tiistai 6. huhtikuuta 2010

Koiruuksia

Hengissä ollaan ja neulotaan, mutta mittään valamista ei vielä oo. Revontulihuivi tipahtaa kyllä puikoilta piakkoin. Tällä kertaa kuvia koirista ja yks kuva yhestä mörvelöstä lopussa eli jos et oo koiraimmeinen, klikkaa äkkiä jollekki toiselle sivustolle. Kuvat on älyttömän huonoja, pahottelen.

Tässä mä nyt sitte oon, mun emännän lellikki. Tottelen nimeä Dana, ainaki toisinaan. Ikkää 4 kuukautta just tännään. Enkö oo sulonen neiti?

Ossaan istua näin hienosti. Tämän taion emäntä opetti mulle heti ekalla viikolla ku tulin. En saanu yhtään levätä ja totutella talonväkkeen vaan heti se pisti mut töihin. Ossaan lisäks antaa tassua, mennä maahan ja pyytää kauniisti ruoka-annokseni. Enkö ookki jo taitava? Emäntä höpöttää, että pittää opetella muka vielä lissää eri taitoja, mua ei kyllä kiinnosta, oon sellanen jääräpää.

Mä oon puolestaan Roki, sellanen arka nuoriherra. Ikkää puoli vuotta. Luonteeltani säyseä ja miellyttämishalunen. Nopia oppimaanki. Taitoja enemmän ku Danalla. Kröhöm. Opin kahessa viikossa täysin sisäsiistiks, yölläkin. Dana puolestaa lirkkii vieläki, en oikeen taho ymmärtää miks se ei taho ulos niinku mä. Oon yrittäny kouluttaa sitä parhaani mukkaan, ku se tahtois hyppiä mun silimille.

Me ollaan aika erottamattomat, kylyki kylessä koko ajan.

Roki vahtii mua, etten tee ilikeyksiä, vaikka sehän on mun työtä ku oon vielä niin pieni kummiski. Nuo matonhapsut kiinnostaa mua kovasti, mutta emäntä ei siittä kyllä tykkää jos järsin niitä. Aina sallaa yritän ihan vähän vain haukata niistä...

Emäntä lupas että jos me ollaan kiltisti ni ehkä se kertoo meiän tempauksista joskus toistekki. Ollaanhan me kuitenki aika palijon tärkiämpiä ku ne sen lankakerät joita se jatkuvasti hiplaa ja niitä puikkoja niin tärkiänä heiluttaa. Ja se on kumma ku se tekkee jotaki ni sitte se purkaa. Me kyllä osattas purkaa palijon nopiampaa, mutta ku se ei anna auttaa, mokomaki nirppanokka tuo emäntä. ;)

Käsityöossuus...
Jaa että mikä mörvelö? Tää ootti esittelyä semmoset puoli vuotta, vain. Nyt ku sain viimein kiinnitettyä napit ja ommeltua vetoketjun, ni kahtokaa tuota kaulusta. Ärrinmurrin, aaaarrrrggghhhhhh. En huomannu neulonta- ja sovitusvaiheessa mittään tuollasta. Kaulus on liian leviä ja alakaa liian aikasin. Nyt tää varmaan oottaa toiset puoli vuotta, että saan purettua puolet takista ja irrotettua vetoketjun, jonka ompelin käsin oikeen kunnolla kiinni. Syvääki syvempi huokaus*. Malli on omani, mutta ohojetta en julukase ku en oo oikiastaan mittään ylöskirjottanu, eikä se ois julukasukeleponenkaan tuon kauluksen takia. Lähen tikkaamaan revontulta valamiiks, jos se hiukan lohuttais.