sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Tytön kesätunika


Kuluneella viikolla alako oman mohairtunikan teko maistua puulta kirjaimellisesti. Käet hikos, eikä mohair luistanu mihinkään. Aaarrrggghhh. Kesälangat tuntu palijon houkuttelevimmilta. Halusin jotaki oikeen nopiatekosta puikoille. Mallia ei heti löytyny. Selasin puolen metrin pinon lehtiä. No, 30 lehteä on varmaan lähempänä tottuutta. ;) Sitte muistin Helmiksen samostunikan ohojeen, oonhan teheny Helmiksen ohojeilla ennenki. Kiitos Helmikselle ohojeesta! Lanka oli tiiossa, mutta eppäilin jotta riittääkö se 200g mihinkään. Onneks ohoje oli ylhäältä alaspäin. Tein eka siihen asti vartaloa, että pystyin tehä hiat ja sen jäläkeen annoin mennä. Viimesen kerän (nelijästä kerästä) aattelin neuloa jotaki pitsiä. Mietin neuloessani mikä malli ois kiva ja heleppo. Tuo pitsi muistu mieleen, vaikka sen sopivuus aika paksulle langalle eppäilyttiki. Ihan hyvä tuli. Ja tyttö tykkää. Ei ois malttanu millään oottaa millon saa tunikan päälleen. "Saanko sovittaa taas?", kyselyjä sateli tuon tuosta. Tyttö oli varsinainen kirittäjä koko ajan. Nopiaa työ valamistuki: tiistaina loin silimukat ja perjantaina valamistu. (Täytyy kyllä tunnustaa että en hirveästi muuta tällä viikolla tehenykkään, pakolliset vaan.) Meni lauantaille ennen ku sain langat pääteltyä ja neuleen pestyä, sillä langat pölisi siihen malliin että koin paremmaks pestä neuleen samantien. Kunnia langoista lankiaa äitille, jonka kätköistä oon langat joskus saanu. Lanka meni tasan niin kaikki, että metri jäi jälelle. Ei jääny jämäkerrää. ;)

Oon tyytyväinen muuten, mutta nappilista jäi rumasti lörpöttämään vaikka yritin sitä kursia kokkoon ompelemalla "piilotikkejä", mutta saa olla. En jaksa panostaa tuohon enempää. Onpahan käsintehyn näkönen.

Ohje: Helmiksen samostunika nappilistalla koon 104 mukaan ja omia modauksia hieman, pitsi: Novita muksuextra 2008, mallista 7 kerrokset 41-44
Lanka: Pirta natura 200g
Puikot: Resori 4mm, vartalo-osa 4,5mm ja helemapitsi 5mm

Menin Helmiksen ohojeessa eka mehtään, sillä tulostin jekutti mua ja jätti tulostamatta violetilla kirjotetut tekstit. Alloin ihimettelemään aikani neulottuani, että miten tämän oikeen saa jaettua hihhoiks ja vartaloks, ei riitä silimukat. Menin konneelle tarkistamaan asiaa, koska oli joku muistikuva, että nappilistan teossa oli jotaki erikoista. Ei muuta ku alota alusta.... Mitä tästä opin? LUE ohoje AINA läpi ennen alotusta! Mutta ku oli niin kiire alottaa... Niin tyypillistä mulle. Hih.

Huomena pitäs taas tarttua siihen mohairtunikaan, bläääääh. Yritän saaha sen valamiiks ennen ufoilu-töitä.... Niistä sitte seuraavalla kerralla tai mohairtunikasta, jos se valamistuu. Toivossa on hyvä ellää. Nyt pihalle! Täälä aurinko pistää parastaan, on iiiiihana kevätpäivä ja lämmin jo ihan hormooneittenki puolesta, virn* ;)
PS: Tyttö meinas mennä tunika päällä päikkäreille ;) Onkohan se mieluisa? :D

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Ahkeraliisan tuotokset

Tuhannet kiitokset kaikille revontulihuivia kehuneille. Niistä jokkainen lämmitti mieltä valtavasti. Huivi on ihana, vaikka ite sanonki.

Täälä on pistetty puikot viuhumaan oikeen urakalla. Kahtokaa ja ihhailkaa mun kätten tuotoksia tän viikon ajalta. Esittelyssä tunika itelle, kesäpaita tytölle ja muutama kesäpipo. Ensin oma tunika. Mallin otin yhestä sokoksen mainoksesta viime syksynä. Totteutus vaan ootti hetken. Nuo palamikot jou'uin ehtiä taas kiven takkaa, mutta kyllä kannatti. On ne upeat. En halunnu palamikoita muuta ku tuohon kappeleitten sivulle, koska ne on sen verran isot ja näyttävät. Shaalikaulus oli uus juttu, mutta eihän tuo niin vaikia ollukkaan. Oon sata prosenttisen tyytyväinen tähän. Väriki on niin mua. Mohhair tuppaa vaan hiukka kutittamaan, se on tietty miinusta. Mutta kokonaisuus on upea. Hihat on neulottu poimimalla silimukat suoraan käenteitten aukkoista. Hyvä tuli vai mitä sanotte?

Tytön kesäpaita on neulottu ylhäältä alaspäin. Tuo tekniikka on siittä mainio että voi sovittaa samalla. Tyttö oli toivonu paitaa jo pitkään ja viimein sai sen. Pitsi ja palmikot soppii hyvin pikkuneitille. Pitsikuvion etin vanhoista lehistä, joita jemmaan tuola kaapin perällä. Tyttö sai ite katella palamikot millaset tehhään. Hyvin nuo passaa yhteen. Paita on niin kesänen het että ja väri niin karkki! Nam.

Tässä mustikkapipo, pitsinen pipo Ullaneuleen sivuilta tytölle ja tuollanen päähänpinttymä. Tuon viimesen päähänpinttymän ohoje on ollu englanniks, mutta ku mä en enkkua neulo, ni sovelsin juu. Mitäs muutakaan sitä sillon tehhään. ;)

Vielä yks kerä niitten aikasempien seuraks. Pelastin sen ku oli sammaa värierrää vielä ainokainen. Se oli niin surullisen näkönen, että hellyin ottamaan senki mukkaan, olinhan vieny sen lajitoverit jo aikasemmin. Nyt tästä sais tehtyä vaikka mekon.... Suuruuenhullu minäkö? Eeeeen.

Joo on huono... Mutta ku ois ollu niiiiin tylsää esitellä vaan pelekkiä lankoja. Tähän tyyliin siis: ostin lankaa, ostin lissää lankaa ja vielä lissää. Ku halavalla sai. Mielikuvitus lähti liitämään ja tässä tulos. Tuollasia niistä pitäs syntyä. Aika näyttää. ;)

Lopuks arpavoitto, jonka sain viime viikonloppuna. Kiitos Suvi! Oli ihana nähä ja tutustua paremmin. Paketissa oli vaikka mitä. Oli herkkuja, jotka annoin lapsille (mä karkkilakossa 3,5kk!), rairuohon siemeniä ens vuojeks valamiiks, hammasharja pikkuselle (heti piti repiä se auki), servettejä, Rakas äiti-kirjanen, neuleohojeita, kortti ja lankaa, lankaa, lankaa... Omat arpavoitot vallan kalapeni tän rinnalla. Tyttö varraili jo itelleen vaaleanpunasta kerrää nuken vaatteisiin. Kiitos kaikesta vielä kerran Suvi! :)

Viikonloppuja kaikille! Tännään 10v. kihilapäivä.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Revontulihuivi

Keskiviikkona saapu arvontavoitto Annen blogista. Onni oli suosiollinen kerranki sopivaan aikaan. Voittona oli vyyhti vironvillaa ja värin sain ite valita. Oon ollu onneni kukkuloilla. Vyyhti oli paremman värinen livenä, mitä kuvassa. Kiitos Anne tosi palijon arvontavoitosta! Tuo vyyhti ei jää nurkkiin kummittelemaan sen luppaan, sillä eka revontuli on esittelyssä alempana. Toisen voiski laittaa samantien tulille. :D

Revontulihuivin ohoje on ollu olemassa jo kaaaauan kauan, mutta mä tuun tunnetusti jäläkijunassa kaikessa. Näitä huiveja oon ihastellu monessa bogissa. Joskus aikoja sitte olin alottamassa huivia, mutta sillon en tajunnu ohojetta ja se tuntu vaikialta. Nyt tuli viimein se hetki, jollon aattelin, että nyt tai ei koskaan. Tulostin ohojeen ja luin sen läpi. Etin netistä ohojeen lissäyksiin, tulostin nekin. Seuraavaks kerittiin vyyhti armaani kanssa. Ja lopuks alotin neulomaan. Aina ku oli mahollista, tein huivia. Pääsiäistä ennen olin toiveikas huivin valamistumisen suhteen, mutta eipä valamistunu ei. Eilen tein puolitoista viimestä kerrosta ja laitoin huivin kylypyyn moneks tunniks. Iltasella pähkäilin pingotuksen kans. Olihan se mittailua ja tuumailua. Neuloja irrotin ja lissäilin kerran jos toisenki. Ihan tyytyväinen en oo suoraan reunaan, mutta muuten huivi on I-H-A-N-A!!! Aivan mainio. Tälläki hetkellä se on harteilla. Ja mikä parasta huivi on mun. Kiitos Anne selevästä ja heleposta ohojeesta. Nyt tajusin sen kerrasta. Huivista tuli näyttävä. Joko sannoin että tykkään?!

Ohje: Revontulihuivi
Lanka: Virolainen liukuvärjätty villa
Puikot: 5 mm pitsiaddit
Koko: n. 160cm x 75cm




Kohta lähen reissuun vauvan kans. En taia ehtiä kerimään tuota saatua vyyhteä, muuten se ois lähteny mukkaan ehottomasti. Näihin huivitunnelmiin... Hyvvää viikonloppua kaikille!

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Koiruuksia

Hengissä ollaan ja neulotaan, mutta mittään valamista ei vielä oo. Revontulihuivi tipahtaa kyllä puikoilta piakkoin. Tällä kertaa kuvia koirista ja yks kuva yhestä mörvelöstä lopussa eli jos et oo koiraimmeinen, klikkaa äkkiä jollekki toiselle sivustolle. Kuvat on älyttömän huonoja, pahottelen.

Tässä mä nyt sitte oon, mun emännän lellikki. Tottelen nimeä Dana, ainaki toisinaan. Ikkää 4 kuukautta just tännään. Enkö oo sulonen neiti?

Ossaan istua näin hienosti. Tämän taion emäntä opetti mulle heti ekalla viikolla ku tulin. En saanu yhtään levätä ja totutella talonväkkeen vaan heti se pisti mut töihin. Ossaan lisäks antaa tassua, mennä maahan ja pyytää kauniisti ruoka-annokseni. Enkö ookki jo taitava? Emäntä höpöttää, että pittää opetella muka vielä lissää eri taitoja, mua ei kyllä kiinnosta, oon sellanen jääräpää.

Mä oon puolestaan Roki, sellanen arka nuoriherra. Ikkää puoli vuotta. Luonteeltani säyseä ja miellyttämishalunen. Nopia oppimaanki. Taitoja enemmän ku Danalla. Kröhöm. Opin kahessa viikossa täysin sisäsiistiks, yölläkin. Dana puolestaa lirkkii vieläki, en oikeen taho ymmärtää miks se ei taho ulos niinku mä. Oon yrittäny kouluttaa sitä parhaani mukkaan, ku se tahtois hyppiä mun silimille.

Me ollaan aika erottamattomat, kylyki kylessä koko ajan.

Roki vahtii mua, etten tee ilikeyksiä, vaikka sehän on mun työtä ku oon vielä niin pieni kummiski. Nuo matonhapsut kiinnostaa mua kovasti, mutta emäntä ei siittä kyllä tykkää jos järsin niitä. Aina sallaa yritän ihan vähän vain haukata niistä...

Emäntä lupas että jos me ollaan kiltisti ni ehkä se kertoo meiän tempauksista joskus toistekki. Ollaanhan me kuitenki aika palijon tärkiämpiä ku ne sen lankakerät joita se jatkuvasti hiplaa ja niitä puikkoja niin tärkiänä heiluttaa. Ja se on kumma ku se tekkee jotaki ni sitte se purkaa. Me kyllä osattas purkaa palijon nopiampaa, mutta ku se ei anna auttaa, mokomaki nirppanokka tuo emäntä. ;)

Käsityöossuus...
Jaa että mikä mörvelö? Tää ootti esittelyä semmoset puoli vuotta, vain. Nyt ku sain viimein kiinnitettyä napit ja ommeltua vetoketjun, ni kahtokaa tuota kaulusta. Ärrinmurrin, aaaarrrrggghhhhhh. En huomannu neulonta- ja sovitusvaiheessa mittään tuollasta. Kaulus on liian leviä ja alakaa liian aikasin. Nyt tää varmaan oottaa toiset puoli vuotta, että saan purettua puolet takista ja irrotettua vetoketjun, jonka ompelin käsin oikeen kunnolla kiinni. Syvääki syvempi huokaus*. Malli on omani, mutta ohojetta en julukase ku en oo oikiastaan mittään ylöskirjottanu, eikä se ois julukasukeleponenkaan tuon kauluksen takia. Lähen tikkaamaan revontulta valamiiks, jos se hiukan lohuttais.

Hyvä kiertää tääläki

Tää on pyöriny netissä jo vaikka kuinka kauan ja aina oon sen kiertänu sujuvasti, mutta nyt sitte aattelin että pittääkö munki ottaa tuo mukkaan...

Mummo tekee mulle jotakin ihan itse, ja minäkin sitten lupaan tehdä jotakin kolmelle onnelliselle, jotka ennättävät kommenttilootaan ensimmäisinä hihkaista halukkuutensa tähän tempaukseen osallistua, ja jättävät mulle yhteystietonsa :) Anonyymit ei saa osallistua; vain blogilliset, sillä Hyvä Pitää Laittaa Kiertämään sitten omissa blogeissaan eteenpäin.

Ja sitäpäs ei sitten tiedä, että milloinkas jotakin mukavaa postilaatikkoon tupsahtaa, sillä aikaa miettiä & tehdä yllätykset on peräti vuoden loppuun! ;)

Sen lisäksi, että minä teen kolmelle ihmiselle jotain, niin sitten pitää myöskin niiden kolmen ihmisen laittaa omalta osaltaan Hyvä Kiertämään, ja tehdä joku juttu kolmelle ihmiselle:)