle on valamistunu sukat, joita alotin sillon kummisetän sukkien aikaan. Aattelin etten saa niitä ikinä valamiiks, ku en ollu nuin ohuesta langasta neulonu sukkia, mutta hittaasti ja varmasti valamista tuli. Nämä on ollu valamiina jo ennen syyskuun puoliväliä. Sukat on ollu niin tiiviisti miehellä jalassa, että ku oon muistanu kuvvaamisen, sukat on ollu jossain muualla. Hyvät kuulema on ja lissääki sais tehä. Aattelin näitä eka issäinpäivälahajaks, mutta ku ne oli valamiina pöyällä, ni ne hävis siittä parempiin jalakoihin alta aika yksikön.

Ohje: perussukka, 72 silimukkaa (tiukka käsiala)
Lanka: Austermann step
Puikot: 2.5mm

Sukista pääsen yhteen kommenttiin joka on jääny kaihertamaan mieltäni. Sen jätti anonyymi-Outi Sukkia sotilaille -postaukseen ja kuuluu näin: Hieno idea sukkien neulominen, mutta toivoa sopii - että ne ovat hyvästä materiaalista ja hyvin neulottuja. Niin, että käyttäjälle ei tule harmia. Kysykää rohkeasti neuvoa jos oppi on hukassa, auttajia kyllä löytyy... Terveisiä Outille, oliko viesti tarkotettu kaikille ylleisesti vai vain mulle? Josko sukkien kutomistaitoni häntä eppäilyttivät, niin en oo vielä teheny ainoitakaan epäonnistuneita sukkia 7veikasta. Tuossa kampanjassahan toivottiin sukkien olevan 7veikan vahavusesta langasta tehtyjä. Jos Outi oli käyny lukemassa tämän postauksen ja sen perusteella jätti tuon kommentin, niin muistutan että purkamisen ja säätämisen jäläkeen lasten sukista tuli käyttökeleposia ja molemmat sukat on tälläki hetkellä lapsilla aina ekana jalassa, jos eivät oo pyykissä tai hukassa. Vauvan sukista tuli liian pienet ja niitä en pura, piste. En voi vastata muitten puolesta siittä, minkälaisia sukkia hyväntekeväisyyteen tekevät, mutta itelläni tämä on ensimmäinen kerta ku neulon yhtään mittään hyväntekeväisyyteen. Haluan uskoa, että hyväntekeväisyyttä harrastavat tekkee vain ja ainoastaan hyviä tuotteita, eikä sellasia mitkä ei kelepaa kenellekään. Yhet sukat, jotka oon teheny tuohon kampanjaan, onnistu hyvin. Toiset on parhaillaan puikoilla.

Posti on tuonu aikapäiviä sitte arpajaisvoiton Suvilta. Sain 3 kerrää purolankaa värissä, jota olin katellu kaupassa sillä silimällä. Niinhän siinä sitte kävi, että kävin hakemassa vielä vähän lissää tuota sammaa lankaa. Ohops. Mitähän näistä tekis? Ehotuksia? En yhtään tiiä, huoks* Mun ei pitäny ostaa tätä lankaa, mutta ku halavalla sai, jotenki lankesin. Enpä oo viime aikoina hirveästi lankoja ostanu, parit puikot kyllä ja yhen kaapelin knit pro-puikkoihin. Kaunis kiitos Suville mukavasta arvontavoitosta.




Tällä kertaa tämmönen pikapostaus. On mulla muutaki valamista, mutta ne on vasta lähössä postiin... Vilikutuksia sinne jonnekki ;) Lupasin joskus, etten alota uusia töitä ennen ku ne vanhat alotetut on tehty. Jotenki ehkä unohin sen ja oon alottanu 5! uutta työtä. Niistä 2 on valamiina (seuraava postaus) ja 3 ihan kesken. Hukun kohta nuihin valamiihin siis keskeneräsiin... Seuraava postaus on ajastettu loppuviikolle, uskokaa tai äläkää. Pysykää linjoilla, eläkää aivan unohtako mua. Mukavaa talaven ootusta kaikille. Oottako muistanu siirtää kelloja? Heissulivei taas.